Bulimia?

Olen 22-vuotias nainen ja haluaisin tietää nyt mikä ***** mua vaivaa, tää on jo sairasta. Oon käynyt nyt ½ vuotta psykiatrilla, yrittänyt saada sitä kautta apua..
Olen googlettanut syömishäiriöiden oireita yms. ja yrittänyt itse saada selville tätä asiaa, haluaisin todella tästä parantua. Mutta kun luen bulimiasta, bedistä ja muista häiriöistä, niin löytyy paljon samaa mitä itselläni on. Bulimiaa ehkä eniten, mutta en oksenna ruokaa, kun en vain pysty. Olen pari kertaa mässykohtauksen jälkeen oksentanut, mutta en saa ruokaa tulemaan ulos millään. Käytän laxoberonia, paastoan ja treenaan ihan hulluja määriä.
Itselläni myös saman tyyppiset ahmimiset kuin muilla bulimikoilla, paino on normaalissa(162/59) tällä hetkellä, pelko silti kova että vielä se nousee takaisin sinne n.95 kiloon(vuosi sitten pudotin painoni 59 kiloon).
Mässäilyä toistuu n. 2-4 kertaa viikko, ennen söin vain vähän, nyt menee kilokaupalla. Vaikka kello olisi 11 illalla, ja haluan syödä esim. karkkia, niin lähden ajamaan vaikka 30 kilsaa, että saan sitä karkkia/keksiä/mässättävää. Monesti oon huomannu ja jopa sanonu itselleni ääneen, että tämä ei oo edes hyvää, älä syö.
Hoikimmillani painoin 52kg, siitä on aikaa n. 5 kk, asiat vain lähtivät käsistä, ahmimiset yleistyivät, ahdistaa, masentaa, väsyttää... Saatan oikeasti syödä aamusta iltaan asti, sitten ankaran rankka ruokavalio(n.900 kcal per pvä) ja raskas treeni (käyn salilla pakonomaisesti 6 päivää viikosta vähintään 1½h per pvä).
Pelkään parisuhteeni takia, olen todella muuttunut siitä mitä olin lihavana, silloin tunsin että nautin elämästä, osasin olla iloinen ja tyytyväinen joihinkin asioihin, nyt olen enää vihainen, tiuskin jatkuvasti kaikille, huudan miehelleni ja välillä jopa haukun häntä... Kaikki tämä ilmeisesti sen takia että saan purettua pahaa oloani. Olen täysin tunnesyöjä, ehkä aina ollutkin, joten syön pieneenkin stressiin. Nyt elämäntilanne sellainen että kaikki stressaa; raha-asiat, työasiat, remontti, opiskelujen loppuun saanti, häät sekä syöminen.
Tuntuu välillä että tekisi mieli vain antaa olla, luovuttaa..

Haluaisin kuulla myös sellaisten ihmisten kertomuksia, jotka parantuneet.. Miten ja kuinka? Itsestäni tuntuu että kuolen ennen kuin paranen. Vähintäänkin syön itseni hengiltä..