Miten teidän ihastumisenne on edennyt? Minkälaisia tunteita olette läpikäyneet? Itselläni se alkoi siitä että huomasin viihtyväni hänen seurassaan ja tein tikusta asiaa jotta saisin olla hänen lähellään. Sen jälkeen tuli se typerä onnen tunne, kun tuntuu ettei pysty olemaan hymyilemättä/ nauramatta hänen seurassaan.
Ja nyt sitten se kaikkein kamalin menossa: En pysyty edes katsomaan silmiin ja sydän hakkaa. Pahinta se että hän ehkä luulee etten välitä... Vilkuilemme toisiamme salaa, mutta en todellakaan voi katsoa kahta sekuntia pidempään.
On ollut raastavia ja hieman koomisiakin hetkiä viime aikoina, kun on esim. 3-4 henkeä samassa huoneessa ja me kaksi siinä kiemurtelemme ja välttelemme toisiamme. Varsinkin jos ei olla nähty pitkään aikaan niin se tunnelma on kyllä käsinkosketeltava.
Ja yleensä menee niin että jos toinen vihjailee jotain, niin toinen ei tietenkään pysty silloin vastailemaan "flirttailuun", koska on täysin koomassa.
Ja nyt sitten se kaikkein kamalin menossa: En pysyty edes katsomaan silmiin ja sydän hakkaa. Pahinta se että hän ehkä luulee etten välitä... Vilkuilemme toisiamme salaa, mutta en todellakaan voi katsoa kahta sekuntia pidempään.
On ollut raastavia ja hieman koomisiakin hetkiä viime aikoina, kun on esim. 3-4 henkeä samassa huoneessa ja me kaksi siinä kiemurtelemme ja välttelemme toisiamme. Varsinkin jos ei olla nähty pitkään aikaan niin se tunnelma on kyllä käsinkosketeltava.
Ja yleensä menee niin että jos toinen vihjailee jotain, niin toinen ei tietenkään pysty silloin vastailemaan "flirttailuun", koska on täysin koomassa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Noin se juuri on mennyt minullakin, muttaensimmäisestä tapaamisesta on jo reilut kaksi vuotta. Ensin ei ollut tunteita lainkaan pelissä, sitten muutama kuukausi ja hän alkoi tehdä tikusta asiaa, enkä heti edes tajunnut ja tätä on jatkunut juuri tuolla mainitsemallasi kaavalla tuonne maaliskuun lopuille, mutta ilmeisesti en ole näyttänyt/uskaltanut tarpeeksi vihreätä valoa, kun tunteet ovat mielestäni hänen puoleltaan alkaneet laimentua. Yhteydenotot eivät ole enää jokapäiväisiä niinkuin ennen. Olen ilmeisesti tyrinyt.
Kaava ihastumisessa on kuitenkin ollut aivan sama ;)
Kuinka kauan olette tunteneet ?
Puolisen vuotta. Mun puolelta tää alkoi kai helmikuussa. Koko elämä tuntuu nyt pyörivän tän jutun ympärillä.
Mutta hei, lesbopalstalla oli tietynlainen kiihdytyttämis vaiheistus päällä ja kannustivat kovasti suoraan pussaamaan toista, ja ajattelin että siinäpä hyvä ehdostus ja toivoin kovasti että jospa joku nyt ottaisi onkeensa ja tekisi niin kun kaverit kannustaa. Koko viikko meni odotellessa...
Sitten vuoristoradan jälkeen voi käydä niin hienosti kuin mulla että päästään kaveriasteelle. Ja ystäviksi. Ja sitten siinä jumitetaan ja joka päivä aika kuluu ja tilanne sama että alkaa kypsyttää. Alkaa nähdä turhautuneisuudessaan toisessa kaikkia huonoja puolia. Ja kuitenkin aina hurmaantuu jostain pienestä jutusta. Ihan niinkuin suhteessa vaikkei suhdetta olekaan. Ja sitten huomaa tunteen vaan säilyvän... sitten alkaa jo tuntea toisen hyvin, sähkökin on laimentunut ja arkipäiväistynyt mutta samalla syventynyt. Toisesta on tullut osa elämää, kipeä koskemattomuus on hautautumassa jonnekin. Eikä ole paljon edes niitä joiden kanssa tästä voisi puhua. Jää vaan selailemaan näitä sivuja vaikka toivo on jo mennyt. Aina hajamielisesti tsekkaa kun toinen kulkee ohi... hmm tuollaset vaatteet... kiva polvitaive helman heilahtaessa... ai tältä mahtaa tuntua miehestä katsoa vaimoansa... öö paitsi ettei meillä edes ole ollut yhtä suukkoa koskaan!! :-D
Koko skaala on käyty läpi: hullaantumisvaiheen raastavat ja ihanat tunteet, jotka jokaikinen solu on saanut tuta... nyt on tyynempää. Olen kai luovuttanut. Tunne on yksipuolinen, mutta mulle vahvempi kuin mikään aiemmin. Elonmerkkejä olen itsessäni kaivannutkin, joten olen kai saanut, mitä olen tilannutkin?! Kiitos siitä. Rakkauden jäännöspisteistäkin kertyy silti jotakin sydämeen säilöttäväksi eikä niitä voi ottaa kukaan pois. Kaikki aiemmat kohtaamiset ja rakkaudet tuntuvat nyt vielä suuremmilta kuin aiemmin. Ihan kuin olisin ymmärtämässä jotakin, mutta parempi näkemys on vielä sumun peitossa...
Mitään kiemurtelua ei ole koskaan ollut. Emme pysty olemaan erossa toisistamme.
Miten tuttua, voi meitä naisia. Mun mielessä suhde on ja kehittyy, vaiks ei sitä ole.
Nyt tää on edennyt siihen pisteeseen, että alan luisua. Tää ihminen saa mut reagoimaan siten mitenkä en halua reagoida, ei hyvä... Kun ei nähdä kaikki on aika hyvin ja sitten kun nähdään kestää taas toipua. Kamalaa ihanaa.
Aika lailla samaa kaavaa taitaa meidän useampien naisten ihastumiset noudattaa...
Seuraan/paikkoihin hakeutuminen,missä ihastus saattaa tulla vastaan. Silmäpeli,hymyily,punastuminen,häkeltyminen,kömpelyys,tikusta asian tekeminen...
Ja sitten vaiheesta seuraavaan...ei enää uskalla katsoa silmiin,eikä saa sanotuksi sanaakaan...vaikka haluaisi sanoa ja tehdä...vaikka mitä ihanaa. Tulee ehkäpä annettua sellainen kuva,ettei kiinnosta tai tulee oltua vähän töksäyttelevä.Olevinaan ei huomaa...kun ihastus tulee lähelle.
Paitsi,että itse tunnen ihastukseni läsnäolon,vaikka hän olisi selän takana...kuten tänään.
Minä,aikuinen nainen käyttäydyn kuin mikäkin typerys.Tänäänkin olisin halunnut sanoa paljonkin ihastukselleni,mutta,mutta...sanomatta jäi ja jääneekin...jos emme töiden ulkopuolella kohtaa lomilla.Muutaman kerran olisi ollut tilaisuus tutustua ja ottaa selvää ihastuksesta,kun sattumalta osuttiin samoihin paikkoihin.Ja taas kerran minä jäädyin,vaikka ekalla kerralla hän tuli juttusille ja minä huikkasin vaan jotain...pakenin.Toisella kertaa mulla olisi ollut mahdollisuus mennä hänen pöytään syömään kun satuttiin samaan pikaruokapaikkaan.Hän oli aivan kuin tilaa tekevinään minulle...ja minä hölmö vain ohi kävelin moikaten.
Meillä on tavallaan asiakassuhde...ja hän oli aktiivisempi osapuoli kaikin tavoin ja tuli lähelle,jopa otti useasti kädestä kiinni.Minä hämmästyin,säpsähdin...en ehkä osannut kuvitella hänen olevan kiinnostunut minusta samalla tavoin kuin minä hänestä.
Sitten tietysti minä ihastuneena aloin analysoimaan kaikkea hänen tekemisiään ja sanoja...yritin etsiä niille merkitystä.Olisiko sittenkin mahdollista? Mutta en tiedä,tämä nainen sekoittaa ajatuksiani päivittäin,näen tai en häntä. Tänään näin ihanaiseni taas viikon tauon jälkeen ja huh,mikä tunnekuohu valtaisi minut.En tiennyt miten olisin ollut.
Hän ei enää ole ollut yhtä aktiivinen kuin jokunen kk sitten...joko kyllästyi vihjeiden antamiseen tai hänellä on joku muu.Tai sitten huomasi minun oikeasti ihastuneen häneen ja ajatteli,että on parempi ottaa etäisyyttä.
Mutta kaiken kaikkiaan kyllä ihastuminen saa ihmisen käyttäytymään usein typerästi.Ehkäpä jostain kumman syystä odotan sen toisen tekevän selvän aloitteen.Tai onhan siihen syytäkin...kun ei ole ensimmäinen nainen elämässäni hän.Mutta ehkä ihanin.... :)
Ollaan tunnettu ihastukseni kanssa vajaan vuoden ja ihastuin jo hänen ääneensä kun kuulin sen ensimmäistä kertaa.
Missäs päin suomea unienhaltija vaikuttaa ? Asiakassuhde ??
Itäisessä Suomessa...
Mistäs päin sinä?
Hämeestä
No niin...nyt olen taas jälleen kerran päättänyt.En anna itselleni lupaa ihastua naisiin,niin ihaniin.
Järkeily voitti tunteilun...ihastuminen naiseen saa aikaan sen,että kaikki mitä ihastumisen kohde tekee tai sanoo,se kaikki saa elämää suuremman merkityksen.Ja sitten kun itse on niin luettavissa oleva ihminen,niin toiset ehkäpä nauttivat huomion kohteena olemisesta ja siitä,että toinen käyttäytyy typerästi ihastuksissaan.On tosiaan olemassa näitä ns bi-curious ihmisiä,jotka eivät itse kuitenkaan ole tosissaan tai eivät ehkä ymmärrä mitä selvä flirtti saattaa toiselle saada aikaan.
Tai sitten jollekin voi olla ihan luonnollistakin tulla ns. iholle vaikkei toista tunnekaan entuudestaan.
Näkyyköhän se minusta sitten niin selvästi,että vedän puoleeni näitä...?
Mutta ei mitään...ihana kesä tulossa ja uusia mahdollisuuksia...ehkäpä?Ai niin,mutta...mitäs minä tuossa alussa lupasin itselleni :)
Mistä nyt tiedät ettei tämä nainen ollut ihastunut sinuun?
Mietin nimittäin samoja. Saan JOKAISELLE lämpimälle ystävälliselle eleelle elämää suuremman merkityksen. Ystävyyttä tässä varmaan kaiketi on, ja ainoastaan. Mutta jokainen muruksi tai kullaksi tai omaksi miksikätahansa kutsuminen, silmänisku, suloinen katse ja hymy, pienikin kiusoittelu, halaus, saavat mun päässä heräämään toiveen jos sittenkin... Ystävällinen ja eloisa hän on kaikille, iholle hän tulee jokaiselle (siis on sellainen kosketteleva lämmin ja sosiaalinen ihminen, en tosin ole halailuja nähnyt paitsi itselleni joka niitä myös auliisti jaan), mutta jotenkin nuo katseet vaan tuntuvat itseäni kohtaan hieman erilaisilta. No ehkä hän on vain tykästynyt. Itse oon aika flirtti ja uskallan sanoa tykkääväni yms. onkohan vaan niin et nauttii kans huomiostani, ja on ystävä?
Mulla tunteet voittaa järjen ja ihastus on vaan elettävä läpi. Tiedä vaikka tunnustaisinkin. Hän on "vanha", yli 50v, ei kai hän pelästy, jos kolmikymppinen kertoo kuinka tykkää. Tähän asti ainakin palaute on ollut positiivista.
Mutta...en kans osaa auttaa...naisten välit kun voi olla niin monitahoisen lämpimät...aaaaaaargh!
Olen päivä päivältä vakuuttuneempi siitä, että tunteistaan kertominen on oikein.
Oikeinhan se on, ja siksi oonkin avoin. En nyt toki kerro et vallan ihastunut, mutta että tykästynyt. Tietää, ja jos ahdistaa, niin ottaa sit takapakkia ja se olkoon siinä. En halua hänen ystävyyttään menettää, mutta rehellinen haluan olla. Haluaisin tosin et hänkin sanois jotain, muutakin kuin ihana oon ja kuin kiva et oon olemassa :)
Sain hassun idean ! Sain tässä yhtenä päivänä lahjaksi kiroileva siili paidan, jossa teksti : Ooksää muka joskus nähny mun hymyilevän sulle ?! Saatessanoina ystävälläni oli; "kun oot aina niin totinen" ;) No joo...
Täytyy myöntää, että useimmiten hymyilen.
Ideani tulikin tuosta paidasta. Voisko joku kehitellä, vaikka kiroileva siili-paidan, jossa olisi teksti tyyliin; Ekkö sää ny huomaa, että oon sinuun uhastunu ?!
Oisko muita ehdotuksia ?
Mukavaa helatorstaita.
:DD, Ihanaa, jos tarkoitit odella Uhastunut??, Niin siinä pitäisi lukea!!!
Unienhaltijalle, kiva nimimerkki sulla :)
Voi kun voiskin tolleen päättää ettei anna itellensä enää lupaa ihastua ihanaisiin ja vois vaan päättää et se on nyt stop näille tunteille...
Kyllähän se niin on että toi iholle tuleminen on toisille vissiin paljon luontaisempaa (kuin esim itelle). Vaikee sanoo mitä näkyy ulospäin, että ootko sitten joku magneetti ;)
Juu, ja niinhän se on, että elämää suuremman merkityksen noi ihastuksen tekemiset/sanomiset saa. Mulle on hänen kohdalla kehittynyt vielä joku ihme "tutka" tai mikä lie että havaitsen hänen olemuksensa jo kaukaa ja kuulen äänensä/puheensa vaikka millasen mölyn keskeltä...
Hups ;) Kyllä siinä piti olla IHASTUNUT. No sattuuhan näitä kun ihastuksissaan kirjoittelee.
:) Kiitos
Sehän se tietysti onkin hankalaa kun ei tiedä sitä,että jospa se toinenkin sittenkin tunsi/tuntee samoin...Sitä olettaa kuitenkin,että ne ihmiset jotka käyttäytyvät yleisestikin ottaen avoimesti ja ovat ns. kaikkien kavereita olisivat rohkeampia ottamaan askeleita eteenpäin.Itse kuitenkin olen melko harkitseva,mutta toisen näyttäessä selvästi vihreää valoa,lähden kyllä leikkiin mukaan täysillä ja osaan olla spontaani.Todistettavasti ;)
Muutenkin..kun kerroin aikaisemmin,että meillä on tavallaan asiakassuhde ja hän on se asiakas,niin ehkäpä siinä on montakin syytä itsellä olla varovaisempi.
Ihastuneena tulee toisiaan luettua ne rivien välitkin...taannoin tämäkin kommentti aiheutti jonkinasteista mietintää,"tuu vaan rohkeesti sanomaan,jos jotain on..."
Mutta en vaan saanut sanotuksi mitä olisin siinäkin tilanteessa halunnut.
Nyt on siis lomat aluillaan ja en todennäköisesti häntä enää tapaa lomien jälkeen. Hän palaa omaan työhönsä muualle.
Aika hauska on tämä ihastuneen "tutka"...tosiaan.Minäkin havaitsen ihastukseni kaukaa,selän takaa,kuulen hänen äänensä muiden puheen ylitse.Ja ihastuminenkin tapahtui jo pelkän äänen perusteella...ehkä se toi muiston jostakin aikaisemmasta?
Hassua.Ei kai me kaikki puhuta samasta henkilöstä? :)
ps.tuo paita idea on tosi kiva!
Minäkin mietin, että onko siinä joku "kemia" todellakin, kun mulla on ihan sama juttu, että tunnen jossain nahoissani ihastuksen olevan lähettyvillä :) Ja se vasta hassu tunne onkin, jos näkee jossain ihan sattumalta ja täysin odottamatta. Sitä säpsähtää ja on ihan pistoksissa... ei saa mitään järkevää sanottua ja alkaa panikoida kaikin tavoin. Kuitenkin on samalla ihan onnensa kukkuloilla ja hehkuttaa näkemistä vielä monta päivää jälkeenkin päin :)) Mulle käy edelleen näin, vaikka ollaan ihan ystäviä ja tunnettu useampi vuosi...