On uskottava siihen mitä mulle kirjotit vastaukseks, vaikka sun pitikin melkein viikko miettiä.
Olisit vaan sanonu heti. Etkä antanu mun luulla, että nyt mäkin saan kerranki olla onnellinen...
Olisit vaan sanonu heti. Etkä antanu mun luulla, että nyt mäkin saan kerranki olla onnellinen...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onnenhetkiä ei ole koskaan elämässä liikaa. Jos joku ihminen tuottaa hyvän olon, lämpimän tunteen sisimpään, ainakin minä uskon sen. Mihin sitä muuten voisi uskoa, jos ei omiin syvimpiin kokemiinsa tunteisiin?
Jos viikon annetaan luulla kaiken nyt todellakin toteutuvan ja sit tuleekin ihan päin vastasta. Se on aika HELVETTIÄ siitä on onni vähä kaukana.
Tunteet on perseestä, niinku rakkauskin.
Siis...ihan päinvastanen vastaus.
Jos jollakin henkilöllä jonkin asian miettimiseen kuluu peräti viikko, mutta jollakin kestää monta vuotta ennenkuin tietää, että kenelle tai kuinka monelle tyypille ja missä nrojärjestyksessä arpoo tunnisteettomia hölynpöly lässytyksiä.
Uskottavuutensa on alta arvostelun. Ja kuinka ollakaan, tuollainen perseensuti on hyvin kärkäs arvostelemaan ja kehottelemaan muita kirjoittajia.
Todellisuuteen on murheellista herätä. Tiedän.
Turhaa setvimistä. Jos todellakin jollakin _jo tuntemallani_ olisi jotain positiivisia tunteita ei hän aina epäilisi kaikkein pahinta.
Olkoon vaikka niin muut olisivat eri mieltä, _minulle_ asia on tullut selväksi. Olen nähnyt seurustelevia pareja. Ei siinä tällä tavalla käyttäydytä.
Ei koskaan.
Minä olen vakuuttunut ettei _oikeanlaisia_ tunteita kertakaikkiaan ole vaikka anonyymit viestit jollekin (ei varmaan minulle) kertoisivat muuta.
Se riittää ja olen sen _sisäistänyt_.