Milloin taasen on hyvä jättää kertomatta?
Kertokaa siskot! Miten itse olette toimineet/toimisitte, ja ennen kaikkea miksi?
Kertokaa siskot! Miten itse olette toimineet/toimisitte, ja ennen kaikkea miksi?
Milloin kannattaa kertoa tunteistaan?
Puntaroiva
11402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mun mielestä tunteista on aina hyvä kertoa. Tosin aina ei itse tuu ihan niin toimittua.
Toisaalta jos on joku kiikarissa, ja haluaa "pelata", niin olisi ehkä parempi miettiä ajoitusta hieman, mut mä en oo vielä oppinut sitä peliä.
Kiinnostaisi tietää, jos joku osaisi tuosta oikeasta ajoituksesta valaista? Sitä olen kovasti miettinyt.
Tosi vaikeeta..mun mielestä. Jos on jotain molemminpuolista jännitettä niin oon huomannut että joidenkin mielestä se "lässähtää" jos siinä aletaan puhumaan tunteista. Kai sellainen pieni epätietoisuus ja sähköä ilmassa on jännittävää, ja se katoaa jos isketään kortit pöytään.
Toisaalta onko ihminen oikea jos noin käy?
Toisaalta taas joitakin voi tunteista puhuminen alkaa ahdistaa. Koetaan että se luo paineita tai tiettyjä odotuksia.
Riippuu kai niin paljon tilanteesta. Ihmisillä voi tulla niin eri vaiheessa tarve puhua tunteistaan. Mitä tunteista kertominen itse asiassa konkreettisesti merkitsee? Joskus se kai tarkoittaa että on kiinnostunut toisesta ihmisestä. Onko se jo tunteita?
Onko tunteista kertomisen taustalla aina sanoma kuitenkin siitä että ilmaistaan tahtotila saada sen ko. henkilön kanssa jonkinlainen suhde/parisuhde aikaiseksi? Tää on aika monimutkaista...
Mun mielestä joskus on tilanteita, joissa tunteista ei kannata kertoa. Puhuminen voi olla kannattavaa, jos ei ole varma, mitä toinen ajattelee tai jos jotain merkkejä kiinnostuksesta on ilmassa. Kuitenkin jos on varma, että toinen ei ole kiinnostunut, toinen on esimerkiksi aivan selvä hetero (oikeasti, on todella harvinaista, että se siitä muuttuisi) tai jos toinen on varattu, miettisin tarkasti ennen kertomista. On nimittäin mahdollista, että siinä menee ihmissuhde, ei tosin välttämättä, sillä jotkut osaavat suhtautua asiaan kypsästikin. Itse ainakin jätän kertomatta, jos pidän ystävyyttä tai esimerkiksi työtoveruutta toisen kanssa niin suuressa arvossa, että minulla ei ole varaa menettää sitä. Yleensähän se vain on niin, että se tunteiden kohde on monella tapaa tärkeä. Jos kyseessä ei ole mikään pysyvä sosiaalinen kontakti, ei kai ole mitään väliä, vaikka kertookin, vaikka onkin varma, ettei saa vastakaikua. Silloin kyllä kannattaa miettiä sitäkin, mitä kertomisella lopulta voittaa. Itse en ole ainakaan kokenut sitä mitenkään puhdistavana kokemuksena, vaikka olenkin joskus tuntenut pakottavaa tarvetta kertoa "kaikesta huolimatta". Enimmäkseen se on ollut aika nöyryyttävä ja nolo kokemus.
Mutta tietenkin, jos vastakaiun mahdollisuus on olemassa ja mitään esteitä ei ole, on tunteistaan kertominen aina varteenotettava mahdollisuus. Saattaapa jopa hyvällä tuurilla kannattaa.
Silloin, kun haluaa ratkaisun tilanteeseen. Kasvonsa saattaa menettää, mutta onko sillä niin väliä. :D Itse olen aina ilmaissut tunteeni tavalla tai toisella, enkä ole katunut. Lopputulos ei aina ole toivottu, mutta parempi se, kuin elää epävarmuudessa.
Kannattaako silloin kertoa, kun ihastus on suhteessa mieheen ja kiinnostuksesta ei ole varmuutta? Mutta jos minun ja hänen välillä on kuitenkin jo jotain tapahtunut... esim. kännissä suukottelua?
nii ja kantsiiko kertoo jos ihastus on suhteessa naiseen.ei. mun mielipide.
Heteronaisetkin suukottelevat toisia naisia kännissä. Ei se välttämättä mitään tarkoita. Ja varatuista naisista kannattaa pysyä kaukana.
Niin ja ainakin minun kohdallani olisi niin, että oikeaa ihastusta en kyllä pussailisi ihan tosta vaan kännissä jossain baarissa. Siinä olisi enemmän jännitettä ja ujoutta välissä.
Minkälaisessa tilanteessa sitten olet, ap?
No mä en o koskaan kertonut, ilman jo orastavaa suhdetta.
Jos oisin kertonut, niin luultavasti ei ees olis tullu mitään suhdetta.