Narsistin piirteitä ovat itsekeskeisyys, manipuloivuus ja tunteettomuus, ja tunnetasolla hän on pinnallinen, käyttää muita omien tarpeiden tyydyttämiseen, ei tunne empatiaa eli ei omaa kykyä myötäeläytyä toisen elämäntilanteisiin ja tunteisiin.
Entäs me empaattiset ei-narsistit...osaammeko myötäeläytyä narsistiin? ;)
Vai onko sittenkin niin, että meissä kaikissa toimii persoonallisuudenpiirteiden luontainen vaihtelu jonka ääripäissä ovat hyvyys ja pahuus?
*kilteimmilläni olen kiva ja pahimmoillani aika paha* :-D
0Äänestä
.
Hyvin sanottu "vai onko sittenkin niin, että meissä kaikissa toimii persoonallisuuspiirteiden luontainen vaihtelu jonka ääripäässä ovat hyvyys ja pahuus?"
Meistä jokaisesta löytyy se enkeli ja perkele. Hyvä on: suvaitsevaisuutta ja laupeutta ja ymmärtäväisyyttä, laajaa sydäntä.
Paha on: itsekästä, ymmärtämätöntä, pikkusieluista, kateellista, ei suopeaa ja armotonta.
Jos vertaa hyvää ja pahaa toisiinsa niin huomaa, että hyvä on epäitsekäs, mutta paha itsekäs. Tässäkö on pahan alku ja juuri?
Maailma ja ihmiset kun ympärillä ovat niin ymmärtämättömiä ja "pahoja". He monesti kokevat kuinka elämä nimenomaan potkii heitä päähän, enemmän kuin muita.
Hehän ovat uhreja.
0Äänestä
d.i.c.e
Vaikka niin. Eksänikin sen kerran myönsi, että taitaa olla se meidän suhteen "ämmä"...Vihaisesti tuhahtaen...Kai se oli sitten jotain vittuilua, kun äijä "joutui" aina kokkaamaan meille sapuskaa... Jos tämä järjestelmä alkoi sitä ärsyttämään, huutelin vain sohvalta, että on se niin seksikästä katsottavaa, kun mies kokkaa...Jatkoi sitten ruoanlaittamista hymy huulin, ja itse sain rauhassa keskittyä tv:n tuijottamiseen...Hehee. ;)
Olen todennut saman järjestelmän toimivaksi. Tiukan paikan tullen voi ohimennen vähän *bööb bööb* niin homma hoidossa.
0Äänestä
d.i.c.e
UPDATE_9507895 kirjoitti:
=D
Olen todennut saman järjestelmän toimivaksi. Tiukan paikan tullen voi ohimennen vähän *bööb bööb* niin homma hoidossa.
;D
0Äänestä
kiks v
UPDATE_9507895 kirjoitti:
=D
Olen todennut saman järjestelmän toimivaksi. Tiukan paikan tullen voi ohimennen vähän *bööb bööb* niin homma hoidossa.
ehdottomasti narsistin kanssa käyttämällä vähän kieroutta voi jotain saada kun taas kritiikillä saa vaan tappelua aikaiseksi. Vähän kuin lapsen kasvatus. Kehu,mielistele niin johan tapahtuu ;).
Narsistia pitää käsitellä tietyllä tavalla joskaan en tarkoita missään nimessä että se tervettä olis mutta jos hänen kanssaan päättää elää niin muuta vaihtoehtoa ei ole ja tervettä suhdetta ei pidä edes haaveilla. Kaikki on vähän niinkuin teatteria, niin se homma menee.
0Äänestä
9
"Narsistia pitää käsitellä tietyllä tavalla joskaan en tarkoita missään nimessä että se tervettä olis mutta jos hänen kanssaan päättää elää niin muuta vaihtoehtoa ei ole ja tervettä suhdetta ei pidä edes haaveilla. Kaikki on vähän niinkuin teatteria, niin se homma menee. "
Niinpäs, jos aikoo elää n-persoonan kanssa, se on suurta rakkautta kylläkin ;-), mutta, häntä täytyy käsitellä kuin lasta, koko ajan kehitellä uusia juttuja ja leikkejä ettei toinen pitkästy, kehua ja ylistää. Pitää yllä iloista elämänasennetta, ei saa synkistellä eikä ottaa mitään asiaa tarkempaan tutkiskeluun, mielellän ei puhuta vaikeista asioista tai oikeammin ei keskustella mistään asiasta, tai siis jos n-persoona itse keskustelee ottamatta huomioon toisen mielipidettä. Suunnitellaan kaikkea matkoja ja menokohteita, mutta muistetaan, että ei ne koskaan toteudu. Niin....n-persoonan kanssa leikisti ollaan. Jos siihen on valmis ja pää kestää, niin elämä n-persoonan kanssa pärjäilee.
0Äänestä
,=,
Rankin teatterirooli jonka tiedän :(
elämänhaaskausta.
0Äänestä
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ainakkii, kun katsoo tätä palstaa :)
http://www.youtube.com/watch?v=azt_ShAvAlY
Narsistimies ruikuttaa aina kaikesta ja narsistinainen on nalkuttava ja räksyttävä rakki.
On.
Narsistin piirteitä ovat itsekeskeisyys, manipuloivuus ja tunteettomuus, ja tunnetasolla hän on pinnallinen, käyttää muita omien tarpeiden tyydyttämiseen, ei tunne empatiaa eli ei omaa kykyä myötäeläytyä toisen elämäntilanteisiin ja tunteisiin.
Entäs me empaattiset ei-narsistit...osaammeko myötäeläytyä narsistiin? ;)
Vai onko sittenkin niin, että meissä kaikissa toimii persoonallisuudenpiirteiden luontainen vaihtelu jonka ääripäissä ovat hyvyys ja pahuus?
*kilteimmilläni olen kiva ja pahimmoillani aika paha* :-D
Hyvin sanottu "vai onko sittenkin niin, että meissä kaikissa toimii persoonallisuuspiirteiden luontainen vaihtelu jonka ääripäässä ovat hyvyys ja pahuus?"
Meistä jokaisesta löytyy se enkeli ja perkele. Hyvä on: suvaitsevaisuutta ja laupeutta ja ymmärtäväisyyttä, laajaa sydäntä.
Paha on: itsekästä, ymmärtämätöntä, pikkusieluista, kateellista, ei suopeaa ja armotonta.
Jos vertaa hyvää ja pahaa toisiinsa niin huomaa, että hyvä on epäitsekäs, mutta paha itsekäs. Tässäkö on pahan alku ja juuri?
Tavallaan joo.
Maailma ja ihmiset kun ympärillä ovat niin ymmärtämättömiä ja "pahoja".
He monesti kokevat kuinka elämä nimenomaan potkii heitä päähän, enemmän kuin muita.
Hehän ovat uhreja.
Vaikka niin.
Eksänikin sen kerran myönsi, että taitaa olla se meidän suhteen "ämmä"...Vihaisesti tuhahtaen...Kai se oli sitten jotain vittuilua, kun äijä "joutui" aina kokkaamaan meille sapuskaa...
Jos tämä järjestelmä alkoi sitä ärsyttämään, huutelin vain sohvalta, että on se niin seksikästä katsottavaa, kun mies kokkaa...Jatkoi sitten ruoanlaittamista hymy huulin, ja itse sain rauhassa keskittyä tv:n tuijottamiseen...Hehee. ;)
=D
Olen todennut saman järjestelmän toimivaksi.
Tiukan paikan tullen voi ohimennen vähän *bööb bööb* niin homma hoidossa.
;D
ehdottomasti narsistin kanssa käyttämällä vähän kieroutta voi jotain saada kun taas kritiikillä saa vaan tappelua aikaiseksi.
Vähän kuin lapsen kasvatus. Kehu,mielistele niin johan tapahtuu ;).
Narsistia pitää käsitellä tietyllä tavalla joskaan en tarkoita missään nimessä että se tervettä olis mutta jos hänen kanssaan päättää elää niin muuta vaihtoehtoa ei ole ja tervettä suhdetta ei pidä edes haaveilla. Kaikki on vähän niinkuin teatteria, niin se homma menee.
"Narsistia pitää käsitellä tietyllä tavalla joskaan en tarkoita missään nimessä että se tervettä olis mutta jos hänen kanssaan päättää elää niin muuta vaihtoehtoa ei ole ja tervettä suhdetta ei pidä edes haaveilla. Kaikki on vähän niinkuin teatteria, niin se homma menee. "
Niinpäs, jos aikoo elää n-persoonan kanssa, se on suurta rakkautta kylläkin ;-), mutta, häntä täytyy käsitellä kuin lasta, koko ajan kehitellä uusia juttuja ja leikkejä ettei toinen pitkästy, kehua ja ylistää. Pitää yllä iloista elämänasennetta, ei saa synkistellä eikä ottaa mitään asiaa tarkempaan tutkiskeluun, mielellän ei puhuta vaikeista asioista tai oikeammin ei keskustella mistään asiasta, tai siis jos n-persoona itse keskustelee ottamatta huomioon toisen mielipidettä. Suunnitellaan kaikkea matkoja ja menokohteita, mutta muistetaan, että ei ne koskaan toteudu. Niin....n-persoonan kanssa leikisti ollaan. Jos siihen on valmis ja pää kestää, niin elämä n-persoonan kanssa pärjäilee.
Rankin teatterirooli jonka tiedän :(
elämänhaaskausta.