Meitä yksinäisiä on paljon. Miten me kohdattaisiin? Ikäjakauma on laaja. Ikärasismiin ei yksinäisen ihmisen kannata sortua. Nyt pitäisi keksiä, miten yksinäiset sais "saman pöydän ääreen" . Kontaktin ottaminen on vaikeeta, itellänikin on jonkinlainen muuri matkassa mukana, vaikka toisaalta yritän viestittää koko ajan toivetta Huomatkaa mut! Ristiriitaista. Kai se johtuu torjutuksi tulemisen pelosta.
Viikonloppu on tulossa, enkä taaskaan tiedä miten sen vietän.
Keksittäisiinkö joku juttu yhdessä, vaikka kahville Hgin keskustaan, johonkin simppeliin paikkaan. Lähtisikö kukaan täältä mukaani? Vaikka lauantaina? Ja nyt haetaan kavereita. Itse olen 47 v nainen, mutta ikähän on vain numeroita, eikö.
Viikonloppu on tulossa, enkä taaskaan tiedä miten sen vietän.
Keksittäisiinkö joku juttu yhdessä, vaikka kahville Hgin keskustaan, johonkin simppeliin paikkaan. Lähtisikö kukaan täältä mukaani? Vaikka lauantaina? Ja nyt haetaan kavereita. Itse olen 47 v nainen, mutta ikähän on vain numeroita, eikö.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen miettinyt, että onko jonkun kahvilassakohtaamisen vaikeus siinä, että sitä joutuu kuin pystymetsästä tuntemattomien ihmisten vastapäätä ja siinähän olet jumissa ja ahistuksessa, jos et keksi jotain sanottavaa. Ja se ongelma usein just on se, että kun ei tosiaan keksi mitään sanottavaa tai ei uskalla mitään sanoa, kun päässään kerkeää jo ajatella, että et sä tommosta voi sanoo, nehän pitää sinua muuten ihan stupidona.
Olen pyöritellyt tällaista, että siinä tutustumisessa pitäisi olla joku välitekijä tai välitoiminta. Tapaaminen olisi vaikka jossain puistossa ja mukaan otettaisiin jotain luettavaa tai ristikko jne. Tai joku toisi jonkun pelin, olkoon sitten vaikka pelikortit tai Afrikan tähti. Sitten olisi joku rasia johon tuotaisiin yksittäisille paperipaloille kysymyksiä esim. "Milloin viimeksi kävit ravintolassa?", "Onko sinulla lemmikkiä?". Ei haittaa vaikka olisi päällekkäisiä kysymyksiä. Jos keskustelua ei syntyisi luonnostaan tai tulisi ahistava tauko, siitä sitten vedettäisiin kysymys rasiasta ja vastattaisiin, ja sen kysymyksen/vastauksen tiimoilta saattaisi kehkeytyä jatkokysymyksiäkin eli peräti spontaania jutustelua.
Tuolla tavoin välitoiminnan kautta tutustuminen tai seurustelu voisi olla helpompaa kuin kahvilatapaaminen. Voisi olla muka lukevinansa tai paeta kirjaansa, jos ei uskalla mitään sanoa, tai seurata sitä muiden kysymyksiinvastauspeliä, mutta silti saisi olla siinä muiden seurassa. Tai tehdä jonkun kanssa ristikkoa tai pelata korttia.
Mutta että lähtökohta olisi, että kenenkään ei ole pakko yrittää vängätä jotain keskustelua ja kaikki olisi liikkeellä se ymmärrys mielessä, että olemme yksinäisiä ja enemmän tai vähemmän sosiaalirajoitteisia.
Pitäisi vaan löytää suht rajattu alue, jossa ei tarvitsisi niin kovin altistua ns. "normaalien" ihmisten tuijoteltavaksi. Kaisaniemen puisto kenties. Kesemmällä tuollainen harjoitus olisi mahdollinen.
Niin no, eipä tuo Kaisaniemen puutarha kovin rajattu alue ole, mutta ei tullut mitään muuta mieleen.
Lappujuttu on hyvä idea, mutta muu oheistoiminta vain sotkee kuviota. Joko tutustutaan tai sitten ei.
En ymmärrä näitä ihmisiä, että ei keksi mitään puhuttavaa!!!! Jumalauta onhan sitä, mistä puhua: sää, politiikka, kevät, työ, Idols, matkailu, avaruus jne. Sen kun avaa saatana suunsa. Jos yksinäinen on niin onneton, ettei osaa puhua ja olla ihmisten kanssa, niin en minäkään sellaiseen urpoon viitsi tutustua.
Mä en kyllä viitsi mukaan lähtee, koska epäilen, että nää "yhdellä airolla soutelijat", ketkä tapaamiseen tulee on täys pellejä, joita en kestä yhtään. Ns. sokkotreffeillä tutustuminen on ihan arpakauppaa, joten mieluummin kattelen yksin terasseilla ja turuilla ja toreilla ihmisiä ja alan jututtaa, mikäli henkilö tuntuu kiinnostavalta. Ei ainakaan joudu suoraan iskee kätösiään paskaan!
Kyllä puhuttavaa voisi keksiä, mutta ongelma onkin siinä, että keskustelijoilla pitäisi olla joku yhteinen keskustelun aihe. Istun usein työpaikan ruokatauot tuppisuuna, kun porukka puhuu asioista, jotka ovat minulle täysin EVVK ja joista ei ole mitään sanottavaa.
Liekö niin että,muut on yksinäisiä siksi etteivät osaa oikein jutella. Sä taidat olla yksin koska oot ns.syvältä.Onnea seuranhakuun vaan.
Hah hah, syvältä tai en, mutten minä sentään ketä tahansa ystäväkseni kelpuuta. Joku tolkku sentään! Luojan kiitos, osaan jutella ja olen muutenkin edustava. Mulla on todellakin vara valita ystäväni!
Onnittelut onnellisuuden tunteestasi. Et todella kuulu tarkoittamaani kohderyhmään. Hyvää jatkoa ja onnellisuutta elämääsi.
Osa tämän palstan porukasta on yksin juuri siksi, että uusiin ihmisiin tutustuminen ja heille puhuminen on vaikeaa. Huono itseluottamus, hylätyksitulemisen pelko, aiempia paskoja kokemuksia, ylikriittisyyttä itseään kohtaan jne. Kadehdin sinua "Yksin onnellinen", että sinulla tuollaisia ongelmia ei ilmeisesti ole.
Näin jälkeenpäin ajatellen tuo puistokohtaamis-pohdiskeluni tuli postattua väärään kohtaan, koska se syrjäytti "Raputyttöneljäseiskan" kahvilakutsun ja halun aidosti etsiä kavereita. Sorry. Tuossa minun puistojutussa ehkä hölmöinekin kysymyslappuineen oli lähinnä kyse kohtaamisharjoittelusta.
Ihan hyvä toi puisto juttu. Toinen hyvä paikka olis Kaivari. Ois kiva kehitellä tästä oikee juttu.
http://www.kouluschool.org/
http://www.kansalaisareena.fi/menumessut/
http://www.helsinkimissio.fi/?sid=363
eurosinkut.net
Ja siis nimenomaan kavereiden saamiseen, tuo EI ole iskupaikka.