Luin noita keskusteluketjuja ja mietin miten vihamieliseltä maailma näyttää lestadiolaisen silmin. Kun perkele vaanii joka nurkan takana on elämä varmaan todella ahdistava kokemus, kun koko ajan on oltava pelon vallassa, jottei vain heikko usko rikkoutuisi.
No tämä ei nyt se minun punainen lanka ollut. Halusin kysyä mistä johtuu se, että perinteinen ev.lut uskovainen on uskossaan vahva ja uskaltaa luottaa siihen, että oma usko säilyy vaikka sitä vähän koeteltaisiinkin. Kun taas lestadiolaiset täälläkin tuovat esille kuinka heikko usko lopulta on, eivätkä tunnu muistavan koko lausetta "koetelkaa uskoanne ja pitäkää vain se joka on hyvää." Kaikinpuolin maailma ev.luteille on enemmän Jumalan armon, hyvyyden ja kaikkivoipaisuuden taidonnäyte kuin perkeleen temmellyskenttä.
Entä mistä johtuu, että en suurin surminkaan voi väittää ei-uskovia ihmisiä huonommiksi ihmisiksi kuin uskovat. Mistä johtuu, että usein heidän moraalinen selkärankansakkin on vahvempi ja parempi kuin suurella osalla uskovaisista? Mistä johtuu se, että mikäli ei-uskovat ystäväni todellakin ovat nyt sielunvihollisen armoilla, niin perkeleenkin täytyy olla hyvä ja Jeesuksen rakas ystävä, sillä muutenhan he eivät voisi noin hienoja ihmisiä olla. Ainakaan lestadiolaisen näkemyksen mukaan, jossa sielunvihollisen pelossa painetaan pääpensaaseen ja kieltäydytään näkemästä maailma sen oikeassa väriloistossaan ja upeudessaan.
No tämä ei nyt se minun punainen lanka ollut. Halusin kysyä mistä johtuu se, että perinteinen ev.lut uskovainen on uskossaan vahva ja uskaltaa luottaa siihen, että oma usko säilyy vaikka sitä vähän koeteltaisiinkin. Kun taas lestadiolaiset täälläkin tuovat esille kuinka heikko usko lopulta on, eivätkä tunnu muistavan koko lausetta "koetelkaa uskoanne ja pitäkää vain se joka on hyvää." Kaikinpuolin maailma ev.luteille on enemmän Jumalan armon, hyvyyden ja kaikkivoipaisuuden taidonnäyte kuin perkeleen temmellyskenttä.
Entä mistä johtuu, että en suurin surminkaan voi väittää ei-uskovia ihmisiä huonommiksi ihmisiksi kuin uskovat. Mistä johtuu, että usein heidän moraalinen selkärankansakkin on vahvempi ja parempi kuin suurella osalla uskovaisista? Mistä johtuu se, että mikäli ei-uskovat ystäväni todellakin ovat nyt sielunvihollisen armoilla, niin perkeleenkin täytyy olla hyvä ja Jeesuksen rakas ystävä, sillä muutenhan he eivät voisi noin hienoja ihmisiä olla. Ainakaan lestadiolaisen näkemyksen mukaan, jossa sielunvihollisen pelossa painetaan pääpensaaseen ja kieltäydytään näkemästä maailma sen oikeassa väriloistossaan ja upeudessaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Raamatussahan sanotaan, että kun teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran. Sinapinsiemen on todella pieni.
Raamattu todistaa miten elävään uskoon liittyy myös epäily, kelvottomuus. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi...
Sinapinsiemenessäkin on vahva maku. Vaikka ihminen, yksilö, onkin mitätön ja valtaosa ihmisistä ei edes usko Raamatun opetuksiin, niin tarkoittaako se sitä, että:
A) Ne, jotka uskovat joutuvat elämään ainaisessa pelossa...Uskon menetyksen, sielunvihollisen jne. pelossa
B) Jumala ei olekkaan kaikkivoipa, hyvä ja mahtava, vaan oikeasti perkele hallitseekin maailmaa, jonka takia tulevaisuuteen ja elämään tulee suhtautua varauksella ja pelätä kaikkea uutta.
C) Viitataanko tuolla sinapinsiemenellä edes vahvasti uskonnollisiin ja vahvasti uskossa oleviin ihmisiin, vai ihmisiin yleensä (jotka eivät siis oletuksena usko lainkaan). Minusta loogisempaa Jumalan hyvyyteen viittaavaa olisi se, että Jumalalle riittäisi sinapinsiemenenkin kokoinen usko. Se, ettei uskon tarvitsisi kahlita elämää, vaan maailmasta ja sen värikylläisyydestä voisi nauttia kuten Jumala eittämättä on tarkoittanutkin.
Vaikka elävään uskoon liittyykin epäily ja kelvottomuus niin tarkoittaako se sitä, että epäilyssä ja kelvottomuudessa pitää velloa?
En ehkä ymmärtänyt kysymyksiäsi täysin, mutta luotan siihen, että esitit ne vilpittömästi. Siksi
yritän niihin vastailla.
Ensinnäkin lestadiolaiset ovat lähes poikkeuksetta myös tavallisia ev.luteja. Jokusia ortodokseja on myös joukossamme.
Uskon heikkous ei ole uskovaisilla mikään tämän ajan asia. Uskon heikkoutta valitti myös Jeesuksen opetuslapset toteamalla Jeesukselle: ”Lisää meille uskoa.”
Jeesus puolestaan vastasi heille takaisin johonkin tähän tapaan: ”Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenen verran, pystyisitte vuoria siirtämään.” Eli vähäinen usko oli jo silloin uskovaisten ”vaivana”.
Kysymykseesi, miksi uskovaiset eivät yhtään parempia ihmisiä kuin uskottomatkaan, usein päinvastoin. Niin vastaus siihen on, että uskovaiset ovat samanlaisia syntisiä kuin uskottomatkin. Erotuksena se, että uskovaiset ovat armahdettuja syntisiä. Ja juuri sellaiset suuret syntiset ”selkärangattomat” ihmiset helpommin hakevat armoa itselleen.
_
Ensinnäkin ihan vilpittömästi minä asioita utelen, jotta voisin ymmärtää paremmin. Tiedän, että esitetyssä tekstissäni on hieman kärkäs maku ja toivonkin ettei kukaan siitä loukkaantunut.
Et ihan huomannut punaista lankaani. Mikäli sinapinsiemenen kokoinen usko riittäisi siirtämään vuoria eli ns. menemään vaikka läpi harmaan kiven, niin eikö kyseessä ole kuitenkin melko vahva usko?
Mutta pääpointtini oli siis kuitenkin se, että minkätakia lestadiolaisuudessa ei haluta nähdä maailmaa hienona ja mahtavana, Jumalan luomana paikkana, jossa meidän on hyvä olla, vaan itseä pitää varjella ns. nykyajan kotkotuksilta ja houkutuksilta? Mitä pahaa siinä on jos nauttii elämästä ja sen antamista iloista? Miksi säännöt ja tiukat rajoitukset, kun Jeesus itse oli nimenomaan kapinallinen ja rajojen rikkoja eikä niiden luoja?
Ja tuo uskottomien ja uskovien vastakkainasettelulla halusin nimenomaan korostaa tuota näkemystä. Sitä, että moraali ei ole uskosta riippuva asia eikä uskottomat ole yhtään huonompia ihmisiä. He eivät ole saatanan armoilla, joten miksi lestadiolaistenkaan pitäisi pelätä saatanaa niin hirveästi?
Aivan oikein siteerasit Raamattua Jeesuksen sanoista opetuslapsilleen ”Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenen verran, pystyisitte vuoria siirtämään.”
MUTTA opetuslasten uskonelämä ei jäänytkään tälle tasolle, vaan kun Jeesus poistui takaisin taivaaseen, lähetti Hän Pyhän Henkensä opetuslapsilleen, jonka jälkeen alkoi tapahtua ihmeitä ja tunnustekoja. Opetuslapset paransivat sairaita ja herättivät eloon kuolleita.
Ennen Pyhän Hengen vuodatusta esim. Pietari oli uskossaan heikko ja kielsi Jeesuksen. Mutta otettuaan vastaan Pyhän Hengen Pietarista tehtiin uskossaan vahva kallio.
Yhtä lailla me saamme, ja meidän tuleekin, rukoilla, että meihin vuodatetaan pyhä henki ja meistä tulee uskossa vahvoja.
Meidän tehtävämme maailmassa ei ole jäädä pieniin piireihimme surkuttelemaan heikkouksiamme ja uskomme vähäisyyttä. Ei siihen tarvita uskoa, että kerran viikossa raahaudutaan seuroihin ja saadaan "uskon veljeltä" kuulla vakuutus syntien anteeksi saamisesta. Meidän tulee lähteä liikkeelle julistamaan ilosanomaa kaikille kansoille. Vasta inhimillisesti mahdottomissa tilanteissa usko koetellaan ja Jeesus kirkastaa nimensä ihmeiden kautta.
Niin, jos olisi uskoa sinapinsiemenen verran, mutta kun sitä on paljon, paljon vähemmän.
Siksi uskovaiset jäävät pois monesta, koska he haluavat varjella sitä vähäistä uskoa. Kyllä se oli jo Jeesuksen neuvo: ”Jos silmäsi sinun pahentaa, ota se pois tai jos jalkasi sinun pahentaa niin katkaise sen pois.” (En aivan sanatarkkaan muista, mutta ajatuksena tuo.)
Toivottavasti tämä vastaus nyt edes vähän selvensi. Minä lähden nyt viikonlopunviettoon, ihailemaan Jumalan luomia luonnon värejä.