Mistä kyse ?

Perustarpeena ei ollut kategorisointi vaan ajatusten herättely.

Joskus aina hämmentää miten eri tavoin ihmiset tulkitsevat narsistisuutta.
Sitten ollaankin jo pisteessä missä väestöstä kohta puolet sairastavat NPH:ta ilman mitään mahdollisuuttaakaan parempaan.

Ja haen juuri tuota, ensiaskelina tai korjausaskelina yksilöiden auttamiseksi. Ettei kaikki heittäisi heti kirvestä kaivoon huomatessaan piirteitä itsessään tai toisessa.

mmm... paitsi ne diivatkiiko..

M.B. kirjoitti:

mmm... paitsi ne diivatkiiko..

Kyllä minä tässäkin lähtisin kuolemansynneistä. Ylpeys on niistä pahin.

Eikö tuo hyväksynnän puute ja kieltäytyminen vastavuoroisesta kommunikaatiosta ole juuri ylpeyttä?

Kateus jää toiselle sijalle ja viha vasta kolmannelle. Ylpeys tuottaa kateutta ja vihaa, edeltää niitä, se tuottaa myös narsisteja.

Pienemmät synnit ovat sitten (joskaan eivät helppohoitoisempia) niin ainakin vaikutuksiltaan vähäisempiä: 4. laiskuus, 5. ahneus, 6. addiktiot ja viimeisenä 7. himo. (Lavensin vähän kutosta, alkuaan se on ylensyönti.)

Itselläni kolmonen teettää töitä. Ykköseen kiinnitän aktiivisesti huomiotani, kun siitäkin on pieniä merkkejä ollut ja on vaikutuksiltaan suurin. Kutoseen on ollut myös taipumuksia, mutta sitä on hoidettu hyvin ja sen vaikutukset eivät pääse säteilemään. Muitten neljän suhteen olen aika synnitön poika.

A kirjoitti:

Kyllä minä tässäkin lähtisin kuolemansynneistä. Ylpeys on niistä pahin.

Eikö tuo hyväksynnän puute ja kieltäytyminen vastavuoroisesta kommunikaatiosta ole juuri ylpeyttä?

Kateus jää toiselle sijalle ja viha vasta kolmannelle. Ylpeys tuottaa kateutta ja vihaa, edeltää niitä, se tuottaa myös narsisteja.

Pienemmät synnit ovat sitten (joskaan eivät helppohoitoisempia) niin ainakin vaikutuksiltaan vähäisempiä: 4. laiskuus, 5. ahneus, 6. addiktiot ja viimeisenä 7. himo. (Lavensin vähän kutosta, alkuaan se on ylensyönti.)

Itselläni kolmonen teettää töitä. Ykköseen kiinnitän aktiivisesti huomiotani, kun siitäkin on pieniä merkkejä ollut ja on vaikutuksiltaan suurin. Kutoseen on ollut myös taipumuksia, mutta sitä on hoidettu hyvin ja sen vaikutukset eivät pääse säteilemään. Muitten neljän suhteen olen aika synnitön poika.

Lue lisää

Mutta mikä sitä sellaista turhanylpeyttä synnyttää?

M.B. kirjoitti:

Mutta mikä sitä sellaista turhanylpeyttä synnyttää?

Ihmisen häiriökäyttäytymistä tutkittaessa ei oikeastaan ole tarpeen aloittaa pohtimalla, mikä olikaan alkusyy. Tärkeämpää on sittenkin keksiä joku konsti häiriökäyttäytymisen lopettamiseksi.

Ylpeys on vääriä vuorovaikutustapoja, niin kuin on narsismikin. Ehkä eri vuosituhansilla puhutaankin samoista asioista eri sanoin.

Tässä on pientä luetteloa siitä, millaisia vuorovaikutuksen muotoja narsisti, ei kun ylpeä, harjoittaa:

http://yle.fi/pyhatjapahat/kuolemansynnit.html

Aivan, ilman sitä hyväksyntää ei kyllä synny mitään muuta kuin kylmää analyysia.

A kirjoitti:

Ihmisen häiriökäyttäytymistä tutkittaessa ei oikeastaan ole tarpeen aloittaa pohtimalla, mikä olikaan alkusyy. Tärkeämpää on sittenkin keksiä joku konsti häiriökäyttäytymisen lopettamiseksi.

Ylpeys on vääriä vuorovaikutustapoja, niin kuin on narsismikin. Ehkä eri vuosituhansilla puhutaankin samoista asioista eri sanoin.

Tässä on pientä luetteloa siitä, millaisia vuorovaikutuksen muotoja narsisti, ei kun ylpeä, harjoittaa:

http://yle.fi/pyhatjapahat/kuolemansynnit.html

Lue lisää

Pyhän huolettomuuden periaatteen toteuttaminen tai toteuttamisen yrittäminen törmää usein syytöksen välinpitämättömyydestä ja vieläpä niin, että toinen ei huomaa omia itsekkäitä lähtökohtiaan omille vaatimuksilleen, vaan loukkaantuu..

Ja toisen loukkaantumisen jatkuessa pyhästä huolettomuudestakin sikiää välinpitämättömyys mikäli on tarpeeksi väsymystä tilanteeseen ilmassa..

Välinpitämättömyyttä seuraa huumorintajuttomuus, vihamielisyys, hengen velttous ja murehtiminen, jota ehkä yritetään korjata vatsakeskeisyydellä.

Kun tilanne ei korjaudu vaivutaan tietämättömyyden kaikkitietävyyteen jota tukee hengen laiskuus: "Turha mitään yrittää, kun minä tiedän, että sinä et kuitenkaan muutu, etkä itse tee mitään toisin koskaan ja aina ja taas ja ei ikinä blaa blaa"..

Ajan kuluttua on enää kateus ja ylpeys ja häpeä siitä, että ei osannut paremmin.. Kateus siitä, että toinen jatkuvasti suo sitä huomiotaan muille, mutta itse ei sitä kerjäämälläkään saa niin kuin ei ole saanut kerjäämättäkään, eikä mitenkään päin..

Hekumaa en saanut mahtumaan mihinkään..

Kierteen katkaisisi rakkaus ja aito välittämisen ilmaiseminen sekä toisen hyväksyminen omana itsenään ja sillä vähäisellä huomion suomisella, mitä on esimerkiksi oven auki pitäminen, rinnalla käveleminen, silmiin katsominen kun puhuu, seurassa se, että ei käännä selkäänsä toiselle, ohimennen hipaisut, kuunteleminen ja sen osoittaminen, että on ymmärtänyt mitä toinen yrittää saada sanotuksi sekä lisäkysymysten esittäminen väärinkäsitysten välttämiseksi.

Näin siis omalla kohdalla. Oma narsismini, se mistä minua syytetään, on hyvin siihen toiseen ihmiseen sidottua narsismia. Kykenemättömyyttä kantaa kahta ihmistä yksin ja turhautumista siihen, että sellaisen vaatiminen on toiselle itsestäänselvyys jota ei voi, eikä saa, kyseenalaistaa..

Ja kaikesta jää vain ahdistus, joka on omaa vikaa, seurausta alun väärästä päätöksestä. No, voi voi..

"Olen miettinyt mistä tällainen johtuu. Syitä voi olla useita, mut mun näkemykseen kuuluu mm nämä:
persoonallisuus "ns hankala lapsi", ei osaa ottaa muita huomioon, saanut usein kaiken periksi."

Tässähän sitä jo onkin... tuli mieleen ne sukupolvien ketjut ja aika ilmeiseksi käyvä totuus, että jokaisella sukupolvella on omat ongelmansa kasvatuksessa.

Tästä tuli ajatuksia herättelevä ohjelma tänään radiosta, uusintana.
Nykyajan kasvattajilla on se sama asenne kuin edellisellä, että "niitä virheitä en ainakaan enää toista" mutta kuten jokainen muukin sukupolvi, he ovat joutuneet huomaamaan ettei se nyt niin yksinkertaista olekaan. Sitten mennään vain toisella tavalla taas metsään =)

Siellä juuri puhetta tuosta kasvatustavasta, jolla lapsesta tehdään rajaton.

http://areena.yle.fi/audio/1304594538097