Tämä kuuluisi varmaan paremmin tuolla Synnytys-keskustelu palstalle, mutta ajattelin kysäistä ensin täältä, koska tuolla keskustelu on paljon vähemmän aktiivisempaa kuin täällä.. :-) Hyvä me odottajat ;-)
Elikkä tämä on osoitettu teille, joilla on joskus ollut umpisuolentulehdus. Tiedätte, miten kipeä se oli. Aivan uskomaton se kipu. Hourailin sen kivun vuoksi- minä PUHUIN sille kivulle. Uhkailin sitä että kohta sut tapetaa lääkärissä ku sut leikataan pois. Tuska oli suuri. Itselläni on korkea kipukynnys ja taistelin sen kivun kanssa 2 vuorokautta ennenkuin menin lääkärin vastaanotolle (silloinkin äitini toimesta, olin tuolloin 15-vuotias, tapahtuneesta siis 5 vuotta aikaa). Tulehdusarvot jotain 200. No kiirehän siinä tuli. Ambulanssilla suoraan Ouluun sairaalaan (täältä sinne 2h matka) ja tunnin päästä siitä leikkauspöydälle. Oli ehtinyt suoli puhjeta ja lääkäri sanoi että ei ehkä olis tarvinnut tuntiakaan pidempään odottaa että olisin kuollut. Tietysti järkytti kuulla ja ajattelin että hitto kun pitää olla niin huono valittamaan kivusta. Sairaalassa olinkin sitten 2 viikkoa vatsaan muodostuneiden märkäpesäkkeiden takia. Nämäkin olisi huomattu aijemmin jos olisin valittanut kivuista mm. kun kävin vessassa. Sairaalasta kun pääsin, päätin, että alan hieman paremmin valittamaan jos sattuu. No näin ei ole kuitenkaan ihan mennyt, mutta ei ole mitään pahempaa sattunutkaan- onneksi.
Nyt mulla synnytys edessä, ja mietin, voisiko synnytyskipua verrata umpisuolentulehdus kipuun? Onko pahempaa vai lievempää? Vai voiko niitä oikein verrata edes keskenään?
En pelkää synnytystä kivun takia (ainakaan vielä). Vähän tietysti jännittää, mutta lähinnä sen takia että repeekö mulla paikat ja että meneekö kaikki hyvin. Kipu ei ole pelottanut.
Jäänpäs odottelemaan vastauksia mielenkiinnolla :-)
Elikkä tämä on osoitettu teille, joilla on joskus ollut umpisuolentulehdus. Tiedätte, miten kipeä se oli. Aivan uskomaton se kipu. Hourailin sen kivun vuoksi- minä PUHUIN sille kivulle. Uhkailin sitä että kohta sut tapetaa lääkärissä ku sut leikataan pois. Tuska oli suuri. Itselläni on korkea kipukynnys ja taistelin sen kivun kanssa 2 vuorokautta ennenkuin menin lääkärin vastaanotolle (silloinkin äitini toimesta, olin tuolloin 15-vuotias, tapahtuneesta siis 5 vuotta aikaa). Tulehdusarvot jotain 200. No kiirehän siinä tuli. Ambulanssilla suoraan Ouluun sairaalaan (täältä sinne 2h matka) ja tunnin päästä siitä leikkauspöydälle. Oli ehtinyt suoli puhjeta ja lääkäri sanoi että ei ehkä olis tarvinnut tuntiakaan pidempään odottaa että olisin kuollut. Tietysti järkytti kuulla ja ajattelin että hitto kun pitää olla niin huono valittamaan kivusta. Sairaalassa olinkin sitten 2 viikkoa vatsaan muodostuneiden märkäpesäkkeiden takia. Nämäkin olisi huomattu aijemmin jos olisin valittanut kivuista mm. kun kävin vessassa. Sairaalasta kun pääsin, päätin, että alan hieman paremmin valittamaan jos sattuu. No näin ei ole kuitenkaan ihan mennyt, mutta ei ole mitään pahempaa sattunutkaan- onneksi.
Nyt mulla synnytys edessä, ja mietin, voisiko synnytyskipua verrata umpisuolentulehdus kipuun? Onko pahempaa vai lievempää? Vai voiko niitä oikein verrata edes keskenään?
En pelkää synnytystä kivun takia (ainakaan vielä). Vähän tietysti jännittää, mutta lähinnä sen takia että repeekö mulla paikat ja että meneekö kaikki hyvin. Kipu ei ole pelottanut.
Jäänpäs odottelemaan vastauksia mielenkiinnolla :-)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllähän molemmat sattuvat ja kovaa, mutta supistuskipu on ehkä kokonaisvaltaisempaa kuin umpparikipu. Umpilisäke tuntuu vain tietyllä alueella, ehkä pistävänä, kun taas supistus on kuin valtavan polttava kokovartalokramppi.
Vaikeaa sitä kipua kuvailla, kun sitä ei voi kuvailla. Ja jokainen tuntee sen hieman eri tavalla. Itselläni supistuskipu oli pahempaa kuin umppari, mutta toisaalta kestin supistukset paremmin, kun tiesin hyvää olevan tulossa.
Niin just. Ajattelinkin ettei niitä varmaan oikein voi verrata keskenään että sen verran erilaista se on. Ja tuokin totta että vaikuttaa siihen kivun kestämiseen ja sietämiseen varmasti se, että tietää mistä kipu johtuu ja että onko se vaarallista vai jotain mistä seuraa jotakin hyvää.
Jospa tuota kestän supistuskivut ja kaikki muut synnytykseen liittyvät kivut :-) pakkohan ne on kestää jos kerran synnyttää, heh.. Hyvillä mielin mennään!
Minulla kans umppari puhjennut. Synnytyksen supistuskivut olivat kovemmat, mutta KOKONAISUUTENAAN umpprihomma oli pahempi. Ensinnäkin alussa ei tiennyt mikä on, miksi on kipeä ja kuume, kuivuminen ja kaikki heikensi yleistilaa.
Synnytyksessä taas tiesi miksi on kipeä eli se, että tietää kivun kuuluvan asiaan, helpottaa hommaa. Ja väsymyksen lisäksi siinä nyt vointi oli ok.
Hyvin se menee!
Nooh, minä taas en olisi tulehtuneen umpparini kanssa voinut kuvitellakaan että kyse olisi umpparista, kun olivat väittäneet että se sattuu kovasti. Eihän se mahakipu kivalta tuntunut, mutta luulin että se sattuisi KOVASTI. Ja pahasti tulehtunut se oli kun äiti minut lääkäriin kiikutti... Ja on tuota katkipoikkimurtuneen jalkapöydänluun kanssakin tehty mainostenjakotyötä kaksi viikkoa ennen kuin hoksasin että pitäisi vissiin jonnekin koipea näyttää kun turvotus ei laske. Toisaalta päänsäryn kanssa olen ihan vauva.
Jotkut vaikeista menkkakivuista kärsineet ovat sanoneet, että synnytys oli samaa luokkaa, kun taas jotkut jotka "kuvittelevat" kärsineensä vaikeista menkkakivuista ovat kauhistuneita miten paljon pahempia synnytyspoltot voikaan olla.
Eli erittäin turha "eiköhän ne ole yksilöllisiä kokemuksia" -kommentti :) Plöh.
Ei liity asiaan mitenkään, mutta tuli umpparista mieleen, että mitäs jos se tulehtuu raskaana ollessa? Onko sen leikkaaminen riski lapselle? Jotenkin ajattelis, että varsinkin loppuraskaudessa saattaa olla vaikea leikata, kun vauva on tiellä. Vai tehdäänkö tällaisissa tapauksissa sektio "samalla"? Kertokaa tyhmälle. :)
Ihan loppuvaiheessa raskaana olevia ei ole tullut vastaan, joilta ummari olisi puhjennut (anestesiahoitaja). 34 viikolla taitaa olla pisin, jota hoitanut.
Eihän se tietysti hyvä osia ole, että äitiä joudutaan leikkaamaan, mutta ei kyllä ole sattunut keskenmenoja tai kohtukuolemia sen asian takia minun eteen. Yksi ennalta alkanut synnytys. Viikkoja oli 32. Vauva selvisi oikein hyvin.
Pahempaa olisi umpisuolen puhkeaminen ja sen aiheuttama vatsakalvon tulehdus.
Vauvahan nukkuu myös äidin kanssa anestesian aikana. Pidemmällä raskaana olijoilta seurataan vauvan sydänkäyrää leikkauksen aikana monissa paikoissa ja samaten heräämössä. Valitettavasti siitä ei ole hyötyä alkuraskauden aikana kun asioille ei voi tehdä yhtään mitään ennen kuin sikiö on tietyn ikäinen.
Eli meidän sairaalassa leikkaukseen ja herämöön tulee myös kätilö mukaan. Kuuntelemaan niitä ääniä ja tulkitsemaan käyrää. Hän ilmoittaa, jos niissä on ongelmia.
Heräämössä äiti on sitten siihen asti kun sekä äiti että vauva on herännyt. Sen kyllä kuulee sykkeestä ja sen kuulee myös hyvin kun vauva herää ja rupeaa liikkumaan.
Itselle ei ole siis tullut vastaan sitä että sectio ja umppari tehtäisiin samaan aikaan. Kyseinen pieni vauvakin, jonka äitin synnytys käynnistyi leikkausen jälkeen, niin syntyi vauhdilla alakautta heräämössä. Tietysti vauva tarvi keskola hoitoa, mutta kaikki meni hyvin ja vauva kotiutui 4 viikon kuluttua.
Itseasiassa tuo ei ollut ollenkaan typerä kysymys vaan sellainen mihin ei ole varmastikkaan yhtä vastausta. Eli tilanteen mukaan mennään tuollaisissa asioissa. Tavoitteena turvata sekä äitin että vauvan elämä. Asiaan vaikuttavat monet asiat. -Joskushan tulehtunutta ummaria hoidetaan myös hetken antibiooteilla eli sekin vaihtoehto varmasti harkitaan.
Olin rv 20 2 kun tulehtunut umpparini poistettiin, laparoskop., kaikki meni ok.
En tiedä miten toimitaan sitten kun rv on kasassa niin paljon että lapsen on turvallista syntyä.....täytyisikin kysäistä gyneltäni.
.. äitillä leikattiin umppari kun oli raskaana, eikä vauvaa otettu samalla kertaa ulos. en nyt muista miten pitkällä oli, mutta siis ei niin pitkällä että olisi kannattanut vauva samalla ulos ottaa, mutta pakkohan se umppari on leikata ihan sama missä vaiheessa raskautta mennään koska siihenhän kuolee muuten..