Elät valmista elämääsi. Minä en siihen kuulu enkä varsinaisesti haluakaan. Ihmettelen tässä, omassa elämässäni keskeneräisessä, miksi meidän piti kohdata vain, jotta voisimme jatkaa omia polkujamme. Toivon, etten ole kaikista kohtaamistasi ihmisistä se vähäpätöisin, että lämmin ajatukseni joskus tavoittaisi sinut. Olisit toki voinut hieman valottaa tätä hämärää tilannetta. Aina ei voi voittaa, vaikka kuinka veikkaa. Tyydyn olemaan se kaunein sulka hatussasi ;)
Siellä olet
go with the flow
35412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Meneekö naiselle vai miehelle?
Miehelle, joka myös poikamainen osaa olla ;)
Hyvä vinkki ;)
Toi viestisi saa sut kuulostamaan ihan yhdeltä naislta jota kaipaan yhä. Hänellä oli aivan yhtä erikoisia tapoja ilmaista itseään. Mukava nainen mutta en oikein ymmärtänyt mitä hän yritti kertoa kun tuonlaiset tekstit eivät vaan aukea minulle. Jos haluat kertoa jotain niin puhu se suoraan ja jätä nuo kaunopuheiset tekstit väliin sillä miehet eivät kuitenkaan voi niitä aluksi ymmärtää...ajan myötä kyllä.
Mukavaa kevät iltaa sinulle :)
Älä anna sanojen hämätä, sisältö ratkaisee. Voisin jopa puhua suoraan, jos kysyisit, mutta kun et kysy, en puhu. Kiertelen ja kaartelen vain siksi, koska voin tehdä niin.
Mä yritin puhua sulle, laitoin viestiä. Mitä mä olisin voinut enää tehdä?
Sä laitoit mulle tän laulun nimen tulemaan viestisi mukana ja nyt tajusin mitä sä sillä tarkoitit...
http://www.youtube.com/watch?v=-SoxOb2ir5Q&feature=relmfu
Milloin kohtasitte?
Ei sitä kohtaamiseksi voi sanoa. Katoamiseksi. Kyllä se mies temppuilun osaa yhtä hyvin kuin tämä itsekin.
No milloin katositte toisiltanne?
Tässä kevään mittaan.
Alku vai loppu?
Alku se enemmän oli, ja sitten se loppu.
Miksihän kyselen tässä? Oma elämäni on kaikkea muuta kuin valmista, nainen jota kaipaan ei taida ikävöidä minua, meillä ehti olla alkua pitempi juttu, ja niin edespäin. Ehkäpä siksi, että kuulostat jotenkin häneltä.
Utelias saa olla. En usko että hänkään täällä kaipailee, olen "jotenkin" tajunnut sen tässä kun aikaa kuluu ja kuluu, eikä mitään tapahdu. Mutta yritys hyvä kymmenen, kyllä tämä kuume vielä laskee ja uusi odottaa ovella. Joku saa vielä hyvän vaimon tästä jonain päivänä kunhan pää putoaa ensin pilvistä ;) Mutta Sinä -roksyseni- voit vielä tehdä jotain tuon ongelmasi suhteen. I just know it.
Onko hän ottanut sinuun yhtään kontaktia?
Ei. Tai ehkä siinä oli jokin yritys mutta se meni ohi enkä pysty siitä olemaan varma enkä saa sitä mitenkään selville. Paitsi kysymällä suoraan, mutta taidan tykätä tästä epätietoisuudesta enemmän tällä hetkellä kuin kylmästä totuudesta. Ja tällä viittaan nyt siihen sulka hatussaan-osioon... en tainnut sitten kuitenkaan olla (hänelle) niin spesiaali niin kuin aina kuvittelen olevani.
Minulla on varmaan samanlaiset fiilikset. Varsinkin kun tiedän hänen kiikaroivan jo muualle. En vain tunnu osaavan luopua toivosta, vaikkei hän ole sitä antanut, eikä mihinkään tarttunut - olen siis ottanut yhteyttä, ollut suora ja epäsuora. Pahasti oireilee tämä minun oneitis.
Ehtikö hänestä tulla kovin merkittävä sinulle?
Kyllä ja ei. En suoranaisesti ikävöi häntä, jäi vain kaikki niin... kesken? Silti niinkin lyhyiden hetkien jälkeen olen hämmästynyt miten syvälle ihon alle hän on minuun jäänyt. Siinä hommassa oli kemiallista reaktiota niin kuin olis tykitetty päin, niin kuin jokaiseen tunteeseen mitä oon tuntenut, olis tullut jotain lisää verrattuna entiseen olotilaani. Mutta olen ihan kiitollinen, hän on kuitenkin ajatuksissani hyvänä muistona ja toivon että tunne on molemminpuolinen.
No et ole vähäpätöisin. Ja minä olen nimenomaan se joka uskoo että mikään kohtaaminen ei ole ilman tarkoitusta...
Olet siis jäänyt miettimään, sinäkin? Jotenkin tuntuu että tämä oli tässä ja sitten kuitenkaan ei ollut. Annetaanko olla, mitä mieltä olet...
Olen miettinyt usein että MIKSI tapasin sen ihanan miehen ja vähän aikaa saatiin olla toistemme elämässä ja sitten siinä tuli paljon kaikkea ja nyt sitten polut ovat menneet eri suuntiin vai onko sittenkään??
Tapasimmeko yhteisellä työpaikalla???
Tapasin hänet työpaikalla.
En todellakaan haluaisi antaa olla. Pitäisi vaan nähdä useammin.
Mitenkäs tuon toteutat, enhän oikein sinun elämässäsi ole "nähtävissä".
Voisithan olla jos vaan tietäisin että haluaisit. Minä ainakin haluaisin.
Saattaisin halutakin, en vain näe sitä todellisena. Oletko valmis tekemään asialle mitään, jotta saisit tuon selville oikeassa elämässä?
Mitä sinä haluaisit minun tekevän? Kerro vaan.
Ota yhteys vapaavalintaisella tavalla.
"Sattumalta" törmään sinuun jossain?
Aika taitava törmäilijä olet jos tuon onnistut toteuttamaan. Pitäisikö minun olla jossakin "sattumalta" vai voitko olla varma että törmätään:)?
laulu puhukoon puolestani....en keräile sulkia hattuuni...
http://www.youtube.com/watch?v=v0Wo1teJk4Y
sulka pyllynreiässäkö?..
...vä
Näin voisin minäkin kirjoittaa eräälle miehelle, joka ilmestyi vuosia sitten. Vei sydämeni ja toi suuren rakkauden sieluuni. Mutta... Ei se mennyt niin, kuten unelmissa. Tai se oli vain minun unelmani. Lieneekö enää merkitystä olisinko sulka hatussa tai edes lämmin ajatus kylmään pakkaseen. Merkitystä on vain sillä, että sain tuntea tunteeni.
Nämä on aina mielenkiintoisia pohdintoja: Mikä oli kaiken tarkoitus?
Minä olin hänelle nimenomaan se ensimmäinen sulka hattuun. Tein hänestä miehen.
Mutta mitä minä tästä sain, muuta kuin särkyneen sydämen?
Ehkä se opetus oli sitten se, ettei minusta ole "harrastamaan" tunteetonta seksiä.