Meillä on 3v. leikattu kollikissa, joka pitää toisista kissoista ja on hyvin utelias eikä riidanhaluinen. Haluaisimme niin kovasti sille toisen kissan kaveriksi ja minusta parhain vaihtoehto olisi pentu. Kissamme ei ole pentujen kanssa ollut tekemisissä, mutta uskoisin, että tykkää ja ymmärtää, että kyseessä on pieni eikä näin ollen esim. leiki liian rajusti ja kun kuitenkin toisista kissoista pitää.
Mitä mieltä te olette? Onko teille otettu kissanpentu aikuisen kissan kaveriksi? Kuinka yleistä on se, että leikattu kolli ihan "tappamismeiningissä" kävisi pennun päälle?
Tiedän nimittäin tapauksia, joissa toinen aikuinen kissa on otettu seuraksi ja eivät sitten ole tulleet toimeen vaikka kumpainen olisi kuinka rauhallinen tahansa. Jotenkin vaan tuntuu, että pentuun suhtautuisi paremmin ja molemmilla olisi näin aikaa tottua toisiinsa kunnolla.
Mitä mieltä te olette? Onko teille otettu kissanpentu aikuisen kissan kaveriksi? Kuinka yleistä on se, että leikattu kolli ihan "tappamismeiningissä" kävisi pennun päälle?
Tiedän nimittäin tapauksia, joissa toinen aikuinen kissa on otettu seuraksi ja eivät sitten ole tulleet toimeen vaikka kumpainen olisi kuinka rauhallinen tahansa. Jotenkin vaan tuntuu, että pentuun suhtautuisi paremmin ja molemmilla olisi näin aikaa tottua toisiinsa kunnolla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No uroskissalla ei ole "emonviettejä"mutta uskoisin että ei tuu ongelmia,ota pentu vähän vanhempana jos mahdollista(10vko).
Muista steriloida se ajoissa.
Mä oon ymmärtänyt (tai mitä olen kuullut), että jos pennun ottaa vanhemman narttukissan seuraksi niin narttukissa voisi olla enemmän vihamielinen kuin kolli..? Siis jos kyse on leikatuista kissoista, en tiedä leikkaamattomista.
njoo ja muistuttaisin että kissanpentujen luovutusikä on vähintään se 12 viikkoa nykyään. Voithan yrittää etsiä vähän sitä vanhempaa pentua jos pelkäät että ruhjoo kolli pikkusen.
Viisasta ottaa pentu, harva aikuinen kissa näkee pientä kissanalkua siten uhkana ja reviirille tunkeutujana kuin toista aikuista kissaa, ja aikuiset kissat tutustuvat usein aika hitaasti toisiinsa. Pentu taas herättää aikuisessa kissassa (pojissakin usein) ainakin jonkinasteisen hoivaamisen ja huolehtimen tarpeen, ja aikuisesta kissasta on kivaa opettaa pentu "talon tavoille"! Toki ison kissan ja pennun leikkejä on syytä valvoa, paini saattaa yltyä rajuksikin välillä, mutta pikkuinen kyllä kiljuu (usein liioitellusti!) jos aikuinen kissa on liian raju otteissaan. Mitään tappomeininkiä en itse ole ikinä kuullut pennun ja aikuisen välillä olevan. Toki isolla kissalla saattaa mennä muutama päiväkin mietiskellessä ja muristessa, ennen kuin uskaltaa tehdä lähempää tuttavuutta pentuun, mutta pentu hoitaa monesti tuon tutustumisen muksahtamalla "sattumalta" kissan kainaloon ja sitten ison kissan sydän onkin sulatettu ja luvassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita yhdessä kissakaverin kanssa:)
Kiitos asiallisista vastauksista! :) Kylläpä me taidetaan kisuvauva tänne ottaa. Ja toki on pidettävä huoli siitä, ettei leikit käy liian rajuiksi. Eikös kannatakin molemmilla pitää omaa hiekkalaatikkoa ja omia ruokakippoja? Vaikka voihan olla, että pennun kasvaessa molemmat yhteistuumin tahtovat samaan vessaan ja syödä samoista kipoista. :D