jooh.eli eilen tai tänään olisi/pitäisi alkaa kuukautiset,mutta ei vain näy,eikä edes tunnu sitä tuttua tunnetta (alavatsan aaltomainen menkkajuilinta ja reisien ns. kasvukipuilua)vaan jo noin viikon ajan on ollut kummia oireita: alavatsa tuntuu hellältä,on koko ajan pieni jomotus päällä,ja sen vatsan ikään kuin "tiedostaa" kokoajan, on siis häiritsevää.etovaa oloa ollut vaihtelevasti, ja semmoinen lievä krapulamainen olo.väsyttää/nukuttaa kokoajan,palelee ja sit hetken päästä lehahtaa kuumotus naamaan/päähän/korviin muuten kylmä.nenä vuotaa kokoajan (voi olla myös hyvin tod. allergiaa kun siitepölyaika alkanut)ja viikonloppuna tuli verta nenästä ihan yhtäkkiä,ja loppui myös yhtä äkkiä. koko ajan näläntunne mutta sit ei kuitenkaan mikään maistu,tai sit yököttää koko ajatus ruuasta. pissalla saanut ravata hieman useammin. voi että on pää pyörällä,ja kaiken lisäksi on semmoinen vahva tunne ett olen raskaana.en ole kuumeilija joten tuskin kuvittelenkaan oireet.toki lapsi on tervetullut jos on tullakseen (tosin selkäni on sen verran huonossa jamassa tällähetkellä että en tiedä kestäisikö raskautta, välilevynpullistuma vaivannut jo puoltoista vuotta eikä loppua näy vaivalle, johon syön lähes päivittäin vahvoja kipulääkkeitä ei kiitos moralisointia:en siis ole yrittämässä raskaaksi,vaan kyseessä olisi ehkäsyn pettäminen jos raskaana olen).olen jo yhden melkein kolme vuotiaan pojan äiti.onko vastaavassa tilanteessa olevia?huomenna ajattelin käydä testin jos menkkoja ei kuulu.miten jaksan vielä yön yli tässä epävarmuudessa....:/
onko kohtalotovereita/tuskailijoita???
äityli08
3134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täällä ensimmäistä vauvaa toivoja.. mullakin pitäis näinä päivinä alkaa kuukautiset, kierto yleensä 28-30päivää, nyt päivä 30 menossa...
Kävin tänään ostamassa raskaustestin,ja huomenna aamulla ajattelin testailla (ehkä aikaista,mutta en muuten varmaan saa mielen rauhaa.. :D )
Täällä myös ensimmäistä nyyttiä toivova :) Ovis oli 4 päivää sitten ja kyllä peittoa tuli heiluteltua. Yritystä on jo kohta vuosi takana ja niiiiin kovasti toivoisin että tällä kertaa onnistuisi.
Painoakin olen alkanut pudottaa (lievää ylipainoa on) jotta onnistuminen olisi mahdollisempaa (onko tuo edes sana?:D).
Pillerit jätin viime elokuussa pois ja sen jälkeen kiertojen pituus oli yli 40vrk. Nyt sitten viimeset 2-3 kiertoa olleet normaalit eli kestoltaan 30vrk. Välissä söin terolut-nimisiä hormoneja,jotta kierto saatiin käynnistymään kun oli kp 58 menossa jo. Mutta nyt toivoa on antanut se,että kroppa toimii normaalisti ja ovis tulee.
Alkaa olemaan tuskasta tämä odottaminen ja toivominen. Viime kierron jälkeen oli aivan varma että olen raskaana. Kaikki oireet löytyivät ja jossain vaiheessa olin jo aivan varma että raskaus on pidemmällä jo,koska "tunsin" vauvan liikkeitä vatsassa. Soitin gynelle ja sanoin että nyt on viimeinenkin mutteri tippunut kyydistä (olen siis käynyt samalla gynellä jo 4 v). Menin vastaanotolle ja otettiin ultrat ja kaikki ja tyhjää näytti :( Itkien lähdin lääkäristä mutta nyt sitten toivon taas niin kovasti että olisi tärpännyt.
Tuntuu että iso palanen puuttuu elämästä.
Täällä osin sama tilanne kuin aloittajalla, tosin me kyllä haaveilimme esikoisesta, mutta emme aivan näin pian.
Kroppani on reagoinut lähes kaikkiin ehkäisymenetelmiin turpoamalla ja viime vuoden alussa loukkasin nilkkani, minkä vuoksi en päässyt liikkumaan ja lihoin vielä lisää. Hormonikierukkani poistettiin ja ajattelin nyt, kun nilkan leikkauksesta on reilut puoli vuotta ja se on viimeinkin täysin kunnossa, pudottaa painoa ennen raskautta. Ajattelin, että eihän se kroppa millään voi olla valmis raskauteen ylipainokilojen ja vastapoistetun kierukan takia, joten emme käyttäneet ehkäisyä. No, tässä sitä ollaan: kierukan poistosta 7 viikkoa ja viisi päivää, meneillään rv 7 4....
Nyt pelkään yli kaiken saavani sen raskausajan diabeteksen :( Vaikka tokihan siihen painoa enemmän vaikuttaa raskausajan ruokavalio, mikä kyllä on kunnossa.