Inspiraatiota ongelmista

Monesti on inspiraatio iskenyt pahalla mielellä ollessa. Ajattelin laittaa tänne jos joku saisi jotain näistä irti. Saapi haukkuakin jos sille tunnustaa.

Tuijotin kuumemittaria, näytä edes 38
Väsyttää niin kovin en halua
En halua nousta tästä maasta
Vaikka illalla nukkumaan mennessä pyysinkin
”Jos sijaltain en nousisi Taivaaseen ota tykösi”
Kuolemanpelko, enkö voi elää tai edes levätä hetkisen
Kylmillä sormilla yritän lämmittää huoneet
Silmiä painaa, aamu vaihtuu päiväksi
Olo on kuin vanhuksella, kävelen
Se sattuu, lähes kaikki mitä teen
Puhelin on mykkä, piippaa edes etten olisi yksin
Tavarat lattialla ja pöydillä
En jaksa niitä nostaa jos saisin edes
Voimaa mennä ulos ja kävellä kouluun
Mutta minähän olen sairaana kuten aina
Johtuuko se sydämestä vai keuhkoista
Päässä jyskyttää, pistää, pyörii
Joku tuntee minut vain luuserina
Josta ei ole enää mihinkään
Kuka se henkilö on, en tiedä
Joku tuntee minut paremmin
Menisinkö makaamaan lumeen
Ajattelinko sitä jo eilen kun palelin
Unissani uin koskea pitkin
Uin järven poikki, raavin itseäni rantoihin
Pysyin pinnalla pää jonkun toisen jaloissa
Juoksin mansikkapuskien välissä ketterästi
Söin muutaman pilaantuneen joku luuli että pakenin
Ei, menin siksi suoraan niiden luo, koska joku varasti niitä viimeksi
Kanootteja, neljä niitä taisi olla
Sairaalan henkilökuntaa osa nuorempina, osa samanlaisina
Kaikkia en tuntenut
Mutta sinne en takaisin mene
Askeleet olivat niin kevyitä, oli helppo liikkua
Mansikoissa ei maistunut mikään, muistelen nyt
Kuinka helposti liikuin ja hypinkään
Aamulla herätessä ei enää mansikoita tai kesää
Jalkoja pisteli ja hiki valui pitkin selkää
Siitä hetki eteenpäin pääkipu palasi
Poltin tupakan ja yskin keuhkoni ulos
Katsoin kelloa; ei kannata mennä enää kouluun
En minä kuitenkaan mitään osaa
Ja sama kait se on kotona maata

Tyhjille huoneille jutella, hakea seuraa pehmoeläimistä

_________________

Kuin taivas
On pehmeä lattia
Utuinen katto
Ja seinät jossain kaukana - lähellä

Onko se ihminen vai mikä
Tuo otus nurkassa
Sotkuinen mytty, kasa vaatteiden riekaleita
Onko se koira?
Tapettuna siihen
Susien raatelemana makaamaan jätetty

Maailma keinuu
Kipu on vain etäinen sumu
Keinuu taas
Nukuttaa niin kovasti - mutta pesulle pitäisi päästä

Olisiko tuossa varvas
Pieni ja aivan valkoinen
Lähteekö siitä koko jalkakin
Ja voiko sillä enää seisoa?
Kankaan palaset ovat kosteita
Ja niissä haisee susi

Onko täällä joku
Haistelemassa kehoa mustalla kuonollaan
Kiinnostuneena salaisuudesta
Jota yritin kyllä varjella

Kyllä, se on ihminen!
Suden löyhkässä, raatelemana
Tuo varvas johtaa jalkaan
Se raavittuun vatsaan
Ja vielä ylöspäin
Kaikki vain runneltua
Suden nälkää, lihan himoa
Raavittu, purtu, lyöty
Läpsitty ja jätetty nurkkaan
Susi vain lainasi
Otti sen, minkä halusi

Edes pienen hetken ihmisessä

_________________________

Pää on raskas

Veren kohina ainoa huuto

Minkä takia korvat soivat öisin

_________________________