miksi

Järki sanoo että pitäisi selvittää tämä asia. Mikä tahansa ratkaisu on parempi kuin epätietoisuus. Ollut muita juttuja välissä, mutta pian alkaisi olla aika saada kuulla totuus. Mikä tahansa ratkaisu olisi minulle sopiva,kunhan asia saadaan jotenkin eteenpäin.

Näillä mietteillä. Ei voi jäädä loppuiäksi tänne, se on totta.

että pitäisi sulkea koko tietokone.

täällä on vähemmän uusia viestejä kuin ikävä-palstalla. :)

Vastakohdat toisilleen ja pohdittavaa riittänee?

Koska järki ja periaate sanoo toista, tunne toista.

Parin vuoden taistelu tuottaa tulosta. Järki voitaa vähitellen. Kovat uhraukset on tehty. Eikä taistelusta sielussa tiedä kukaan muu kuin netti= suomenkielinen maailma!

Silti epätietoisuus oikesta valinnasta kalvaa mieltä. Pohdin edelleen.

järki ilman tunteita tai tunteet ilman järkee... ääriliike
Täälä järji ja tunteet viisaa samaan suuntaan.

Koska järjessä ei ole tunnetta ja tunteissa ei ole järkeä. aivoille ja sydämmelle jumppaa....

Viime viikolla oli tilanne, jossa järki ja tunteet kävi aika kovaa vääntöä... järki vei voiton lopulta, mut toisinkin olis voinut juttu päättyä. Ja nyt jälkeen päin järkikin on alkanu tulla vastaan ja sanoa, että me oltais kaikesta huolimatta sovittu tosi hyvin toisillemme.

Tunteet voiat olla aika petollisia. Ne maalailevat helposti tilanteen paljon ruusuisemmaksi ja ihanammaksi kuin se tosi asiassa on. Järki tuo esille asioiden todellisiakin puolia, kun tunteet taas tahtoo sysätä ja raivata ne pois tieltä, jotta elo ja olo tuntuisi auvoisemmalta ja ihanammalta. Tunteet käyttävät meitä hyväkseen, kun olemme herkässä mielentilassa ja helppoja saaliita niille, Tunteet voivat aivan vilpittömästi valehdella meille ja me uskomme niitä vaikka totuus näyttäisikin toista. Tunteilla on suuri valta ja vaikutus meihin sillä niiden tarkoitus on saada meidät ansaan ja tekemään niitä tekoja, joita järkeä käyttämällä ei tekisi.
Tunteille ei kannata antaa liian suurta valtaa sillä ne ovat epävakaita epärealistisia, vaihtelevia ja ailahtelevia. Tunteiden kanssa pitää olla tarkkana ja kuunnella ja tunnustella mitä ne meille tahtovat kertoa ja sanoa. Järki on se tylsempi, realistisempi aivojemme alue se tuo totuuden meidän esiin niin raadollisella tavalla, että tahtoisimme sen kieltää ja uskoa mielummin pettäjään eli tunteisiin, joka haluaa luoda eteemme sen auvoisen ja ruusuisen ihanan rakkaudella maalailevan kuvan jossa kaikki on täydellistä ja hyvin. ;)

Kaikesta huolimatta olisitte sopineet toisillenne hyvin, mutta jotain oli kuitenkin joka järkesi mukaan tiesi, että niin ei olisi sittenkään ollut.

Järki on sanonut ett mun pitää unohtaa turhat tunteillut pois. Ei mun tunteet ole koskaan mihinkään johtaneet, joten parempi kun ei enää tunteile. Mulle ei ollut ketään olemassakaan ja siihen mun pitää tyytyä. Järjen avulla saan turhat tunteet hävitettyä hyvässä lykyssä kokonaan. Mä en vain kelvannut tunteineni kellekään ja se siitä.

Mun tunteet johti mut järkiavioliittoon.

Se oli järjettömin ja tunteettomin ele elämässäni.

Nyt en enää luota kumpaankaan

Taisit pelon takia päätyä valintaasi? Tunteet ovat kieroja sillä ne eivät kerro meille kaikkea vaan jättävät meidät kiusalliseen tilanteeseen tekemään ja päättämään otanko vai jätänkö. Tunteet ovat kuin houkutteleva kermakakku, joka näyttää hyvältä ja näyttäisi ulkonäkönsä perusteella maistuvan maukkaalta, mutta voi osoittautua mauttomaksi pettymykseksi. On helpompaa pysyä vanhassa ja turvallisessa kuin hypätä tuntemattomaan. Tunteet ovat meille tuntemattomia kaikesta huolimatta. Vaikka tunnet niin kuin tunnet, niin siltikään et voi olla varma mikä ja mitä se tunne lopulta on ja onko se pysyvää. Suurin pelkomme kai onkin se, että tunteet pettävät meidät ja se mitä tunsimme ei ollutkaan kestävää ja niin ihanaa kuin tunteet uskotteli meille.

Järki taas voi kaikessa vakaudessaan ja järjellisyydessään olla meille vankila, josta emme pääse pois, koska pelkäämme ottaa sen avaimen käteemme, jolla järjen lukko avataan ja josta vain tunteiden avaimen kautta pääsee vapauteen. Se mikä tuntuu järkevältä ja vakaalta ja turvalliselta ei välttämättä sitä olekaan. Avioliitton vangiksi voi jäädä, kun haluaa vain nähdä kaiken sen ulkoisen mitä itselle on saanut, mutta sisin huutaa tyhjyyttä. On epävarmaa lähteä täyttämään sellaista tyhjyyttä, joka voi jäädäkin vain unelmaksi ja toteutumatta ja menettää kaiken sen mitä jo on.

Tunteet ovat rohkeita varten, tunteet vaativat rohkeutta ja päättäväistä luonnetta. Tunteet eivät ole pelkureita varten ja usein käykin niin, että ne jotka uskaltavat tehdä elämässään tunteiden kautta päätöksiä ja kuunnella sisintään ovat ja tulevat kaikkein onnellisimmiksi. Tunteet voivat myöskin palkita monin verroin, jos uskaltaa ottaa riskin ja lähteä kulkemaan niiden matkassa. Tunteet ovat aina löytöretki, tie tuntemattomaan, seikkailu, jonka lopputulos on meille arvoitus. Siinä juuri piileekin tunteiden viehätys,..järjen me tunnemme, mutta tunteet ovat meille arvoitus ja salaisuus.

Erittäin hyvin kirjoitettu... Tunteet tosiaan vaativat rohkeutta ja uskallusta hypätä joskus myös tuntemattomaan, ottamaan riskejä. Järki pyrkii pitämään tasapainoa yllä. Estämään pettymyksiä, joita tunteita seuraamalla voi tulla ja pitämällä huolta siitä, että tekemämme valinnat olisivat järkeviä ja minimoisivat mahdolliset vahingot. Liikaa järkeä kuuntelemalla jää kuitenkin elämä elämättä ja tehtyä helposti ainakin ihmissuhderintamalla niitä helppoja ratkaisuja.

Kun tunne on tarpeeksi vahva, järki joutuu väistymään. Tunne ei silti koskaan ole väärä. Siitä olen eri mieltä. Se ei valehtele, vaan on puhtaimmillaan juuri sitä, mikä ihmisestä kumpuaa. Järkeä pitäisi kuitenkin kuunnella, ettei suinpäin syöksyisi tunteiden mukana. Osaisi kuulostella tunteitansa hetken ja tehdä valintansa ja päätöksensä sydämellä, mutta kuitenkin niin, että valintansa voi jotenkin myös järkeistää.