Eli täytämme tänä vuonna 23-vuotta (vm. -88). molemmat. Minulla ollut vauvakuume jo jonkin aikaa.. Miestä ei kuitenkaan vielä innosta vauva. Miten te joiden mies ollut vauvaa vastaan periaatteella "ei vielä" olette saaneet hänetkin kuumeilemaan. Ketään ei voi pakottaa se on selvää, mutta tuntuu vain niin turhalta kun itsellä ei pyöri mitään muuta päässä.
Olemme seurustelleen 5 v. Avoliitossa ollaan ja ylä- ja alamäkiä koettu. Nyt kaikki ihan hyvin. Miestä tuntuu vain kiinnostavan kaverit ja kalja viikonloppuisin.. Olen niin kateellinen niille joilla on mies joka haluaa lapsia tämän ikäisenä..
Olemme seurustelleen 5 v. Avoliitossa ollaan ja ylä- ja alamäkiä koettu. Nyt kaikki ihan hyvin. Miestä tuntuu vain kiinnostavan kaverit ja kalja viikonloppuisin.. Olen niin kateellinen niille joilla on mies joka haluaa lapsia tämän ikäisenä..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hmm...no aika fakta taitaa vaan olla se, ettei tuon ikäisiä miehenalkuja juuri vielä isyys ja lapset kiinnosta. Se on ennemminkin se kaverit ja kalja - toki poikkeuksiakin löytyy. Kannattaa antaa aikaa, jo pari vuotta voi vaikuttaa paljon, teillä ei kuitenkaan iän puolesta vielä kiire ole. Tiedän, pari vuotta kuulostaa pitkältä ajalta, mutta äkkiä se kuitenkin menee.
Meillä mies saman ikäinen kuin sinä/te, kun taas itse olen jo kolmenkympin hujakoilla. Näin jälkeenpäin ajatellen "virhe valinta", miehellä kun ei tunnu olevan mitään kiirettä perustaa perhettä. Vaikkakin hän sen "jonakin päivänä" on sanonut varmasti haluavansa. Ei vain tunnu ymmärtävän, että minun parasta ennen päiväykseni alkaa jo pikkuhijaa umpeutumaan -mitä ei lainkaan helpota oma, hillitön vauvakuumeeni.
Meillä myös elämässä ollut jos jonkinlaista ylä-alamäki-rumbaa. Tosin miestä(kään) ei juurikaan enää baarielämä/kaljoittelu kiinnosta (vaikka sekin vähä, joka kiinnostaa, on enempi kuin oma kiinnostukseni).
Itselläni tämä on ollut ensimmäinen suhde, jossa olen edes voinut kuvitella tekeväni lapsia. Mies sen sijaan on jopa yrittänyt perheytyä edellisessä suhteessaan - ja tämäkin tieto lisää vain tuskaani.
No varmaankin voi yrittää näyttää vauvan hyvät puolet, jos tutuilla esimerkiksi vauvoja niin olla heidän seurassaan ja miehesikin saattaa syttyä vauvoja nähdessään.
Älä yritä taivutella. Se tuottaa hyvin harvoin tulosta, ja jos tuottaa, niin mies miettii lopun ikänsä että halusiko sitä itse, katuuko, olisiko asiat olleet helpompia jos olisi odottanut vuoden tai kaksi... näitä on nähty ja kuultu liian paljon! ONNEKSI oma mieheni kuului tuohon "ei tuota tulosta" -ryhmään, joten omasta kamalasta vauvakuumeestani huolimatta hän ei hoppuillut yhtään ennen kuin koki itse olevansa valmis (ja varmaan höpinöilläni hieman sitä lykkäsinkin), ja nyt voimme odottaa esikoista niin että molemmat kokevat olevansa sopivan valmiita (niin valmiita kun nyt etukäteen voi olla).
Jos et luota siihen, että mies sinulle sopivaan aikatauluun toivoo jälkikasvua, on valinnan paikka: odotatko mieluummin lapsia tämän miehen kanssa pidempään kuin itse haluaisit (ja otat sen riskin ettei hän ehkä koskaan niitä haluakaan tai ette voi niitä sitten aikanaan saada) VAI onko lapset tärkeämpi tavoite elämässä kuin nykyinen parisuhde, jolloin on miehen vaihdon paikka.
Kuules tyttö: Miehes elää ensin nuoruuden ja tekee sitten lapsia.Suosittelen samaa sinullekin, vaikka kaverit lapsia/ vahinkoja tekevätkin.
Vittu tämä maailma on sairas nykyisin...voi voi...ei käy kateeksi teitä nuoria.
Anna toisen elää vapaata elämäänsä, äläkä noin nuorena käy väsäämän hänelle palloa jalkaan. Käykää koulunne loppuun, tehkää töitä ja säästäkää hieman pahan päivän ja lapsen varalle, ennen kuin käytte lisääntymään. Kannattaa kasvaa aikuiseksi, ennen kuin alkaa hankkia lapsia.
Me olemme avokkini kanssa molemmat vuosimallia -86, eli 25-vuotiaita. Itsellä ollut pari vuotta todella ankara vauvakuume. Ja miestä ei voisi vähempää kiinnostaa. Asiasta ollaan monet kerrat keskusteltu. Ja vaikka sanansa miten asettaisi, aina se keskustelu riitaan ja kyyneliin päättyy. Mies on sitä mieltä, että aikaisintaan kolmen vuoden päästä voisimme alkaa vauvaa yrittämään. Ei kuulosta tietysti pitkälle ajalle, mutta itseä on ruvennut vaivaamaan tunne, että jospa mies ei silloin haluakaan, ja sanoo minulle lukuja nyt vain rauhoittaakseen tilannetta?
Ei kai noita miehiä (eikä naisiakaan) varmaan vauvoista saa innostumaan millään ulkopuolisilla tekijöillä. Päin vastoin miehesi saattaa ahdistua, jos hänelle ollaan kylässä aina nyyttiä syliin lykkäämässä.
Minulla ja avokillani on pieni kummipoika (3,5kk) jota itse näen usein. Miehelle ei ole niin tärkeää jatkuvasti häntä nähdä. Avokkini sanookin, ettei hän oikein osaa olla vauvojen kanssa. Toivoin kummipoikamme sytyttävän miehessäni jonkinlaisen perheenperustamis-kipinän, mutta ihan toisin siinä taisi käydä. Avokkini arvostaa vapauttaan, ja tykkää mennä ja tehdä niin kuin huvittaa.
Niin että eipä taida minullakaan olla kummoisia vinkkejä antaa. Ei kai tuohon ongelmaan auta kuin aika.
Äläkä välitä näistä kommenteista, että "kasvakaa ensin aikuisiksi ja opiskelkaa ja tehkää töitä ja säästäkää ja, ja, ja..." Ikä ei tänä päivänä kerro opiskelu- ja työllisyystilanteesta mitään. Saatattehan olla jo valmistuneita ja työssäkäyviä ihmisiä, tai sitten hyvässä vaiheessa opintojanne. Ja ilman sitä viiden vuoden työssäkäyntiä ja säästämistäkin kyllä pärjää. Tsemppiä teille!