Kannattaa tehdä elämästään vaikeaa ja ihastua johonkin tavoittamattomaan jota näkee yhtenään. Vielä kahta hauskempaa jos menee avautumaan ko. henkilölle. Vaikka kaikki on periaatteessa ok välillämme, kaikenlainen välttely taholtaan tuntuu pahalta vaikka mitään dissaamista ei oliskaan. Viimeskin oli pakko lähteä heti ekskursion jälkeen nopeasti pois kun alkoi itkettään. Ehkä häntä sittenkin ahdistaa mun jatkuva vilkuilu josta jäinkin eilen nolosti kiinni. Luulen sisäistäneeni että sotken vain asioita. TIEDÄN että tämä tunteilu on yksipuolista mutta käytöksenihän kertoo muuta. En voi olla katsomatta! En tietenkään tuijota tollona mutta pakko katsoa, liian usein. Miten ihmeessä toiveitten elättelyn saisi lopullisesti niitattua??? Koska tiedän että hänen seurastaan ja kiintymyksestään tulee nauttimaan joku toinen, en minä. Miksi sydän ei usko??????????
nolompi
excursio
5450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sama ongelma. Se joku on vaan semmoinen, että katse hakeutuu häneen ja ajatukset. Onko ainoa ratkaisu järjestää niin, ettei enää voi törmätä häneen? Harrastuksen/opiskelupaikan/työpaikan vaihtaminen, muuttaminen?
Samaa harkinnut, siis häippäsyä. Jos se olisi yhtään helpompaa kuin se minulle on, olisin sen jo tehnyt. Muuta keinoa akuuttiin tilanteesen kun tuo lopullinen ratkaisu saattaa hieman kestää järjestellä?
Se menee ohi. Lupaan sen (= haluan uskoa näin itse). Älä takerru. Elä, tapaa ihmisiä, näe paikkoja, koe, pety, rakastu uudestaan. Hänen ainutlaatuisuutensa ei ole ainoata ainutlaatuisuutta tässä maailmassa. Waltarin sanoin: "Minä näin liian monta kaupunkia, - kaikki olivat lopulta melkein samanlaisia. Minä näin liian paljon ihmisiä, - kaikki olivat lopulta melkein samanlaisia. Ikävöin liian paljon, - ja kaikki kaipaus on turhaa."
Hmm, hieno ajatelma vaikka en ihan osaa sovitella tähän. Onhan hän ainutlaatuinen mielestäni mutta tavallinen ihminen. En mitenkään sairaalla tavalla palvo tms. Kai jossain voi olla joku toinen, kuka voisi kolahtaa samalla lailla. Mistä sen tietää. Epäilen. Ensin pitäisi ainakin päästä henkisesti vapaille vesille jos mahdollista. Turhaa on täällä kysyä neuvoja kun muutkin on ilmeisesti samassa jamassa tai sellasia joista on hauskaa kiusata kurjia.
Nuo sivistyssanat ei ihan istu tohon tekstiin. Ole oma itsesi vaan :D