Onko tässä maailmassa enää aitoa rakkautta? Onko olemassa kahta ihmistä, jotka kohtaavat pimeässä yössä ja löytävät toisistaan valon. Mies ja nainen, jotka ovat sinut menneisyytensä kanssa, eivätkä pelkää liikaa tulevaisuutta. Keskiaikaista, satumaista rakkautta. Ritari ja prinsessa rakkautta. Voittiko lohikäärme? Moni puhuu rakkaudesta ja miettii sitä. Eräs viisas mies sanoi, ettei rakkautta ole, jos sitä pitää miettiä. Voiko vielä jonkun silmiin hukkua ja jutella maailman menosta tunteja tai päiviä.
Kerran mietin ja kysyin itseltäni, onko parisuhteessa olemassa rakkautta ilman omistamisen halua. Se ei päättynyt hyvin. Tai ainakin tielleni tuli tilanne, jossa opin ja totesin, että sellaistakin rakkautta on. Ehkä parasta on se, että opin ymmärtämään sitä. Ymmärrän miksi jotkut elävät avoimissa suhteissa ja miksi jotkut kulkevat orgioissa, messuilla ja tietynlaisilla klubeilla. He vain toteuttavat itseään. Miten käy sellaisten miesten, jotka ovat vain ritareita. Sellaisten, jotka avaavat mummoille ovia ja tekevät puolet kotitöistä. Sellaisten, jotka uskovat rakkauteen ja perheeseen. Parisuhteessa uskon romanttiseen rakkauteen ja siihen kuuluu pieni omistamisen halu. Toki vapaus olla oma itsensä ja vapaus toteuttaa omat unelmansa on elämässä tärkeää kaikille. Onko olemassa rakkautta, joka sallii tämän? Onko enää olemassa rakkautta, joka jopa tukee tällaista ajattelua. Mitä jos kukaan ei pussaakaan sammakkoa, jolla on suuria unelmia ja ajatuksia?
Nykyään puhutaan universumin ja maailmankaikkeuden rakastamisesta. Itseä tulee rakastaa sekä lähimmäistä ja jopa vihamiestäkin. Kaikkia pitää rakastaa. Onko rakkaus muuttanut muotoaan? Onko evoluutio eli ihmisen jalostuminen tappanut romanttisen rakkauden? Jeesus erotti kaksi lajia rakkaudessa – kahden ihmisen välisen rakkauden ja lähimmäisen rakkauden. Niin minäkin, uskon todella paljon Jeesuksen opetuksiin rakkaudesta ja hyvyydestä.
Puolet avioliitoista päättyy eroon. Onko syynä liika itsekkyys, köyhtyvät tunnevarat, liian helppo luovuttaminen vai viisaus ja rohkeus haluta parempaa. Varmaan tapauskohtaisia mielipiteitä ja tuomitsijoita ovat kylän raitit sekä kaupunkien kuppilat pullollaan. Eräs psykologi kirjoitti, että ihmiset, joiden lapsuudessa ei ole ilmaistu rakkautta, etsivät turhaan rakkautta halki elämän, koska eivät voi tietää mitä rakkaus oikeasti on. Toinen kirjoitti, että huonot kokemukset rakkaudesta johtavat tilanteeseen, jossa henkilö varastoi rakkautta antamatta sitä kenellekään, koska hän luulee ja pelkää, että se loppuu. En usko, että rakkaus voi koskaan loppua tai että kukaan voisi vaeltaa läpi elämän tuntematta rakkautta. Vaikka noita tai haltija käyttäisi mitä tahansa taikajuomaa, oikea rakkaus tunkee sen läpi. Rakkaus kestää ja voittaa kaiken.
Uskon, että kaikkea tässä nykymaailmassa selittää tunteiden ylivalta. Ihmiset ovat opetelleet vuosien saatossa löytämään ja ilmaisemaan tunteitaan. Minusta tuntuu, että tunteet ovat vallanneet ja jopa koukuttaneet ihmisiä. Globaalissa maailmassa on paljon houkutuksia sekä tunteita stimuloivia asioita ja esineitä. Kun tunteita on opeteltu ja vahvistettu, on unohdettu jotain merkittävää. On unohdettu, että miten tunteita hallitaan ja johdetaan. Kun tunteet päästetään valloilleen, syntyy kaaos – kuin maailmaa johdettaisiin pikkulasten toimesta. Tämä johtaa tappeluihin eli sotiin, vihan purkauksiin eli väkivaltaan sekä sellaiseen suhdesekasotkuun, jonka itse ole havainnut niin monissa eri ihmisryhmissä ja kaveriporukoissa. Ihmiset kulkevat tunteidensa vankeina vaikeuksista ja huonoista suhteista toisiin sekä sitten ihmettelevät, kun mikään heidän elämässään ei koskaan muutu. Minulla on sinulle salaisuus. Kun sinä muutut, kaikki sinun ympärilläsi muuttuu. Tämä on luonnonlaki. Eikä tämä laki välitä siitä, onko muutos sinussa hyvään vai huonoon suuntaan. Tämän seikan olen huomannut ja oppinut molempien kantapäitteni kautta. Sitten se vaikein kysymys: onko olemassa puhdasta rakkautta, jota ei ole tunteet sokaisseet ja joka kestää kaikki tunnekuohut? Koska olen ritari, uskon syvällä sisimmässäni, että on. Vaikka välillä etsintä on rankkaa ja tuntuu kuin suunnistaisi vieraassa maastossa ilman karttaa, toivon jossakin linnatornissa olevan vielä valon päällä ja jokin pimeä yö, kun saavun synkästä metsästä avaralle kukkulalle, näen tuon valon taivaanrannassa. Tuo valo tuo valkeuden koko maailmaan.
Kerran mietin ja kysyin itseltäni, onko parisuhteessa olemassa rakkautta ilman omistamisen halua. Se ei päättynyt hyvin. Tai ainakin tielleni tuli tilanne, jossa opin ja totesin, että sellaistakin rakkautta on. Ehkä parasta on se, että opin ymmärtämään sitä. Ymmärrän miksi jotkut elävät avoimissa suhteissa ja miksi jotkut kulkevat orgioissa, messuilla ja tietynlaisilla klubeilla. He vain toteuttavat itseään. Miten käy sellaisten miesten, jotka ovat vain ritareita. Sellaisten, jotka avaavat mummoille ovia ja tekevät puolet kotitöistä. Sellaisten, jotka uskovat rakkauteen ja perheeseen. Parisuhteessa uskon romanttiseen rakkauteen ja siihen kuuluu pieni omistamisen halu. Toki vapaus olla oma itsensä ja vapaus toteuttaa omat unelmansa on elämässä tärkeää kaikille. Onko olemassa rakkautta, joka sallii tämän? Onko enää olemassa rakkautta, joka jopa tukee tällaista ajattelua. Mitä jos kukaan ei pussaakaan sammakkoa, jolla on suuria unelmia ja ajatuksia?
Nykyään puhutaan universumin ja maailmankaikkeuden rakastamisesta. Itseä tulee rakastaa sekä lähimmäistä ja jopa vihamiestäkin. Kaikkia pitää rakastaa. Onko rakkaus muuttanut muotoaan? Onko evoluutio eli ihmisen jalostuminen tappanut romanttisen rakkauden? Jeesus erotti kaksi lajia rakkaudessa – kahden ihmisen välisen rakkauden ja lähimmäisen rakkauden. Niin minäkin, uskon todella paljon Jeesuksen opetuksiin rakkaudesta ja hyvyydestä.
Puolet avioliitoista päättyy eroon. Onko syynä liika itsekkyys, köyhtyvät tunnevarat, liian helppo luovuttaminen vai viisaus ja rohkeus haluta parempaa. Varmaan tapauskohtaisia mielipiteitä ja tuomitsijoita ovat kylän raitit sekä kaupunkien kuppilat pullollaan. Eräs psykologi kirjoitti, että ihmiset, joiden lapsuudessa ei ole ilmaistu rakkautta, etsivät turhaan rakkautta halki elämän, koska eivät voi tietää mitä rakkaus oikeasti on. Toinen kirjoitti, että huonot kokemukset rakkaudesta johtavat tilanteeseen, jossa henkilö varastoi rakkautta antamatta sitä kenellekään, koska hän luulee ja pelkää, että se loppuu. En usko, että rakkaus voi koskaan loppua tai että kukaan voisi vaeltaa läpi elämän tuntematta rakkautta. Vaikka noita tai haltija käyttäisi mitä tahansa taikajuomaa, oikea rakkaus tunkee sen läpi. Rakkaus kestää ja voittaa kaiken.
Uskon, että kaikkea tässä nykymaailmassa selittää tunteiden ylivalta. Ihmiset ovat opetelleet vuosien saatossa löytämään ja ilmaisemaan tunteitaan. Minusta tuntuu, että tunteet ovat vallanneet ja jopa koukuttaneet ihmisiä. Globaalissa maailmassa on paljon houkutuksia sekä tunteita stimuloivia asioita ja esineitä. Kun tunteita on opeteltu ja vahvistettu, on unohdettu jotain merkittävää. On unohdettu, että miten tunteita hallitaan ja johdetaan. Kun tunteet päästetään valloilleen, syntyy kaaos – kuin maailmaa johdettaisiin pikkulasten toimesta. Tämä johtaa tappeluihin eli sotiin, vihan purkauksiin eli väkivaltaan sekä sellaiseen suhdesekasotkuun, jonka itse ole havainnut niin monissa eri ihmisryhmissä ja kaveriporukoissa. Ihmiset kulkevat tunteidensa vankeina vaikeuksista ja huonoista suhteista toisiin sekä sitten ihmettelevät, kun mikään heidän elämässään ei koskaan muutu. Minulla on sinulle salaisuus. Kun sinä muutut, kaikki sinun ympärilläsi muuttuu. Tämä on luonnonlaki. Eikä tämä laki välitä siitä, onko muutos sinussa hyvään vai huonoon suuntaan. Tämän seikan olen huomannut ja oppinut molempien kantapäitteni kautta. Sitten se vaikein kysymys: onko olemassa puhdasta rakkautta, jota ei ole tunteet sokaisseet ja joka kestää kaikki tunnekuohut? Koska olen ritari, uskon syvällä sisimmässäni, että on. Vaikka välillä etsintä on rankkaa ja tuntuu kuin suunnistaisi vieraassa maastossa ilman karttaa, toivon jossakin linnatornissa olevan vielä valon päällä ja jokin pimeä yö, kun saavun synkästä metsästä avaralle kukkulalle, näen tuon valon taivaanrannassa. Tuo valo tuo valkeuden koko maailmaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
siellä se on, rakkaus. Ensin se on löydettävä itsestään, sitten on mahdollista löytää se muualtakin.
Minä uskon, että kirjoittamasi kaltaista rakkautta on, vaikkakin vaikeasti löydettävissä. On se yö ensin elettävä läpi, hyväksyttävä menneisyytensä ja ymmärrettävä, että jokaisella on omansa.
Vain itseään voi muuttaa ja sitä kautta ympäristö muuttuu, näinhän se on. Vaikka moni ei usko, ennenkuin itse kokee sen. Ihmiset eivät näe itseään, kuinka sitten ketään muutakaan.
Onhan sitä pyyteetöntä rakkautta, se vaan kulkee kuoleman laakson kautta tullakseen valoksi.