Niin siinä sitten kävi, että olen ihastunut 465 kilsan päässä asuvaan vl-naiseen. Nainen vaan vaikuttaa niin parisielultani joka suhteessa, että en voinut ihastumiselle mitään. Meillä on molemmilla yhteishuoltajuuskuviot tahoillamme, joten yhteen muutto ei tule kysymykseen missään järjellisessä aikataulussa. Voisime tavata noin kerran kuussa ja se tuntuu kidutukselta.
Kertokaahan kokeneemmat, voiko tuollainen suhde toimia vai olisiko parempi pistää poikki, kun vielä voi? Olen pari kertaa ehdottanut pelin poikki viheltämistä, mutta nainen ei halua lopettaa. Hän sanoo olevansa mieluummin kerran kuussa napakympin kanssa kuin joka päivä napaseiskan, joten minun se olisi tehtävä yksipuolisesti. Itse en ole niinkään varma, että haluanko ikävöidä ja kärvistellä 90% ajasta. Olemme toistaiseksi sopineet sitoumuksettomasta suhteesta, mutta en minä tällä tunnelatauksella voi muiden kanssa olla.
Kertokaahan kokeneemmat, voiko tuollainen suhde toimia vai olisiko parempi pistää poikki, kun vielä voi? Olen pari kertaa ehdottanut pelin poikki viheltämistä, mutta nainen ei halua lopettaa. Hän sanoo olevansa mieluummin kerran kuussa napakympin kanssa kuin joka päivä napaseiskan, joten minun se olisi tehtävä yksipuolisesti. Itse en ole niinkään varma, että haluanko ikävöidä ja kärvistellä 90% ajasta. Olemme toistaiseksi sopineet sitoumuksettomasta suhteesta, mutta en minä tällä tunnelatauksella voi muiden kanssa olla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuu: tänään rakastuu yhteen, huomenna toiseen.