Kaupungin uusi blogikirjoitus

Tänään saimme kirjoitukseen jatkoa Lovarin pääkirjoituksessa. Täytyy sanoa, että blogin kirjoitus on herättänyt tunteita ja ajatuksia vastaan ja puolesta. Minusta on hyvä, että nämä asiat on nostettu pöydälle ja alettu keskustelmaan. Mun käsitys on, että kummankin tahon välit ovat kiristyneet näin sivullisen näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että kumpikin taho puolustelee omaa pestiään. Oma vaikutelma on, että virkamiehet ensin kieltäytyy näkemästä toisinaan tosiasioita, joka johtaa välillä melkoisen hätköityihin suunnitelmiin ja ratkaisuihin. Kun jotenkin toivoisi, että oikeasti uskallettaisiin jo silloin alkaa käsittelemään asiaa, ennekuin se paniikki iskee. Tästä on hyvä ottaa esimerkiksi Länsiharjun koulun tilanne vuosien saatossa. Tässäkin tapauksessa paneutduttiin pääosin siihen, miten tästä helpoiten selviää, eli vähimmillä kuluilla.

Mielestäni on hyvä, että keskustellaan toimintakulttuurista ja sen vajeista, sillä olemme tulleet murrosvaiheeseen, jolloin muutosta on tapahduttava. Mutta se mitä muutoksia siihen tulee, niin tulevaisuus sen näyttää?

Yhtä asiaa vain toivoisin, että kun kaupunkilaisena tuon virkamiehelle esiin jotain epäkohtaa, niin toivoisin että minut otettaisiin tosissaan. Liiaan usein kuulen selityksiä, että vika on jossain muualla. Ja se mitä olen tuonut esiin jää puhetasolle. Kun sitten otan yhteyttä luottamusmieheen, niin se ei jää siihen. Se on vissi. En usko, että tässä on kummemmasta kiinni. Vaan ottakaa hyvät virkamiehet ja naiset meidät kuntalaiset tosissaan, sillä meillä saattaa olla sellaista näkemystä, mitä ehkä virkamiehen on vaikea saada tietoonsa. Olis paljonkin sanottavaa, mutta jääköön se yleiselle tasolle. Kun sitten nään näitä tiettyjä virkamiehiä, niin kyllä mä pommitan kysymymyksillä, jotka ovat jääneet vaivaamaan. Ja vaikka olenkin tavallinen kuntalainen, niin annan myös palautetta ja myös rakentavasti.

Masar kirjoittaa täyttä asiaa.

Aika repivää tekstiä eikä varmaan paranna yhteiseen hiileen puhaltamista.