Olen saanut 11-vuotiaasta asti kuulla, että syy on minussa, kun äitipuoleni ei tule kanssani toimeen. Miltä se teistä kuulostaa?
Taustaa: äitini on alkoholisti, ja eron tullessa jäinkin isälleni asumaan. Samana kesänä, kun muutimme isän kanssa kaksin, isä löysi nykyisen vaimonsa. Alusta asti äitipuoli suhtautui minuun etäisesti ja kylmästi. Minä taas olin ujo ja varautunut, varsinkin aikuisten seurassa, varsinkin sellaisessa uudessa tilanteessa. En osannut lähteä mukaan heidän juttuihinsa, joita he tekivät äitipuolen tytärten kanssa. Kun kerran kieltäydyin, ei enää koskaan kysytty toiste. Tuloksena: isäni vietti aikaa reissuissa toisten kanssa, minä olin ryyppäävän äidin ja dementoituneen mummon kanssa mökillä kesät.
Yhteen he muuttivat sen jälkeen, kun minä olin muuttanut pois kotoa 17-vuotiaana. Se, mitä huoneeseeni jäi, heitettiin minulta kysymättä roskiin muuton yhteydessä. Sen jälkeen näin äitipuolta harvemmin. Ja haluan korostaa, etten koskaan, siis en koskaan sanonut hänelle pahasti, en mulkoillut häntä tai ollut ivallinen, en näyttänyt suruani enkä myöhemmin kasvanutta vihaakaan. Silti sain kylmän kohtelun ja jäin kakkoseksi, tai siis kolmanneksi vanhempien siskopuolten rinnalla.
Kaikki kärjistyi kolme vuotta sitten, kun tulin raskaaksi 26-vuotiaana. Siskopuoleni molemmat kärsivät lapsettomuudesta, ja helvetti oli irti. En ollut enää joulunakaan tervetullut isäni kotiin joulupöytään, kaikki vähäkin yhteydenpito lakkasi. Minua ei enää edes tervehditty, jos sattumalta kaupungilla näimme. Kun lopulta otin asian puheeksi, sain kuulla, että syy on yksinomaan minun, kun en lapsena ottanut äitipuolta läheiseksi ja en tullut mukaan.
Isäni kanta asiaan on, ettei asiasta tarvitse puhua koska se on liian hankalaa. Tiedä heidän aina tapelleen minusta, tai siis aiheena olin minä. Suurimmaksi osaksi isäni on käynyt luonani yksin, ja nähnyt lastenlastaan yksin. Ristiäisissä he eivät olleet kumpikaan, syystä että olin kehdannut olla hankala heille.
Viime vuonna he menivät naimisiin. Sain kutsun häihin kolme päivää ennen, ja häät olivat 200km päässä. Minulla ei ollut sinne kyytiä, olisi pitänyt lähteä lapsen kanssa kaksin sillä mieheni ei voinut olla pois töistä niin lyhyellä varoitusajalla. En siis päässyt paikalle. Isäni lupasi, että saamme tarjota heille aterian jossain ravintolassa häiden kunniaksi, mutta tätä ei ole vieläkään tapahtunut. Annoin heille häälahjan, mielestäni kauniin kahta rakastavaista esittävän patsaan. Näin sen sattumalta heidän kaapissaan, paketissaan vieläkin...
Miksi te naiset niin vihaatte meitä toisten naisten lapsia? Minä olin lapsi, kun isäni tapasi äitipuoleni. LAPSI! Te olette aikuisia, joilla pitäisi olla kykyä käsitellä asioita objektiivisemmin ja reilummin. Mutta ei.
Äitipuolen viha minua kohtaan
91
2291
Vastaukset
- Äiti ja puoliso
Sinä olet saanut osaksesi ikävää kohtelua sekä isältäsi että isäsi puolisolta. Olen siitä hyvin pahoillani. Mutta siitä huolimatta ei pidä kirjoittaa yleistäen, koska jokaisessa uusperheessä ei asiat ole noin.
- hyväkirjoitus
Älä syyllistä aloittajaa sanomalla, että hän yleistää. Hän ei yleistänyt vaan kirjoitti todella hienosti syvältä sydämestään. Harvoin näkee noin kauniisti kirjoitettuja juttuja täällä. Jos voisin, antaisin sata plussaa aloittajalle. Erittäin hyvä kirjoitus.
Aloittajalle, huomaa että olet fiksu ihminen. Olet joutunut pitämään todellisia tunteitasi sisälläsi, jotta aikuisilla olisi parempi olla. Se on väärin. Onneksi elämä kantaa eikä sinun tarvitse tehdä äitipuoleesi vaikutusta. Jos hän ei pidä sinusta eikä itsekkyyttään ymmärrä mitä on tehnyt sinulle, ei hän ole kasvanut koskaan todella aikuiseksi naiseksi. Sinun tekstistäsi sitä vastoin näkee, että olet kasvattanut itseäsi vaikeuksista huolimatta. - Huomenta hartolasta
hyväkirjoitus kirjoitti:
Älä syyllistä aloittajaa sanomalla, että hän yleistää. Hän ei yleistänyt vaan kirjoitti todella hienosti syvältä sydämestään. Harvoin näkee noin kauniisti kirjoitettuja juttuja täällä. Jos voisin, antaisin sata plussaa aloittajalle. Erittäin hyvä kirjoitus.
Aloittajalle, huomaa että olet fiksu ihminen. Olet joutunut pitämään todellisia tunteitasi sisälläsi, jotta aikuisilla olisi parempi olla. Se on väärin. Onneksi elämä kantaa eikä sinun tarvitse tehdä äitipuoleesi vaikutusta. Jos hän ei pidä sinusta eikä itsekkyyttään ymmärrä mitä on tehnyt sinulle, ei hän ole kasvanut koskaan todella aikuiseksi naiseksi. Sinun tekstistäsi sitä vastoin näkee, että olet kasvattanut itseäsi vaikeuksista huolimatta.""""Miksi te naiset niin vihaatte meitä toisten naisten lapsia? """" Hieno kirjoitus kyllä, joka päättyy yleistävään lauseeseen.
- fifyulbkm,-.-
Kirjoituksesi alku näyttää siltä että kirjoitat ihan oikeasti elämästäsi ja asiaa, mutta loppu paljasti kaiken.
Hanki elämä'! - Amelie maalta
Loppu tuli siitä, kun erehdyin lukemaan näitä muita teksteja ennen kuin kirjoitin omaani.
- normaali tialnne
Mitä muuta heiltä voi odottaakkaan? Eihän ehillä ole tarkoituksena muuta kuin hajoittaa ja repiä toisten onnellinen perhe.
- o-pet-te-le kir-joit
mikä on ehillä
- E H I L L Ä??????
Lissu, mites se suomen kielen kirjoituskurssi etenee?
- kankkunen.
-tialnne
-ehillä
Lissu on kännissä......... - Ja Suomi valittaa!
o-pet-te-le kir-joit kirjoitti:
mikä on ehillä
Jotkut sitten jaksavat valittaa parista kirjoitusvirheestä.
Sitäpaitsi, jos olette oikeasti niin hyviä suomenkielen maistereita,
tiedätte varmaan ilman selittämistä mitä ehillä tarkoitta. - Autsh
o-pet-te-le kir-joit kirjoitti:
mikä on ehillä
Oho. Nyt sinä närkästyit jostakin, kolahtiko?
- Äitipuoli ja vaimo
Ja Suomi valittaa! kirjoitti:
Jotkut sitten jaksavat valittaa parista kirjoitusvirheestä.
Sitäpaitsi, jos olette oikeasti niin hyviä suomenkielen maistereita,
tiedätte varmaan ilman selittämistä mitä ehillä tarkoitta.Ei, suomenkielessä ei ole sanaa "ehi", mutta sanat uusperhe, äitipuoli löytyy ja niillä on selkeä merkitys myöskin.
- hardcoregirl92
o-pet-te-le kir-joit kirjoitti:
mikä on ehillä
no kyl sä varmaa tiiät, mitä se tarkottaa... mut jos et tiiä nii meeppä takasin ekalle luokalle ja opettele lukemaa.
- kirjoitus.
hardcoregirl92 kirjoitti:
no kyl sä varmaa tiiät, mitä se tarkottaa... mut jos et tiiä nii meeppä takasin ekalle luokalle ja opettele lukemaa.
ei lukemaa vaan lukemaan, ei kyl vaan kyllä, tiiä tiedä, meeppä meneppä ensimmäiselle.
- suomi fani
Suomessa minä olen syntynyt tuolla kauniissa karjalassa, sinisen järven rannalla tuolla majass matalassa.
Oi suomi katso sinun päiväs koittaaaaaaaaaaaaa- Äly hoit ule takaisi
Kyllä niillä kursseilla voi käydä idiootti-suomi tampiokin, kuten sinä.
Reippaasti vaan apua hakemaan.
- upoksi
Sun täytyy nyt vaan elää omaa elämääsi,joka toivon mukaan on kunnossa.Itse pystyt tarjoamaan lapsellesi erilaisen lapsuuden joten tee se äläkä mieti menneitä.Jos olet niin lapanen,ettet saa suoraan sanotuksi/huudetuksi isällesi ja sen vaimolle,mikä sua on painanut kaikki vuodet niin unohda se asia.Voin kertoa,että itse inhoan mieheni teini-ikäistä tyttöä yli kaiken.Toisaalta mä yritin pitkään ja monella tavalla saada hänet mukaan juttuihin,yritin tarjota eri harrastuksia ja kaikkea kivaa mutta mikään ei likkaa koskaan ole kiinnostanut.Olenkin nyt jättänyt hänet oman onnensa nojaan ja jättänyt koko kasvatusvastuun isälleen ja juopolle äidille.Mulle on ihan sama,mitä tyttö tekee,kivirekeä en viitsi perässäni vetää.Tosi ikävä juttu oikeastaan meille kaikille mutta ei voi mitään.Mä odotan vaan,että tyttö muuttaa pois kotoa ja saan mielenrauhan,koska ikeastaan mua ihnottaa sen pelkkä näkeminen.En esim.saa häneltä vastauksia kysymyksiin yms,muuta kivaa.
- v<bxzf
Itse olen tavannut uh-isän ja hänellä on 16 ja 18 vuotiaat lapset. Vaikeaa on ollut, jopa niin että oma identiteetti kärsii.
Syy on siinä, että haluaisin jo olla tässä iässä miehen kanssa ja harrastaa, vaanaika kuluu miehellä lasten kanssa.
Hän ei osaa ymmärtää että lapset kasvaa jo aikuisiksi. Siis minulle väärä ajankohta seurustella. Elämä on taistelua ja koen kaiken vaikeaksi.
Jos se on tuolta tuntunut sinun äitipuolestakin. Sinun isä on ollut avainasemassa sinun suhteen..hänen kuuluu tehdä selväksi, että olet hänen tytär ja teillä kuuluu olla lapsi vanhempisuhde.
Nuori ei näe omaa käytöstään, kuten ei vanhempikaan aina. - wilma60
Mielenkiintoinen viesti, liekö totta vai ei. Aikuinen ihminen osaa kyllä pitää puolensa ja jos huomaa ettei seuraa haluta niin ei sitä sitten tuputakaan vaan elää omaa elämäänsä ihan rauhassa.
Mietin tuota että kun sinua ei yhteiset jutut kiinnostaneet lapsena niin toista kertaa ei pyydetty. Ihan samalla tavalla minä toimin omien lasteni kanssa. Jos jotakuta ei kiinnosta tehdä perheen kanssa yhdessä jotain niin olkoon ihan rauhassa. Miksi vetäisin hänet väksin mukaan ja katsoin koko ajan naama nurin olevaa nuorta? Varmaan äitipuolesikin on näin ajatellut kun et ole osoittanut mitään mielenkiintoa yhteisiä juttuja kohtaan. En toki halua puolustella äitipuoltasi vaan sitä että me ihmiset olemme niin erilaisia ja teemme johtopäätöksiä hyvinkin pienistä asioista. Jos sinä olet ollut varautunut niin äitipuolesi on kokenut että et hyväksy häntä vaikka et sinä sanoilla, ilmeillä ja teoilla ole ilmaissut.- Pohjoisen äiti
Siis ihan oikeesti...aikuinen on aikuinen ja häne täytyy ottaa vastuu tälläisissä tilanteissa. On kyllä todella epäkypsää vierittää tuosta syy lapsen niskaan! Kyllä se on lapselle varmasti ihan hirveän kova paikka kun perhe hajoaa ja yhtäkkiä onkin uudet äidit, isät tai sisarukset saman katon alla.
Näitä häiriintyneitä aikuisia tuntuu olevan tässäkin viestiketjussa yllättävän paljon!
- neand---
Meillä synty uusioperhe, kun olin n. 16-vuotias. Äiti oli ollut puoli vuotta leskenä ja löysi uuden miehen. Minä jäin sitten kakkoseksi ja annoin äidin viettää uuden miehensä kanssa niin paljon aikaa, kun hän tahtoi. Osittain tämä johtui siitä, koska isäni oli ollu väkivaltainen narsistinen alkoholisti, niin halusin äidille kerrankin hyvän miehen ja mahdollisuuden olla onnellinen.
Uudella miehellä oli myös lapsia ja nuorin niistä alkoi yökyläilemään meilläkin. Tunsin asemani uhatuksi. Olin usein kuitenkin yksin kotona, kun äitini oli enemmän uuden miehen luona yötä. Sain pelkokohtauksia nukkumaan mennessä, joiden vuoksi kävin psykologilla. Äitini tiesi tästä ja että ne johtuivat siitä, että olin yksin, mutta silti hän meni miehen luo.
Nyt vasta täysi-ikäisenä olen alkanut huomauttamaan, että minusta tuntuu, että en kuulu enää perheeseen tai että minulla ei ole minkäänlaista perhettä. En jaksa enää esittää, että tilanne on ok, jotta äidillä olisi hyvä olla. Äitini sanoi, että olen yhtä narsistinen kuin isäni, kun puhun tuollasiai juttuja. Samalla hän alkaa jauhaa marttyyrinä "eikö minulla ole oikeutta olla onnellinen? Haluaisitko, että täällä yksin istuskelisin kotona?"
Siis olen muuttanut jo muutama vuosi sitten pois kotoa.
Minulla oli äidin kanssa jossain välissä hyvin läheinen suhde ja pystyin hänelle kertomaan paljon omasta elämästäni. Minulla on ikävä kahdenkeskisiä keskusteluita, jotka ovat nykyisin mahdottomia, sillä uusi mies on juuri aina silloin äidin luona käymässä, kun minäkin tulen sinne. Heillä on siis kummallakin kuitenkin oma asunto.
Välillä uusi mies on töykeä minulle ja puhuu jatkuvasti päälleni. Olenkin muuttunut hiljaiseksi ja vetäydyn omiin oloihini, kun käyn äidilläni. Yritin kyllä aluksi olla mukava ja vastaanottavainen häntä kohtaan. Nykyisin hän vain nostaa ärsytyskynnykseni maksimiin. Olen kyllä töksäytellyt hänellekin takaisin. Äitini ei puolusta minua tämmöisissä päinvastaisissa tilanteissa, mutta häntä kylläkin.
Mielestäni lapset pitäisi ottaa huomioon uusioperheitä muodostettaessa. Vaikka itsekin olin jo 16, niin olin kuitenkin alaikäinen ja mielestäni lapsi vielä. - toissijainen
Oma äitini teki itsemurhan, kun olin 6-vuotias. Heti kuvioihin astui äitipuoli. Äitini kuvat hän repi. Häntä piti alkaa kutsua äidiksi.
Olin ujo ja hiljainen lapsi aikuisten seurassa, koska olin todistanut niin moneen kertaan juopottelua porukalla kotona ja perheväkivaltaa.
Äitipuoleni oli aluksi mukava minulle ja veljelleni. Vuoden päästä syntyi pikkusiskoni (joka on minulle rakas ja läheinen). Sen jälkeen kaikki muutui.
Äitipuoli ei lopulta ostanut minulle ja veljelleni vaatteita, ei hygieniatuotteita, ei edes kuukautissuojia minulle. 10-vuotiaasta lähtien teimme veljeni kanssa töitä mummolassa ja papan luona, jotta saisimme rahaa em. ihmisen elämässä pakollisiin menoihin. Omille lapsilleen hän kyllä osti vaatteita ja muuta kivaa.
Äitipuoli ei lähes koskaan puhunut minulle ja veljelleni mitään. Aina valitti, että syömme liikaa jne. Veljeäni hän kutsui löntysteleväksi aasiksi ja isälleni minua huoraksi.
Isä on täysi äitipuoleni tossun alla. Aina piti lupa kysyä, voimmeko mennä käymään isäni sukutilalla, jossa he asuvat. Todella harvoin siellä kävimme, koska aina kuulosti puhelimessa siltä, että hän ei halua meitä sinne.
Nyt vanhempana uskalsin kysyä suoraan äitipuoleltani, mitä hän ajattelee minusta. Ei kuulemma yhtään mitään. Minä olen niin hullu, että en pääse mihinkään opiskelemaan/töihin. Minun perheeni on ydinperheeni, siihen ei hänen mukaansa kuulu hän tai isäni. Kysyin, voimmeko mennä käymään heillä (viimeisimmästä käynnistä oli jo parisen vuotta). Hänen mukaansa heillä ei ole aikaa. Sanoin, että edes puoleksi päiväksi. Ei ole aikaa, kun te AINA jäätte yöksi. Sitä jankkasi kokoajan, vaikka sanoin, että emme jäisi yöksi. Lopulta anoin, että voimmeko tulla edes puoleksi tunniksi joskus, kun teille sopii. Ei ole aikaa, aina jäätte yöksi.
Harmittaa lapseni puolesta. Hän ei voi tutustua isääni. Isäni ei tunnetusti käy missään, kun hänellä on kokoajan jotain tekemistä vanhan 250 neliöisen talon kanssa.
Sekin kummastuttaa, että äitipuolen omat lapset voivat käydä ja olla siellä yötä niin usein, kun haluavat. Heille riittää aikaa. Minulle sanoi, että kaikki pyörii minun napani ympärillä. Minusta tuntuu, että asia taitaa olla toisinpäin.
Sekin minua ihmetyttää, että miksi minun ja veljeni piti kutsua häntä äidiksi, jos hän ei sydämessään niin halannut?! Viime puhelun aikana sanoin, että olen aina toivonut, että minulla olisi äiti. Siihen hän sanoi, että hän ei halua olla äiti minulle.
Palstalaisten mielestä syy on varmasti minussa ja veljessäni. Minä 6v ja veljeni 5v, eikä minkäänlaista tunnesidettä meihin, vaikka on suurimman osan elämästämme ollut "äiti" meille.
Ymmärrän täysin aloittajaa. Jaksamista sinulle!!!!- mk
Kun menet isääsi tapaamaan niin ei sinun tartte isäsi uudelta puolisolta lupaa kysyä vaan isältäsi ja jos isäsi ei uskalla antaa lupaa niin voit mennä isäsi luo kysymättä jos haluat täysi-iköäisenä tavata häntä ja niin edelleen. Opi pitämään puolesi ja niin edelleen. Eikä isäsi natanut teille lapsena rahaa niihin kaikkeen mitä isäsi puoliso teille ostanut ja niin edelleen Isäsi taitaa olla tossun alla kun ei muijaansa kuriin saa ja pidä puoliaan.
- Anteeksi, mutta
En voi olla ärsyyntymättä isääsi, jolla oli sanojesi mukaan HETI leskeksi jäätyään äitipuolesi kuvioissa.
- äidinkieli.
mk kirjoitti:
Kun menet isääsi tapaamaan niin ei sinun tartte isäsi uudelta puolisolta lupaa kysyä vaan isältäsi ja jos isäsi ei uskalla antaa lupaa niin voit mennä isäsi luo kysymättä jos haluat täysi-iköäisenä tavata häntä ja niin edelleen. Opi pitämään puolesi ja niin edelleen. Eikä isäsi natanut teille lapsena rahaa niihin kaikkeen mitä isäsi puoliso teille ostanut ja niin edelleen Isäsi taitaa olla tossun alla kun ei muijaansa kuriin saa ja pidä puoliaan.
opettele kirjoittamaan...
Mikä on iköäisenä ja natanut????
- uudet suhteet syylli
Kuule ksokaan vika EI OLE LAPSISSA!! Lapset ovat syyttömiä. Mutta sehän on nähty, että kun se isä löytää sen uuden naisen, niin hänen ongelmat ovat AINA SEN MIEHEN lasten ja exän vika! Jopa nekin ongelmat, mitkä ovat ongelmia jo ennenkuin uusi mies on edes kuvioissa!
He kuvittelevat itsesään olevan niin mahtavia että kukaan ei ole mitään heidän rinnallaan. Siihen ei pidä mennä mukaan.
Tuollanen käytös on henkisesti tasapainottaman ihmisen oltotila, jonka sitten purkaa semmoisiin henkilöhin, jotka ovat uhkana hänelle, tai hän kokee heidät paremmiksi, siksi ne pitää mustamaalata ja haukkua, saada pois elämästään konstilla millä hyvänsä. - ihmettelevä ihminen
Mulle kalskahtaa kovasti korvaan toi äitipuoli sana? Miksi kutsut häntä siksi? Pidätkö häntä jotenkin äitinä? Miksi kummassa tuollasta tarunolennon nimeä käytät?
Eikö sillä ihmisellä ole nimeä? Eihän puolikkaita ihmisiä ole olemassakaan.
Äiti on äiti, ei semmonen kuulu kenelläkkään muulle edes leikillään. Se on loukkaus omaa äitiä kohtaan. - toissijainen
No en täällä kehtaa nimellä kutsua!!!!! Aikamoista pilkunviilausta. Menee vähän ohi itse asian.
- toissijainen
Ja minun kohdallani nimenomaan äitipuoli ITSE halusi itseään kutsuttavan ÄIDIKSI heti äitini kuoleman jälkeen. Eikö se ole jo vähän sairasta, jos ei sitten kuitenkaan halua toimia, kuten äidin kuuluisi?????!!!!! Et tainnut oikein sisäistää lukemaasi. Taidat itse olla kateellinen ja itseäsi täynnä oleva "äitipuoli".
- toissijainen
toissijainen kirjoitti:
Ja minun kohdallani nimenomaan äitipuoli ITSE halusi itseään kutsuttavan ÄIDIKSI heti äitini kuoleman jälkeen. Eikö se ole jo vähän sairasta, jos ei sitten kuitenkaan halua toimia, kuten äidin kuuluisi?????!!!!! Et tainnut oikein sisäistää lukemaasi. Taidat itse olla kateellinen ja itseäsi täynnä oleva "äitipuoli".
Nykyään olen itsekin "äitipuoli". Miehen teini-ikäinen tytär kutsuu minua nimeltäni, mutta on myös sanonut, että hänellähän on myös äitipuoli. Itse otin sen kohteliaisuutena. Minusta on mukava, että lapsi pitää myös minusta, enkä ole samanlainen ihminen kuin oma äitipuoleni. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että haluaisin viedä hänen äitinsä paikan. Muistutan aina tyttöä, että soittaa/txt äidilleen, joka asuu monen sadan kilometrin päässä. Kunnioitan tytön äitiä. Hän on kasvattanut erinomaisesti lapsensa ja haluan, että heidän välinsä pysyisivät lämpiminä. :)
Samalla tavalla kohtelen omaa tytärtäni kuin mieheni tytärtä. Molemmat ovat rakkaita minulle. Miehen tyttären kanssa touhutaan yhdessä ja jutellaan kaikista asioista, joita sen ikäisen teinin kanssa voi jutella.
Siis miehen tytär asuu nykyään meillä. Kiukuttelua on, kuten siihen ikään kuuluu. Ymmärrän sen ja monesti annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos on todella tarve, niin sanon suoraan, että nyt pitää käyttäytyä siivosti. Turhaan en komentele, enkä koskaan halua pilkata tai hyljeksiä häntä.
Toivottavasti muutkin "puolikkaat" voisivat kohdella toisen lapsia näin. Kyllä omalta lapselta monella kestää kuulla negatiivista palautetta ja naaman nyrpistelyä, mutta toisen lapsilta. Sitten heidät jätetään omiin oloihinsa, koska ovat "puolikkaan" mielestä käyttäytyneet huonosti heitä kohtaan ja heti tulee ajatus, että ei tuo pentu minusta tykkää, joten miksi vaivautua enää yrittämään. Tuskin omaa lastaan unohtaa kiukuttelujen, ujouden, puhumattomuuden, minkään kelpaamattomuuden jne. vuoksi. - Pohjoisen äiti
toissijainen kirjoitti:
Nykyään olen itsekin "äitipuoli". Miehen teini-ikäinen tytär kutsuu minua nimeltäni, mutta on myös sanonut, että hänellähän on myös äitipuoli. Itse otin sen kohteliaisuutena. Minusta on mukava, että lapsi pitää myös minusta, enkä ole samanlainen ihminen kuin oma äitipuoleni. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että haluaisin viedä hänen äitinsä paikan. Muistutan aina tyttöä, että soittaa/txt äidilleen, joka asuu monen sadan kilometrin päässä. Kunnioitan tytön äitiä. Hän on kasvattanut erinomaisesti lapsensa ja haluan, että heidän välinsä pysyisivät lämpiminä. :)
Samalla tavalla kohtelen omaa tytärtäni kuin mieheni tytärtä. Molemmat ovat rakkaita minulle. Miehen tyttären kanssa touhutaan yhdessä ja jutellaan kaikista asioista, joita sen ikäisen teinin kanssa voi jutella.
Siis miehen tytär asuu nykyään meillä. Kiukuttelua on, kuten siihen ikään kuuluu. Ymmärrän sen ja monesti annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos on todella tarve, niin sanon suoraan, että nyt pitää käyttäytyä siivosti. Turhaan en komentele, enkä koskaan halua pilkata tai hyljeksiä häntä.
Toivottavasti muutkin "puolikkaat" voisivat kohdella toisen lapsia näin. Kyllä omalta lapselta monella kestää kuulla negatiivista palautetta ja naaman nyrpistelyä, mutta toisen lapsilta. Sitten heidät jätetään omiin oloihinsa, koska ovat "puolikkaan" mielestä käyttäytyneet huonosti heitä kohtaan ja heti tulee ajatus, että ei tuo pentu minusta tykkää, joten miksi vaivautua enää yrittämään. Tuskin omaa lastaan unohtaa kiukuttelujen, ujouden, puhumattomuuden, minkään kelpaamattomuuden jne. vuoksi.Vihdoinkin asiallinen ja kypsä kirjoitus, KIITOS : ) Toivottavasti kaltaisiasi on enemmän!
- ydin perhellinen
Meillä ei ole edes koskaan lapset saaneet katsella isänsä naisia eikä mennä kylään isän luo jos siellä on naisia. Me emme oletarvinneet heitä mihinkään, enemmänkin sotkisivat lisää meidän elämää.
Lapsia ja minua ainakin hävettäisi, jos semmonen ilmestyisi meidän kotiin huh..
Enkä oikeesi ele uskaltanut lapsiani moiseen soppaan laittaa, lapset onmun, eikä niitä vieraille eukoille anneta, mua hävettäisi jos niiin joutuisin tekemään.
Meillä ei semmosia ole olut eikä tule olemaan. Joko minä tai isän naikkoset, jompakumpa pitää valita. Jos naikkoset olisivat valinneet aikanaan, olisin poistunut lasteni elämästä kokonaan, mutta onneksi valitsivat minut, tai tiesin sen. - toissijainen
Meidän tapauksessamme miehen tyttären äiti oli eronnut pitkäaikaisesta suhteesta, jossa hänellä oli yksi lapsi sekä mieheni ja hänen tytär. Muuttivat toiselle paikkakunnalle, jossa mieheni exän tytärtä kiusattiin todella raa`sti. Tytär halusi itse muuttaa meille.
Sen verran, että olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo 8 vuotta ja aina on tuntunut siltä, että vanhoina mummuna ja pappanakin yhdessä ollaan.
Lapsen äiti ei halunnut paikkakunnalta muutta työnsä vuoksi, vaikka tytär halusi. Siksi muutto meille.
Olisi se minullekin kova paikka vastaavassa tilanteessa, mutta kyllä se lapsen etu menisi kaiken edelle. Äiti silti olisin lapsilleni, enkä heitä hylkäisi koskaan, vaikka harvemmin näkisin, koska rakastan heitä sydämeni pohjasta. Katkeruuden takia en kannata menettää lapsiaan. Siitä kärsivät ainoastaan lapset.
Sinun tilanteessasi myös isä kärsii. Jos ja kun hänellä on pitkäaikainen suhde, voit huoletta laittaa lapset isänsä luo. Kyllä isälläkin on oikeus jatkaa elämäänsä. Minun mielipiteeni. - =72750275
Tottakai on oikeus jatkaa elmää, mutta olkoon sitä ihan itse. Lapset ei kuulu hänen uusien naisten elämään, ne ovat minun. Mies saa olla isä jos haluu, mutta ilman naikkosia, niitä emme halua elämäämme. Ei ole onneksi väkisin koskaan tuonutkaan heitä meille.
Lapset ei tarvi heitä, emmekä me heitä halua nähdä.
Uskon että heistä olisi vaan harmia. Mutta olkoot miehenk anssa kuin monta vaan, kun ei meille tule.
Jos isä kärsii, se on hänen vika ja moka. - mammamiiamikämamma
Meidän tapauksessamme mieheni ja heidän yhteisen tyttärensä äiti erosivat jo, kun tyttö oli vauva. Minä tulin kuvioihin vasta, kun mieheni tytär oli 6 vuotias.
Minä en ollut perheen rikkoja, enkä sellainen koskaan ole halunnutkaan olla.
Tällaisessa tilanteessa haluan kaikin tavoin tukea mieheni tytärtä. Hänellä on ollut hyvin vaikeaa. Kohtelen häntä samalla tavoin kuin omaa lastani.
Kunnioitan mieheni tyttären äitiä. Hän on kasvattanut tyttärestään todella hienon naisen alun. Lisäksi me olemme tyttären äidin kanssa ystäviä ja juttelemme hänen ja mieheni tyttären asioista yhdessä. - Amelie maalta, ap.
Minä olen nyt itse äiti, ja sen myötä ajatellut jo, etten ymmärrä miten kukaan voi ottaa puolisokseen ihmistä, joka ei kohtele lapsia tasa-arvoisesti.
Lapsi on lapsi, minäkin olin lapsi, 11-vuotias kun äitipuoli tuli kuvioihin. En ollut paha, enkä ole edelleenkään. En halunnut pahaa, enkä halua vieläkään. En vain osannut olla äitipuolen kanssa rennosti. Hän tuntui kylmältä aikuiselta, tuntuu edelleen. Hän oli se, joka tuli minun elämääni pian minulle ison asian eli vanhempien avioeron jälkeen. En käsitä, miksi lapselle kaadetaan vastuu aikuisten teosta, eikä anneta mitään muuta mahdollisuutta kuin sopeutua.
Miksi lapsi ei saisi näyttää tunteitaan? Saahan aikuinenkin, lapselle, tämänkin palstan mukaan. Ja minä en niitä tunteita edes näyttänyt, en osannut. Kärsin hiljaa, teininä myös yksin viikonloppuja ja pelkäsin pimeää. Jestas, olin lapsi.
Ja viimeinen lause ensimmäisessä viestissäni, mitä sitten?! Se oli yleistys tämän palstan perusteella, ettekö kestä sitä? Eikö sitä saa osoittaa, että nainen on susi paitsi naiselle, myös uuden miehensä lapsille ainakin usein? - juttu on näin
Minä olisin ainakin tuntenut syvää häpeää ja epäonnistumista jos mun exä olisi tuonut omat naisensa minun ja lasteni eteen ikinä!!
Meidän elämään ei kuulu vieraat naiset jotka vieläpä on ex miehen tuttavuuksia. Mikä sija heillä olisi meidän kanssa, ei mikään.
Olisin hävennyt itseäni, nyt saa mies hävetä.
En vain jaksa ymmärtää semmosia miehiä jotka tuo lastensa ja exän näytille uudet naiset.
Ei he kuulu siihen sukuun.- Häpeä lissu
Me muut palstalaiset hävetään sinua Lissu.
- toissijainen
Taidat olla aika katkera ihminen. Toivottavasti aika parantaa haavat...
Se on vain tosiasia, että sinun ex-miehesi ja hänen naisystävänsä voivat saada lapsia ja nämä lapset ovat sukua sinun lapsillesi. Mitä sinä siinä tilanteessa teet? Kiellät sisaruksia tapaamasta toisiaan? Vai?- toissijainen
Niin ja muuten, mitenkäs homma sitten sujuu, kun sinulla on joskus uusi mies? Entä jos miehesi kieltää, että lapset eivät saa nähdä häntä?
- emme hyväksy muita
Kyllä me olemme katkeria. Miksmme lisi, jos joku tulee ja rikkoo perheemme?? Etkö sinä olisi? Sillon et olisi koskaan rakastanutkaan, ellei se sinuun sattuisi.
Emme me koskaan kokisi että täysin tuntemattomat ihmiset olisivat meille sukua. Luonnollisesti emme kutusuisi niitä lapsia koskaan kauniiseenkotiimme emmekä me menisi kylään heille. Eivät he siis ole meille sukua, emme ainakaan hyväksyisi heitä meille.
Uskon kuitenkin exmiehn olevan sen verran fiksu, ettei tee niitä uusia lapsia, kun ei pystynyt ja osannut näistäkään huolta pitää. Ja jos tekee, pitäisi ne tenavat erittäin kaukana meistä. Me emme moisia huoli elämäämme. Ei riitä aikaa heille eikä muutenkaan ulkopuolisia ja vieraita ihmisiä haluta elämäämme. - veri on vettä sakeam
emme hyväksy muita kirjoitti:
Kyllä me olemme katkeria. Miksmme lisi, jos joku tulee ja rikkoo perheemme?? Etkö sinä olisi? Sillon et olisi koskaan rakastanutkaan, ellei se sinuun sattuisi.
Emme me koskaan kokisi että täysin tuntemattomat ihmiset olisivat meille sukua. Luonnollisesti emme kutusuisi niitä lapsia koskaan kauniiseenkotiimme emmekä me menisi kylään heille. Eivät he siis ole meille sukua, emme ainakaan hyväksyisi heitä meille.
Uskon kuitenkin exmiehn olevan sen verran fiksu, ettei tee niitä uusia lapsia, kun ei pystynyt ja osannut näistäkään huolta pitää. Ja jos tekee, pitäisi ne tenavat erittäin kaukana meistä. Me emme moisia huoli elämäämme. Ei riitä aikaa heille eikä muutenkaan ulkopuolisia ja vieraita ihmisiä haluta elämäämme.Sille biologiselle asialle et sinäkään voi mitään, että ex-miehesi mahdollisissa lapsissa uuden kumppanin kanssa on täysin saman verran ex-miestäsi kuin teidänkin yhteisissä lapsissa. He olisivat verisukulaisia keskenään koko ikänsä, ja kuulisivat samaan sukuun koko ikänsä, tosin kuin sinä.
- asdgtu
veri on vettä sakeam kirjoitti:
Sille biologiselle asialle et sinäkään voi mitään, että ex-miehesi mahdollisissa lapsissa uuden kumppanin kanssa on täysin saman verran ex-miestäsi kuin teidänkin yhteisissä lapsissa. He olisivat verisukulaisia keskenään koko ikänsä, ja kuulisivat samaan sukuun koko ikänsä, tosin kuin sinä.
Ei ole ei! Ei se vanha mies enää kakaroita tee... eipä osannut näistäkään aikanaan huolehtia.
Se olisi lapsille viimeinen pisara, jos teksisi uusia heidän tilalleen. Miski hylätä endelliset ja tehdä uusia... siinäpä lapsille olisikin mietittävää ja halveksittavaa. Misei he kelvanneet.
Mutta ei tu uusia onneksi. - DNA esiin
asdgtu kirjoitti:
Ei ole ei! Ei se vanha mies enää kakaroita tee... eipä osannut näistäkään aikanaan huolehtia.
Se olisi lapsille viimeinen pisara, jos teksisi uusia heidän tilalleen. Miski hylätä endelliset ja tehdä uusia... siinäpä lapsille olisikin mietittävää ja halveksittavaa. Misei he kelvanneet.
Mutta ei tu uusia onneksi.Kyllä niissä on, jos ex-miehesi tekee lisää lapsia, niissä on tasan saman verran eksäsi geenejä, kuin aikaisemmissa lapsissa. Tämä totuus ei muutu muuksi vaikka kuinka vänkäät. Biologiaa ei pysty sinunkaan sanasi muuttamaan.
- toissijainen
Sinä aijot siis elää loppuelämäsi ilman miestä. Tai ainakin niin, että lapsesi eivät vahingossakaan tutustuisi tähän?!
Vai onko sinulla vain ja ainoastaan oikeus hankkia uusi kumppani, joka saa viettää aikaa lastesi kanssa?! - minua parempaa ei o
Minä en ole koskaan hylännyt tai vaihtanut lapsiani kehenkään, enkä kyllästynyt omiin lapsiini.
Mies hylkäsi kun kyllästyi omiin lapsiin. Hänellä ei ole mitään oikeutta tuoda naisiaan meille. Miksi toisi kun ei kykene elämään perheenä lasten oman äidin kanssa.
Miksi siis osaisi jonkun täysin vieraan kanssa alkaa leikkimään meillä kotia? Ei sitä tarvi antaa anteeksi.
Miksi vieras suttura olisi parempi kuin oma äiti?
Siksi kun sutturalla ei ole kakaroita, voi olla miten lystää vapaasti. Lapsemme ei ole kauppatavaraa.
Jos me emme kelpaa ei meillekään kelpaa umpikierot sutturat.- toissijainen
Miksi hän toisi uuden puolisonsa teille, kuten viestissäsi puhut? Heillä on koti, joka on myös lasten koti.
Monet lapset kärsivät siitä, että biovanhemmat yrittävät väenvängällä olla yhdessä. Tappelevat ja huutavat jatkuvasti tai ollaan mykkäkoulua. Sekö on lapsen parasta. Siinä jää monesti lapset sivuun molemmilta. Tarkoitan, että jos se jatkuu jatkuvasti vuosia.
Itse ainakin lapsena sain kärsiä isäni ja äitini yhdessäolosta, vaikka äitini onkin jo nukkunut pois. Rauha hänelle! - toissijainen
Ja se uusi puoliso ei vie sinulta äidin roolia. Sinä olet ainut äiti heille. Mieheni tytär kutsuu minua nimeltä ja äiti on aina äiti oli miten kaukana tahansa.
- Meill teille vai eri
"Hänellä ei ole mitään oikeutta tuoda naisiaan meille.
Miksi siis osaisi jonkun täysin vieraan kanssa alkaa leikkimään meillä kotia?
Jos me emme kelpaa ei meillekään kelpaa umpikierot sutturat. "
Missä mielikuvitus maailmassa elät? Kukaan ei ole tulossa TEILLE, niinkuin toistuvasti väität. Kyllä sun eksäsi hoitelee asiansa OMASSA kodissan, ei sinun luona.
Se sinua taitaa eninten syödä, kun kukaan ei oikeasti olekaan sinusta kiinnostunut, vaan eksäsi ja hänen perheensä elää omaa elämäänsä. - onnen äiti
toissijainen kirjoitti:
Miksi hän toisi uuden puolisonsa teille, kuten viestissäsi puhut? Heillä on koti, joka on myös lasten koti.
Monet lapset kärsivät siitä, että biovanhemmat yrittävät väenvängällä olla yhdessä. Tappelevat ja huutavat jatkuvasti tai ollaan mykkäkoulua. Sekö on lapsen parasta. Siinä jää monesti lapset sivuun molemmilta. Tarkoitan, että jos se jatkuu jatkuvasti vuosia.
Itse ainakin lapsena sain kärsiä isäni ja äitini yhdessäolosta, vaikka äitini onkin jo nukkunut pois. Rauha hänelle!Miten muuten me näkisimme muuten niitämiehen naisia, jos ei toisi meille? Valokuvista vai miten?
Meille van ei oo asiaa, emme halua moisia meille sotkemaan. No eipä oo ksokaan vielä tunut, ei kehtaa.
Sano itesekin että hänen naiset ei ole hyvää seuraa meidän lapsille. - dfghjkl
toissijainen kirjoitti:
Ja se uusi puoliso ei vie sinulta äidin roolia. Sinä olet ainut äiti heille. Mieheni tytär kutsuu minua nimeltä ja äiti on aina äiti oli miten kaukana tahansa.
No ei todellakaan!!!! Sehän olis niin suuri loukkaus, että en usko miehenkään siihen suostuvan, sillä mua parempaa ei voi olla lapsillemme.
Ei mies kehtaakkaan, kun hylkäsi lapsensa vieraan sutturan tähden... nyt hävettää. Mutta sen mies ansaitsiki, sekä lasten hyljeksynnän. Turha enää oottaa lapsia luokseen ikinä, kun kerran on heidän hyljännnyt.
Emme voisi kuvitella menevämmekään sillä niin paljon ällöttää.
- toissijainen
Et vastannut kysymykseeni, miten on omalla kohdallasi, jos löydät kumppanin?
Ja tuskin se mies on lasten takia lähtenyt. Yleensä se on huono parisuhde, joka eroon ajaa.- wilma60
¨Tähän mieskysymykseen emme saa koskaan vastausta. Monta kertaa olen kysynyt samaa asiaa mutta koskaan en ole vastausta saanut. Mikäli olen kirjoitukset oikein ymmärtänyt niin naikkosten ilmestymisestä elämään on jo tosi pitkä aika. On harmi jos kirjoittaja on unohtanut itsensä naisena ja elänyt koko ajan vaan lapsilleen. Kyllä aikuinen nainen kaipaa myös miehen läheisyyttä. Jos ei nyt ihan saman katon alla niin mielellään samaa seuraa eikä niitä yhdenyön suhteita. Mutta nekin helpottavat ja auttavat jossain vaiheessa elämää.
KUkaan ei lähde koskaan lasten takia vaan parisuhteessa on ongelmia ja jotkut ratkaisevat ne lähtemällä suhteesta. Tätä ei välttämättä heti tajua mutta kun käy eroa läpi ja tekee omaa surutyötään niin huomaa myös oman osuutensa siihen miksi toinen lähti. Parisuhteessa on aina kaksi ja toisen lähtöön tarvitaan myös kaksi ja yleensä se kolmas joka lopulta saa jotain aikaan.
- Kiitos Teille
Minulla vanhemmat erosivat kun oli 6-vuotias, jäin äidilleni asumaan. Molemmat löysivät uudet puolisot lähes heti, ja kuinka ollakaan:
Äitipuoli inhosi minua alusta lähtien, koska ulkonäöltäni muistutan äitiäni huomattavasti. Nimitteli räkänokaksi ja pikku lutkaksi kun olin alle 10-vuotias. Isäni luona en olisi saanut käydä, koska "ei ollut tilaa", oli peräti isääni suostutellut ettei tapaisi minua. Äitipuoleni myös jaksoi aina vittuilla siitä miten köyhä äitini on, hän tapasi viedä minuaan ja tytärtään vaateostoksille; minulle sanoi että voi tuolta alekorista sulle jotain melkein ilmaisia rääsyjä löytyä.
Isäpuoleni piti minusta siihen asti kunnes äitini sai hänen kanssaan yhteisen lapsen kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen. Sen jälkeen minä olin ylimääräinen. Sähköä, vettä ja ruokaa kului kuulemma liikaa, kun minä asuin kotona. Olisi kuulemma ollut kaikille parempi jos olisin muuttanut isäni luo (tästä ehdotuksesta äitipuoli riemastui) tai lastenkotiin. Säästöjä ei saanut minulla olla, vaan ne otettiin "maksuksi" siitä että sain olla kotona. Sinne meni kaikki synttäri- ja joululahjarahat kunnes muutin kotoa pois 16-vuotiaana.
Yhteinen lapsi sai kaiken mitä halusi ja häntä kohdeltiin kuin kuninkaallista. Isäpuolen vanhempien vieraillessa toivottiin, etten minä olisi läsnä, vaan menisin ulos "leikkimään" kun he tulivat katsomaan lastenlastaan. Jouluna en saanut heiltä edes korttia, eikä minulle sukujuhlissa puhuttu lainkaan. Kerran kuulin kun isäpuolen vanhemmat puhuivat isäpuolen veljelle, että miten vaikea heidän poikansa on kun joutuu katsomaan toisen miehen lasta talossaan. Kuulemma äitini oli huora ja kaikin puolin turha ihminen.
Olin hiljainen ja sulkeutunut lapsi joka kulutti lähes kaiken vapaa-aikansa kirjoja päntäten pienessä huoneessaan ettei häiritsisi aikuisia. Koulussa olin mallioppilas. Vältin konflikteja ja yritin luoda hyvää suhdetta heihin, mutta aina minut torpattiin puhumalla päälle tai vähättelemällä.
Muutin pois tosiaan 16-vuotiaana toiselle paikkakunnalle ja aloitin kaiken alusta. Olin henkisesti rikki revitty ja kävin koulupsykologilla keskustelemassa kokemuksistani koko lukioajan. Eipä siitä mitään hyötyä ollut.
Anteeksi en anna koskaan ja toivon että mätänevät helvetissä kaikki.- mk
Olisit tehnyt rikosilmoituksen jos sinun tili tyhjennetään koska se on lain vastaista vaikka olisi oma vanhempi teossa ja ei muuta kun rahoja vaatimaan takaisin niin hyvä tulee.
- Kiitos Teille
mk kirjoitti:
Olisit tehnyt rikosilmoituksen jos sinun tili tyhjennetään koska se on lain vastaista vaikka olisi oma vanhempi teossa ja ei muuta kun rahoja vaatimaan takaisin niin hyvä tulee.
En minä rahasta välitä, se oli vain yksi esimerkki siitä miten minua kohdeltiin.
Ja jos nyt mietin niin alaikäisenä ei tuollainen vanhempien uhmaaminen tullut edes mieleen koska minut kasvatettiin siihen että vanhempia totellaan. Ja kun pääsin pois olin henkisesti niin hajalla ettei tämä ollut mikään ykkösprioriteetti.
- toissijainen
Todellakin minulla samanlaisia kokemuksia kuin sinulla Kiitos Teille, kuten aiemmin jo kirjoitin. Hiukan eri tilanne, mutta kuitenkin.
Itse olen nyt se "äitipuoli" 24/7 melkein joka kuukausi. En valita. Rakastan mieheni tytärtä kuin omaani, mutta en todellakaan halua viedä häneltä hänen äitinsä paikkaa. Enemmänkin olen hyvä ystävä kuin vanhempi, mutta vanhempi tarvittaessa esim. ojennettaessa jonkun asian suhteen. Turhaan en komentele. Samanlailla kohtelen kuin omaa tytärtäni. Joskus jopa tuntuu, että komennan enemmän omaani kuin mieheni tytärtä.
Sitä haluan sanoa, että lasten tulisi elää molempien vanhempien normaalissa elämässä. Tietty jos toinen vaihtaa kumppaniaan jatkuvasti, ymmärän miksi ei halua antaa lapsiaan hoitoon silloin, kun seurustelukumppani on paikalla.
Mutta muuten tottakai. Ja aina ne sisarukset ovat sisaruksia, vaikka olisivat vain "puolikkaita". Ainakin itse otin selville oman siskopuoleni nyt aikuisiällä. Hän on äitini ensimmäinen lapsi. Olen onnellinen siitä, että hän on nyt minun elämässäni. :) - ???+
onko nyt perjantai ??
- puolikas??? kauhee s
Mikä on äitipuoli? Hirvee sanahirviö, toivottavasti mun omat lapset ei koskaan sano mua äitipuolikkaaksi, koska se tuo mieleen hm..heh....
- Ehillä
Mikä on ehi? Hehm hirvee sana, mitä lie tarkoittaakaan? Hm...Heh....
- onneksi meillä ei
Niin, siinä näkee, että ei ne lapset paljon merkitse. Kun isä ottaa uuden naispuolen itselleen, niin kyllä se on tärkeempi kuin oma lapsi. Lapset pakotetaan elämään isän, naispuolen, äidin ja miespuolen kanssa ja vielä louta vieraita lapsia seassa,jos isän naispuolella on penskoja.
En ymmärrä miksi pitää hylätä lapset jos löytää uuden naispuolen.- ihan sama!
On se järkyttävää että äitienpäivänäkin jaksat jauhaa tuota skeidaa. No tämä vaan todistaa sen ettei sulla ole muuta elämää.
Ikävää ettei sulla ole ihmisiä ympärilläsi eikä sua kukaan rakasta. Moni ei kestäisi tuollaista elämää vaan lopettaisi sen mieluummin - ?
Millaisia ovat "louta lapset"?
- Louta laatikko lapse
Mikä on naispuoli? Kaikki ihmiset ketkä olen nähnyt ovat ihan kokonaisia?
- ....................
Hyi hirveää! :( Ihan kammottava tuo isäsi ja äitipuolesi asenne. Luulen, että niin valitettavaa kuin se on, niin sinä ja perheesi ette menetä mitään jos punnitaan vaihtoehtoina heitä tuollaisina elämässänne tai sitten ilman. Ikävää kuulla miten sitä kortteja sullekin jaettu etkä ole niihin voinut vaikuttaa, äidin, isän ja äitipuolen osalta. Toivon, että pääset nyt kuitenkin elämään ja nauttimaan täysin rinnoin aidosti toisistaan välittävistä perheenjäsenistä. :)
Ja ihan oikeasti, älä ota tuollaista yleisenä normina naisten parissa. Itse olen äitipuoli, mutta ei tämä tarkoita, että pahaa lapsipuolelleni haluaisin. Olen kiintynyt tuohon muksuun hirmuisesti, huolehdin koulussapärjäämisistä ja kaikesta mahdollisesta ja toivon hänelle kaikkea hyvää ja onnellista lapsuutta. Sinun äitipuolesi oli oma persoonansa ja selvästi hänellä oli jotain suuria ongelmia päänsä sisällä, joita purki sitten sinuun. Ihan kuten kaikki isätkään eivät ole yhtä välinpitämättömiä lapsensa hyvinvoinnista tai kaikki äidit alkoholisteja. - äiti!?
minä olen ollut sinkku, ensin omasta tahdostani sitten vähemmän omasta tahdostani lapseton aviovaimo, äitipuoli ja vihdoin ihan oikea äiti. virheitä on tullut tehtyä varmaan joka tittelin aikana. myöhemmin on saanut hävetä omaa käytöstään kun vihdoin on oppinut miten milloinkin pitäisi käyttäytyä ja tehdä asiat. monasti on liian myöhään tullut huomattua tehneensä väärin vailla mahdollisuutta pyytää enää anteeksi. sen ainakin olen oppinut vasta kantapään kautta miten lasten kanssa pitäisi käyttäytyä ja yleensä liian myöhään. mutta pahinta on ollut nähdä kuitenkin se miten pahaa jälkeä tekee se kun joutuu pakosta luopumaan ei omasta syystään yhteydestä lapseen, jonka uusi äitipuoli sitten vielä kaiken kukkuraksi hylkää kun on saanut lapsen luottamuksen... äitiys on enemmänkin saavutettu arvonimi, ei niinkään itsestään selvä nimike lapsensaannin jälkeen.
- näkökulmaa..
Olen äiti. Omien lapsieni. Elän miehen kanssa, jolla varhaisteini joka toinen vkl meillä. Lapsi ei tervehdi ovesta tullessaan. Kohdistaa kaikki sanomansa ainoastaan isälle. Jos keskeyttää puheeni, isä kohdistaa heti huomion lapseensa, eikä puutu siihen mitenkään, että lapsi alkaa puhumaan päälle. Menot järjestetään exän aikataulujen mukaan. Minulta ei kysytä mitään kesälomista eikä siitä mitä tehtäisi lomalla. Jos otan asian puheeksi ja ehdotan lomaohjelmaa, leikitään kuuromykkää. Isä vkl:na ollaan neljän seinä sisällä, ei mitään ohjelmaa.
Toisaalta en jaksaisi tälläistä kuviota enää, koska ei ole enää omia pieniä lapsia jaloissa pyörimässä. Enkä parhaalla tahdollakaan pysty tuntemaan kovin lämpimiä tunteita mieheni lasta kohtaan. Ihan neutraali, merkitsee ihan yhtä paljon kuin naapurin muksut. - ...
Aikuisten ajattelemattomuus
Vaikka monet lapset kokevat syyllisyydentunteet itseään kohtaan siitä, että esim. muuttaessaan pois kotoosta se saattaisisi helpottaa lasta. Todelliset syylliset ovat aikuiset, ei lapset! Heidän ajattelemattomuus saa lapset ajattelemaan sellaisia asioita, mitä ei oikeasti ole! Miltä ihmisistä tuntuu, jos heille kohdeltaisiin samalla tavalla, mitä lapsille tapahtuu? Heidän pitäisi kohdella ihmisiä siten, miten he haluaisivat olla kohdeltuksi! - *******
Elän uusioperheessä, jossa miehellä oli ennestään kaksi lasta, minulla yksi ja yksi yhteinen.
Hyvin ollaan tultu keskenämme juttuun alusta lähtien. En ole leikkinyt äitiä mieheni lapsille, eikä hän ole esittänyt isää minun lapselleni. Ollaan ihmisiä keskenämme, lapset ja aikuiset.
Harmi, että sinun isällesi osui nainen, joka ei osaa suhtautua toisen lapseen.
Meitä on moneksi. Älä ikinä syytä itseäsi tapahtuneista ja jos voit, yritä päästä asioiden yli - ehkä antaa anteeksi. Ja joskus on parempi päästää irti sellaisista ihmisistä, jotka eivät tuo mukanaan kuin pahaa mieltä. Vaikka he olisivat lähipiiriä.
Voimia!- katkeria ovat
Mitämuuta voi odottaa, kun uusio estää miestä tapaamasta omia lapsiaan. Sehän on itsestään selvää että nainen tekee kaikkensa etteimies nää omia lapsiaan.
- EI katkera ex-vaimo
te ootte tosi kipeetä sakkia suurin osa!!! Katkeria ex-vaimoja , jotka on niin syvällä omassa katkeruudessaan ettei tulis mieleenkään ajatella lasten( omien/vieraiden) etua ku oma kostonhimo on tärkein!!!! Koita jaksaa ketjun alottaja tää maailma on tosi sairas paikka ainaki näistä jutuista päätellen. Ja muista tärkein... sukuaan ei voi valita, ystävänsä voi!
- lasten tähden
Miksei saisi olla katkera, jos joku tulee ja rikkoo onnellisen paerheen, eikä välitä lasten tunteista?
Sitten aletaan haukkumaan exä ja lapset ettei lapset halua tulla isää tapaaamaan, ja jos tulee tehdään heidän elämstään erittäin vaikeaa ja ilkeillään haukutaan aamusta iltaan?
Miksi sit pitää sietää? Ei musta pidä.
Ennemmin on ilman isää, kuin isä, joka ei halua olla isä, ja uskoo mitä nyksä sanoo ja pelkää. - <3 <3 <3
lasten tähden kirjoitti:
Miksei saisi olla katkera, jos joku tulee ja rikkoo onnellisen paerheen, eikä välitä lasten tunteista?
Sitten aletaan haukkumaan exä ja lapset ettei lapset halua tulla isää tapaaamaan, ja jos tulee tehdään heidän elämstään erittäin vaikeaa ja ilkeillään haukutaan aamusta iltaan?
Miksi sit pitää sietää? Ei musta pidä.
Ennemmin on ilman isää, kuin isä, joka ei halua olla isä, ja uskoo mitä nyksä sanoo ja pelkää.Onnellista parisuhdetta (perhettä) ei kukaan pysty "tulemaan" rikkomaan. Kun teille kerran ero tuli, niin suhteenne ei ollut onnellinen, eikä enään kunnossa.
- miehet viedään
<3 <3 <3 kirjoitti:
Onnellista parisuhdetta (perhettä) ei kukaan pysty "tulemaan" rikkomaan. Kun teille kerran ero tuli, niin suhteenne ei ollut onnellinen, eikä enään kunnossa.
Kyllä pystyy, on niitä häikäilemättömiä lapsettomia naisia, joiden on vaikea saada mies itselleen, niin rikkovat perheen. Halu näyttää vaan mitä saa aikaseksi.
Säälittävää, mutta monelle perheelle totta.
- zoooooz
Sinulle eka kirjoittaja! Paljon voimia, muista että sinä et ole syyllinen vaan kusipää äitipuolesi ja saamaton isäsi. Jos tahdot isääsi tavata niin tee se ja mene käymään ja kajauta ilmoille, mikä painaa. Onneksi olet itse itsesi kasvattanut järkevän oloiseksi ihmiseksi, kunhan et katkeroidu kovin sillä se syö ihmistä eikä silloin pysty jatkamaan täysillä elämäänsä. Tuli elämässä tilanne ku tilanne vastaan, muistakaa ihimiset pittää järki päässä ja suhtautua asioihin maalaisjärjellä, jota meillä kaikilla pitäs olla. Nauti sinä äitiydestä ja anna ilkeiden siskopuolten leikata kantapäitään, jotta mahtuisi sinun kenkiisi. Paljon voimia ja onnea elämässä eteenpäin!
- Äiti myös
Sinulle hyvä ystävä. On todella hirveää mitä olet joutunut kokemaan. Sanon yhdellä lauseella syyn kohteluusi ja moneen muuhun samanlaiseen tapaukseen. Mustasukkaisuus ja kateus miehen huomiosta, koska olet hänen miehensä läheisin ihminen biologisesti.
Toivottavasti olet selvinnyt kohtelusi aiheuttamista traumoista ja muusta. Voit ajatella, että syy ei ollut sinun ja olit järkevämpi ja viisaami kuin tuo aikuinen nainen.
Koskettava tarina sikskin, että itse sain tietää eroni jälkeen, että poikani joutui samanlaisen kohtelun uhriksi ollessaan isänsä luona joka toinen viikonloppu. Hän oli 6 vuotias, kun se oli alkanut. Poika kertoi kohtelusta vasta murrosiässä ja olin kuolla siitä pahata olosta, etten pystynyt tietämättäni auttamaan häntä silloin. Pojan isä oli paljon poissa ja ei uskonut poikaani tämän kertoessa hänelle asioista. Poika lopetti siellä käynnin kun täytti 13 vuotta. "Äitipuoli" oli haukkunut, halveksunut, syyttänyt poikaani, että tämä oli tullut pilaamaan heidän elämänsä, sekä jutellut tälle, että pojan isä ei todellisuudessa rakasta tätä. Nainen oli käynyt kiinni poikaani. Poikani on nyt 21 vuotias ja ei halua puhua asiasta. Isäänsä tapaa harvakseen ja tulevat melko hyvin toimeen.
Toivon onnea elämääsi, vaikutat tasapainoiselta naiselta. - kuivakukkatyttö
Täällä myös yksi kohtalotoveri. Sinussa ei ole ollut mitään vikaa, lapsi on lapsi. Älä syytä tilanteesta itseäsi. Jotkut ihmiset ovat vaan jotenkin kieroituneita. Äitipuolesi on kohtuuton ja kylmä. Ei ole ymmärrätänyt miten suuri elämän muutos on sinulle hänen ja hänen lapsien kuvioon tulo. Eihän voi syyttää myös siitä jos kerran kieltäytyy mukaan johonkin lähtemästä niin on ollut vastentahtoinen. Lapset oikuttelevat välillä ja ymmärrän miksi et halunnut mukaan, mut sulkeminen ulkopuolelle ei ole ollut mitenkään oikeudenmukaista. Mielestäni heidän olisi pitänyt pyytää uudelleen,yms. Ja panostaa luomaan suhdetta kanssasi. Nään niin punaista tuollaisten ihmiseten kohdalla kun äitipuolesi.
Olen kokenut samaa kohtelua äitipuoleni taholta. Vanhempani erosivat ollessani kaksi vuotias. Pian sen jälkeen alkoi isä ja äitipuoli seurustella. Nyt ovat olleet yhdessä melkeistä 30-vuotta, aika myrskyistäkin heil välil.Tästä varhaislapsuudesta muistain vain pieniä juttuja. Pääsin käymään isän luona aluksi useammin mut käynnit harvenivat. Äitipuoleni on kohdellut mua aina aika arvostelevasti, vertailevasti ja kylmästi. Vertailu äitipuolen veljen lapsiin oli kovaa, vaatteet, koulu menestys,yms. Heille hän ompeli ja osti paljon kaikkea. Itse en niinkään tavaroita kaivannut vaan aikaa isän kans. Pahaille tuntui se vertailu ja tavaroiden esittely silti. En pääsyt heidän juttuihin mukaan, tunsi heillä käydessä olevani ylinmääräinen ja outo. Veljen lapset saivat käydä heillä milloiin halusivat ja saivat avaimet heille. Mie sain vain harvoin käydä erikeseen sovittuna kellon aikana. Nuorena yövyin vain kun äitipuoli oli matkoilla. Hän on myös saanut isäni valtaansa. Jotenkin hän saa käännettyä virheet ja hanlaluudet muiden syyksi. hän arvostaa kovin ulkoisia asioita ja tekemistä...ain pitäis jotain tehdä. Tiedän että isä välittää ja rakstaa miuta, mutta ei pysty käytännössä sitä näyttämään. Joskus en uskonut että hän edes välittää. Jos iskä yhtään puolustaa minua tai ei puolusta häntä niin nousee kauhea meteli. Koen että äitpuoleni on tuhonut miun itsetuntoa ja vaikuttanut tosi paljon elämääni negatiivisesti. Olen joutunut käymään näitä asioita paljon läpi jopa ammattilaisen kanssa.
Joku vuosi sitten kyllästyin siihen ainaiseen arvostelemiseen ja neuvomiseen mitä sain osakseni heil käydessä. Puuttui minun ja silloisen avomieheni ja appiukkoni elämään...neuvoi ja arvosteli. Koitin suhtautua monin tavoin,mut ei tehoa.Läksin monta kertaa siel pois itkien kun tuli se viimeinen pisara. Pamahidin saonoi huutaen vastaan ja läksin sieltä itkien ja ovat paukkuen pois. Tästäkin iskä sai kuulla kun ei puolustanut äitpuolta,yms. Meni aikaa ennen kuin suostuin harkitsemaan heillä käyntiä ja mahdollista suhteen rakentamista äitipuoleen uudelleen. Näimme sitten vain mummin hautajaisissa ja iskän juhlissa. Tosin iskän juhlis oli orjana josta en saanut kiitosta. Veljen lapsi sai kiitokset ja herkut mukaansa. Tästä on aikaa viitisen vuotta. Vähitellen välit ovat alkaneet parantua tai olen heil käynyt jonkun kerran. Nyt heil on ilmeisesti kriisi kun olen menossa naimisiin. Heidät molemmat on häihin kutsuttu, mutta ilmeisesti äitpuoli ei ole tulossa...kuulin asiasta isän siskolta. Isäkin kyseli et miksi piti järjestää näin isot juhlat,yms. Kai hän yrittää puhua äitipuolta viel ympäri koska ei ole viel ilmoittautunut häihin. Mielestäni meillä on täysi oikeus juhlia häitämme niin kuin haluamme, maksammehan juhlat itse. Toivoisin niin kovin et isä pääsisi häihimme ja oisi luovuttamassa miut sulhaselleni. Miule on se ja sama tuleeko äitpuoleni häihin vai ei...iskä voisi olla rennommin ja muutkin jos ei tulsi.
Aika sekevaa selitystä mut jospa siitä jotain saisi selvää. Aloittajalle paljon tsemppiä! Koita olla välittämättä äitipuolsetasi, tiedän ettei se ole helppoa. Jos et ole heille tervetullut niin elä väkisin änkeä...jatka omaa elämääsi. On heidän tappio kun jäävät ulkopuolelle elämästänne. Iloa ja valoa päiviisi! - isä_
Ei tosiaankaan vikaa ole lapsessa. Kun lapsena kovia kokenut äiti lähti aviossa olevan juopon perään jäin ensin yksinhuoltajaksi. Mentyäni parin vuoden kuluttua uudelleen naimisiin alkoi tapahtua kummia. Kun hiljaiset ja arat lapseni palasivat mummolasta alkoi yökaudet kestävä puolison itku, joka päättyi siihen että hän syöksyi lasten makuuhuoneeseen ja alkoi raivota heille.
Tietäväinen sosiaalitantta selitti hänelle että vika on lapsissa, jotka eivät muka hyväksy uutta äitiä. Minua ei uskottu. Lapseni ovat aikuisia mutta muistavat katkeruudella tapahtunutta epäoikeudenmukaisuutta. Asiaa vielä pahensi exän puhelinterrori. - eräs äitipuoli
Olenko minä nyt se ainoa "kylmä" äitipuoli?. minulla on itselläni 9-vuotias poika, joka on koko elämäni. jäin pojan kanssa yksin kun mieheni kuoli 6 vuotta sitten. nyt seurustelen miehen kanssa jolla vuoden vanhempi poika. En tule tämän lapsen kanssa juttuun yhtään, hän toteaa minun kotonani et häivy ämmä, ja on kaikkea vastaan. Yritin aluksi, mutta nyt en enää jaksa. Meillä mieheni kanssa eri osoitteet, onneksi, ja muutosta siihen ei tule koskaan. Yritin olla aluksi mukava ja lapsi oli mukana kaikessa missä omanikin oli, kun ostin omalleni lelua tai vaatetta, sai myös toinen samalla tavalla. nykyään olen onnellinen jos tämä lapsi pysyy äidillään tai isällä ollessaan eivät tulisi tänne. Tätä "seurustelua" on jatkunut jo 4 vuotta. Minä myönnän että en pidä mieheni lapsesta. Mieheni ei sano lapsen käytökseen mitään, minua saa huoritella, haukkua ja lastani saa lyödä, kaikki sillä verukkeella et ne kuuluvat poikien juttuun, jota minä en kuulemma ymmärrä. Olen siis mieheni kanssa kun ei ole hänen vuoro olla lapsen kanssa. Mikäli tulee jotain et pitäisi mennä kaikki yhdessä johonkin, keksin kyllä syyn olla menemättä. Siis en voi sietää mieheni lasta. Tiedän että kyse on aina koko paketista, mutta silti.
- Niin?
Olen sitä mieltä että "vika" voi olla myöskin lapsessa, kun asiat ei mene uusperheessä rattoisasti.
Vähän isompi lapsi osaa jo huoritella, nimitellä, uhitella, kieltäytyä kaikesta, kaikki on tyhmää, paskaa, ei huvita, osaa olla naama nurinpäin koko ajan, huolimatta siitä että se aikuinen yrittää oikeasti ystävällisesti kaikkensa ja ymmärtää oikuttelua ja sietää sitä. Lapset osaavat olla ilkeitä.
Ja teinit ne vasta osaavatkin tehdä tilanteista vaikeita, varsinkin jos siellä taustalla exä (kumpi tahansa) lyö löylyä. - wilma60
Täällä toinen kylmä ihminen mutta en ole "onneksi" äitipuoli. Toki aikuinen on aina aikuinen ja lapsi on lapsi mutta minun mielestäni lapsen on myös tultava vähän vastaan kun uusperhettä perustetaan. Ei ainoastaan aikuinen ole se joka lasta lähestyy ja tekee kaikkensa että lapsella on hyvä olla. Jossain vaiheessa se aikuinen lopulta kyllästyy rakentamaan sitä sidettä jos ei todellakaan saa minkäänlaista vastakaikua. Ja viimeistään siinä vaiheessa jos lapsi rupeaa nimittelemään, haukkumaan ym.
Kyllä minä äitinä olen kyllästynyt vetämään perässäni myös omaa lasta jota ei kiinnosta mikään yhteinen toiminta. Muutaman kerran hänet on viety yhteiseen harrastukseen mukaan mutta kun naama on nurin ja koko ajan valittaa niin jatkossa hänet on suosiolla jätetty pois noista hetkistä. Ne kiinnostaa meitä muita mutta häntä ei joten emme pilaa meidän iloamme hänen kiukuttelun takia. Mutta ilmeisesti tämä on ydinperheissä sallittua mutta uusperheissä ei. Toki uusperheessä on isot haasteet mutta haasteiden voittaminen vaatii panosta sekä aikuisilta että lapsilta.
- isä_
Äiti- ja isäpuolissa on selvästi jokin sisäänrakennettu biologinen torjuntareaktio jota ei myönnetä. En usko, että kukaan alle kymmenvuotias käyttäytyy hyökkäävästi äiti- tai isäpuoltaan vastaan, päinvastoin. Ainakaan yhtään sen enempää kuin biologisia vanhempiaan vastaan, joka ei siitä loukkaannu. Sitävastoin äiti/isäpuoli ottaa helposti (ei aina) nokkiinsa. Ja kostaa. Lapsi kyllä alistuu murrosikään saakka huonoon kohteluun, ei sen jälkeen. Aikuisten maailmassa lapsi jää lähes aina toiseksi, eikä häntä haluta kuulla. Sosiaalitantat kuuntelevat vain äitipuolien totuudenvastaisuuksia.
Tätä sovittelua kävin vuosikymmenen äitipuolen ja tämän sortamien lasten välissä. Olen kuullut loistavista poikkeuksista edelliseen mutta he ovat vähemmistössä.- Korvallinen
Niin totta. Ei lapsi yleensä torju vilpitöntä ja hyväntahtoista aikuista. Sossujen näkemykset juontavat koulutuksessa iskostetuista totuudenvastaisuuksista ja harhaluuloista, joita yliopistoissa viljellään ideologioiden ja missioiden takia. Lapsinäkemykset pohjaavat vanhojen miestenssadan vuoden takaisiin subjektiivisiin näkemyksiin, feministit taas näkevät uusperheissä mahdollisuuden jakaa rasittavaa lapsen hoivatytötä useiden aikuisten kesken. Lopputuloksena on aatsipoppasoppa ja koemaistajina toimivat lapset, joskus kuolettavin seurauksin, kuten olemme nähneet. Loput kärsii elämänikäisestä myrkytyksestä.
- Ameliemaalta eli ap
Vastaan vielä, vaikka en oikein tiedä mitä sanoisin. Tunteet vaihtelee, välillä katson peiliin ja mietin ja yritän ymmärtää itseäni silloin lapsena.
Tahdon painottaa nyt tätä: minä EN huoritellut, EN haukkunut, En puhunut pahaa enkä toivonut mitään pahaa. Olin varmasti etäinen ja sulkeutuneen oloinen, koska en tiennyt, miten toimia enkä osannut olla rennosti äitipuolen ja hänen sukunsa parissa. En minä sillä mitään pahaa tarkoittanut, olen edelleen ujo uusien ihmisten seurassa!
Ymmärrän, jos lapsi on hankala ja torjuu kaiken, huorittelee ja kieroilee. Varmasti niinkin tapahtuu ja usein vielä, eikä sellaista pidä sietää, mutta sellaista täytyy yrittää aikuisen asemassa myös ymmärtää. Ymmärtäminen ei ole sama asia, kuin teon hyväksyminen. Minä olisin halunnut tulla kuulluksi, tulla hyväksytyksi. Sellainen en ole vieläkään. Meillä on hääkansiossa kuva, jota en voi katsoa tuntematta pientä kiukkua. Siinä on me hääpari, miehen vanhemmat ja minun isäni ja äitipuoleni. Arvaatteko, kuka on ainoa joka ei hymyile? :(
Olen lopen kyllästynyt tähän. Kerran olen ottanut kissan pöydälle ja sanonut, mitä tunnen ja miten haluan tulla kohdelluksi. Tämän seuraus oli, että kumpikaan, ei isä eikä äitipuoli tullut poikamme ristiäisiin. Välit viilenivät entisestään - jos se on edes mahdollista. Minä en jaksa. MInä en enää jaksa hymyillä sen naisen seurassa enkä jaksa yrittää virittää keskustelua. Ja hän on kylmäkiskoinen myös mieheni vanhempia kohtaan, ja häpeän tätä käytöstä häneltä. Isääni en ymmärrä enää alkuunkaan. Minä en ole kilpailemassa isäni huomiosta naisena, enkä kilpailemassa mitenkään. Minä olen hänen tyttärensä, en äitipuolen kilpakumppani.
Kiitos ymmärryksestä ymmärtäneille, ja kiitos ajatusten herättämisestä teiltä, jotka ette ymmärtäneet. Yritän olla katkeroitumatta. - uusi äitipuoli
Sain itse isäpuolen kun olin 11v ja nyt olen lapseton äitipuoli samanikäisille lapsille. Koska lapset vierailee vain joka toinen viikonloppu koen että minulla on oikeus olla ns "isän uusi puoliso" eli etäinen (mutta ystävällinen!) äitipuoli. Minulla on oikeus saada omat lapset ja oikeus keskittää resurssini heihin.
Ymmärrän toki sua, minulla oli hyvin haastava isäpuoli ja on vieläkin, 20 v myöhemmin :)
Ainut asia mitä on oikeus odottaa on ystävällinen käytös, lapsilta JA aikuisilta. Kaikki muu on bonusta. - Poikanen1997
Minulla on melkein sama tilanne olen tosin 15v.. äitipuoleni haukkuu minua kertoo isälleni perättömiä juttuja minusta.. yrittää tehdä minut jotenkin ala-arvoisemmaksi kun hänen oma poikansa on laitos hoidossa niin tuntuu että hän yrittää minustakin tehdä paskan hän ei pese vaatteitani ja valittaa kokoajan miten paljon hän tekee töitä ja blaablaablaa! paska puhetta hän ei tee juuri mitään ikinä.. miten saisin hänet hiljaiseksi ja lopettamaan kiusaamiseni!!?
- poikanen1997
korjausta vielä äskeiseen! Tämä on ehkä joidenkin mielestä turhaa mutta sattuu minuun naulakoissa lukee äiti isä mutta ei minun nimeä tauluja heillä on vaikka kuinka paljon mutta ei minusta.. ainakun tarvitsen uuden paidan tai jonkun niin hän väittää että minulla olisi !!
- p-r-o-v-o-o-o-o-o
poikanen1997 kirjoitti:
korjausta vielä äskeiseen! Tämä on ehkä joidenkin mielestä turhaa mutta sattuu minuun naulakoissa lukee äiti isä mutta ei minun nimeä tauluja heillä on vaikka kuinka paljon mutta ei minusta.. ainakun tarvitsen uuden paidan tai jonkun niin hän väittää että minulla olisi !!
Just just...Poikanen1997...Ihan varmasti, uskon ihan kybällä, että olet 16 vuotias "poikanen" (tosi moni teini-poika varmaan kutsuu itseään poikaseksi)...
- ...
Provohan sinä olet, mutta jos et itse osaa laittaa pesukonetta päälle, pyydä iskää pesemään vaatteesi.
Olet kohta siinä iässä, jossa muutetaan pois kotoa ja lähdetään opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Olisi tosi hyvä, jos osaisit pestä itse silloin vaatteesi.
- Eläintarhaaja
Isältäsi ihan tyypillistä miesimmeisen käytöstä ja äitipuolesi käytös tyypillistä naisimmeisen käytöstä äitipuolen asemassa. Yleistä, niin yleistä. Mitään et mahda sille asialle että olet saanut tunteiden kehityksessä pikkulapsen tasolla olevan isän ja äitipuolen. Tyypillistä, niin lajityypillistä.
- äitipuoli kummissaan
kyllä sinä ap joudut alistumaan rakkaan äidipuolesi tahtoon, sulla ei ole lapena mitään hmahdollisuutta valittaa. Hän kasvattaa sinua jjoten suu kiinni ja tee kuten hänkäskee. Hän tekee kaikkensa ja sinä vaan valitat.
Sinun pitää kiittää ja kertoa miten paljon rakastat ja pidät häestä. Muista se.
Jos sun oma äiti ei pysty siihen, ja vieras pystyy, niin ole kiitollinen.
Muista kiittä joka tunti ja halia häntä, hän tekee sen sinun tähden jottei sinusta ksasva huttio. Sinä tarvit rajoja, ja hän hyvää hyvyyttään ohjaa sinua oikealle tielle. Miksi siis valitat??? Hyi sinua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2574156Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2643394Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541771Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251630Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2961411Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132910Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235851en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115808Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe17773