"Olenko siis elämälle vieras?"

Iso Yksinäinen

Hitto pelkään kaikkea. Elämänpelko mulla on, tai kuoleman. Se vain ilmenee niin, että kuuntelen hysteerisesti lapseni hengitystä, tarkkailen rintakehän liikkeitä, kokeilen pulssia. Pelkään ettei se hengitä enää. Tai sitten pelkään miehelläni ilmenevän jonkin vakavan sairauden, esimerkiksi aivoinfarktin tai -kasvaimen, altzhaimerintaudin (kyseessä verrattain nuori ihminen)... Pelkään hirvittävästi kovaa vauhtia (auton/bussin kyydissä), koiria, lentokoneella matkustamista, käärmeitä, sosiaalisia tilanteita joissa on autoritäärinen asetelma. Pelkään kaatumista, hallinnan menettämistä.

Kello on yli puoli neljä aamuyöllä. En uskalla nukkua. Äitini kuoli menneenä lauantaina. Suru pyyhkiytyi ylleni odottamattoman voimakkaasti. Käyn täydellisesti ylikierroksilla. Yritän tehdä lopputyötä, jonka pitäisi olla valmis vajaan kahden viikon kuluttua. Paniikki! Valvon ja pelkään: Hengittääkö lapsi, kestänkö äidin kuolemaan ja hautaukseen liittyvät asiat, missä välissä keskityn lopputyön puristamiseen??? Entä jos sekoan?? Miten lapsen käy? Entä jos en saa lopputyötä valmiiksi? Entä jos olen niin väsynyt etten jaksa enää nousta aamulla sängystä ylös? Entä jos ...lopun?

Olen viikot lapsen kanssa kaksin. Mieheni ei asu luonamme, käy vain viikonloppuisin. Pyöritän arkea yksin. Parisuhteemme on riekaleina. Itseluottamukseni äitinä ja pärjäävänä aikuisena on nolla. Minulla on todella voimakkaita hylkäämisen pelkoja ja turvattomuuden tunteita; ne tuntuvat olevan elämäni kaksi määräävintä tekijää. Kun äitini nyt kuoli, olen huutanut äänettömästi vihaisena: miksi jätit meidät tänne?! Miksi jätit MINUT??

Ja vielä uuvuttavaksi lopuksi: olen niin yksinäinen, että toisinaan voisin avautua vaikka kahvilan tuolille jos se sattuisi kysymään, kuka minä oikein olen ja mitä ajattelen. Olen lapsen kanssa asunut tällä paikkakunnalla opiskelun vuoksi nyt 1,5 vuotta eikä minulla ole yhtään ystävää tai kaveria. Missä sellaisia piirejä ja kerhoja pyörii, joissa minäkin osaisin olla? Mistä löytää voimaa selättää ihmispelko? Mistä löytää luontevuutta ja rohkeutta kutsua lapsen tärkeä päiväkotikaveri vanhempineen synttärijuhliin? Miten lakata pelkäämästä saavansa henkisesti turpiin, jos näyttää että on kiinnostunut ja halukas tutustumaan?

Pitäisi lakata pelkäämästä omaa heikkouttaan. Pitäisi mennä heikkoutta päin, katsoa sitä, puhua. Kysyä, millainen olo sillä on. Pitäisi olla ihmisten edessä paljas ja heikko. Paljaus ja heikkous on kaunista ja ihmisellistä. Minä en näytä olevani kumpaakaan. Olenko siis elämälle vieras?

4

180

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • elämäonnellisuusrakk

      Jos elät koko elämäsi siinä pelossa, että jollekkin tai itsellesi sattuu tai tapahtuu jotain, huomaat että elämä livistää ohi silmiesi edestä. Elämä ei ole tarkoitettu stressaamiseen ja pelkäämiseen, se on tarkoitettu elämiseen ! En voi vastata kaikkeen mitä kysyit, mutta kokonaisuuteen voin vastata.

      Itse olen vasta 16 vuotias, ja pelkäsin kuolemaa melkein koko lapsuuteni, itkin monet illat itseni uneen ja mietin, että ei kai huomenna ole se päivä, että minä tai vanhempani poistumme tästä yhteiskunnasta? En puhunut kellekkään tästä, välillä kun suljin silmäni näin vain mustaa ja mietin sitä että olsiin kuollut, sitten itkin ja herätin isäni ja keskustelimme. Ikinä en ole kokonaan päässyt yli noista hetkistä, noista peloista, mutta tajusin, että me elämme vain kerran, me olemme täällä vain kerran, ja jos ajattelen sitä mitä joskus tapahtuu, jos jossittelen, kohta huomaan, että elämä on mennyt ja minä jäänyt miettimään vain mitä sen jälkeen tapahtuu...?

      Äitisi kuolema ei varmasti antanut potkua elämällesi, mutta et voi jäädä liekkeihin makaamaan. Ihmisiä kuolee ja niitä syntyy, rakkaus ei kuole vaikka toinen rakastajista kuolee tai vaikka kumpikin kuolee. rakkaus on ikuista ja se pitäisi kaikkien muistaa. Rakasta miestäsi, jos se rakkaus ei ole riittävää, et voi jäädä siihen, et voi elää elämää jota et halua elämää. Usein kysytään, mikä on elämän tarkoitus, mielestäni se on onnellisuus ja elämän tarkoituksen keksiminen. Viimeiset lauseesi ovat asiaa, kuuntele niitä ja lue ne moneen kertaan. Tsemppiä hautajaisin ja elämään ilman äitiäisi, sinulla on lapsi jota rakastat, muista se ! Älä ikinä tartuta heikkouksiasi ja pelkojasi lapseen, koska sinä olet hänen roolikuvansa, sinä hän haluaa olla ainakin vielä kun on nuori ja pieni.

      Et selvästikkään ole sosaalinen kuningas, mutta sitä en voi sinulle opettaa, eikä sitä voi kukaan opettaa. Voit kohdata omat heikkoutesi, muuta en voi sanoa kuin että puhu. Avaa suusi ja tutustu ihmisiin. Aloita jokin liikuntaharrastus, jokin musiikkiharrastus tai vie lapsesi johonkin jossa on muitakin vanhempia! Mutta elämää ei eletä ilman muita ihmisiä, se on kallioon hakattu totuus.

      Näin kirjoitti 16 vuotias tyttö, toivottavasti autoin sinua jotenkin

    • Iso Yksinäinen

      Olet hyvin viisas tyttö, täytyy sanoa. Sanasi kuvastavat aikamoista iätöntä kypsyyttä. Kiitos niistä. Terveisin Iso Yksinäinen, 34v.

    • xym

      Päiväkotikaverin lapsineen voit kutsua pienellä vaikka käsinkirjoitetulla kutsukirjeellä tai-kortilla. Tämä oli hyvä idea, lapset viihtyvät yhdessä ja teillä vanhemmilla on puhuttavaa.
      Monet tahot mielellään tutustuvat sinuun ja lapseesi, vertaisia löydät esim. seurakunnan perhetyön kautta. Olen itse käynyt yksinhuoltajien virkistystilaisuuksissa ja voin suositella, juuri siksikin että siellä elämäntilannettasi ei tarvitse selitellä mitenkään, muutkin ovat yksin. Neuvolassa myös osataan neuvoa teille lapsen kanssa yhteisiä piirejä tai sinulle omia sopivia aikuiskontakteja. Kun kerroit miten kipeästi kaipaat juttuseuraa, neuvolapsykologi ja ehkä oma terveydenhoitajasikin mielellään kuuntelevat ja auttavat parhaansa mukaan. Kunnasta/kaupungista voisit saada perhetyöntekijän tai kodinhoitajan kunhan uskallat kysyä.
      Itsekin ymmärrät, että lapsen takia täytyy yrittää, vaikka hammasta purren, olla sosiaalinen. Nyt on vaikeaa aikaa, olet ehkä vähän masentunutkin, ja suruaika, mutta elämä voittaa, usko siihen!
      Lapsen syntymä taisi laukaista jotakin omaa tuskaasi, jonka olit kätkenyt sisimpääsi. Lähiaikoina se on hyvä työstää valmiiksi, miettiä miten olet itse varttunut sellaiseksi kuin olet, tavallaan hyväksyä ja antaa anteeksi asioita, jotka eivät oikein menneet hyvin menneisyydessäsi. Antaa itselleenkin anteeksi epätäydellisyytensä, kaikki viat. Silti olet hyvä, rakastamisen arvoinen ihminen. Voimahali sinulle!

    • 34u33

      Minusta sinun pitäisi ottaa opiskeluihin taukoa ja antaa itsellesi aikaa surra äidin kuolemaa jonkin aikaa, ainakin hautajaisiin asti. Tietysti suru jatkuu vielä pitempään mutta tarvitset voimia myös lapsesi hoitoon eikä kaikkea tarvitse hoitaa heti, elämässä saa lykätä tekemisiään kun tulee vaikea paikka. Ota yhteyttä kouluun, kerro tilanteesi niin varmasti saat lisäaikaa päättötyöhösi.

      Jo se että yksin hoidat lasta vieraalla vieraalla paikkakunnalla on rankkaa, olen itse ollut samassa tilanteessa. Seurakunnalla ja kunnalla on kerhoja, äiti-lapsi -toimintaa mistä saisit kontakteja muihin äiteihin. Onko sinulla voimaa ja jaksamista etsiä niitä?

      Pelkäät paljon menettäväsi itsellesi tärkeimmät ihmiset tällä hetkellä, lapsen ja miehen. Sitä pelkoa voi pahentaa se jos muuten koet olevasi yksin missä asut ja mitä teet. Pyydä apua neuvolasta tai koulusi kautta terkkarilta, psykologilta tai kuraattorilta, kenet koet läheisimmäksi. Oletko puhunut miehellesi omasta voinnistasi ja peloistasi?

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      257
      4147
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      264
      3387
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1765
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1623
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      296
      1403
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      131
      906
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      850
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      806
    9. anna hänen mennä

      Jos rakastat jotakuta, anna hänen mennä. Jos hän palaa, hän oli aina sinun. Jos ei, hän ei koskaan ollut. Tällaiseen rakkauteen tämä mies uskoo.
      Ikävä
      54
      769
    Aihe