Tiedän että tämä ärsyttää monia, mutta pakko kysyä ku ei ymmärrä.
Miksi ihmeessä pitää syödä niin paljon että lihoo muodottomaksi läskiksi ?
Eikö oma järki sano että homma menee höpöksi ja överiksi.
Mikäli syö suhteessa kulutukseen niin lihominen on mahdotonta.
Miksi ihmeessä pitää syödä niin paljon että lihoo muodottomaksi läskiksi ?
Eikö oma järki sano että homma menee höpöksi ja överiksi.
Mikäli syö suhteessa kulutukseen niin lihominen on mahdotonta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
1. syömishäiriöt (BED, bulimia lievä ahmimishäiriö todella yleistä)
2. addiktiot/riippuvuudet (esim. suklaan kofeiini, hiilarit...)
3. lapsuudessa saatu esimerkki vanhemmilta jne jatkunut koko elämän ajan tapa syödä liikaa
4. välinpitämättömyys omasta lihavuudesta (elämässä muut asiat tärkeämpiä kuin laihtuminen)
5. mukavuudenhaluisuus
6. tunteisiin syöminen (esim. masennukset)
7. ympäristön elämäntavat (esim. kaveripiiri, aviopuoliso)
8. "luovuttaminen" eli kun on tarpeeksi pitkällä ei enää välitä
9. mainonta, liian hyvin suunnitellut tuotteet, kauppojen tuoteasettelu
(valmistajat ja kauppaketjut ( mainokset) tähtäävät tuotteillaan siihen että ihminen ei saa koskaan tarpeeksi herkuista jne vaan ostaa niitä aina lisää. tuotteet suunnitellaan himottaviksi)
uskoisin että yleensä vaatii monta eri syytä lihoa siihen "muodoton läski" kuntoon :) vaikka osa näistä saattoikin kuulostaa naurettavilta tekosyiltä, niin silti kun kasaa noista tarpeeksi ongelmaisen setin voi olla lähes "mahdotonta" tehdä itselleen mitään..
itse en ole kuitenkaan koskaan ollut ylipainoinen, mutta voin silti täysin samaistua tilanteeseen.. enkä pidä yhtäkään pulleaa ihmistä säälittävänä, hävijänä jne. uskon että usein taustalla on jotain suurempaa kuin pelkkä halu mässätä ihan muuten vain...
Samalla tavalla kuin lääkkeet tai sairaudet voivat lihottaa niin mielenterveysongelmat, tausta, riippuvuudet, ympäristö muuttaa vartaloa vaikka tämä lihoja sitä vastaan kuinka taistelisi.
kaikille jaksamista tässä hullussa yhteiskunnassa! :)
Fiksu vastaus tyhmään kysymykseen, kiitos!
Olipa siinä syitä kerrakseen...
Yksi asia vähän jo naurattaa. Että syömishäiriö (BED siis, bulimia ei kovin äkkiä ihmistä lihota) on hyvin yleinen? Taitaa käytännössä tarkoittaa sitä, että hyvin usea itsensä lihavaksi syöpötellyt selittää tilansa syömishäiriöllä. Kuulostaahan se toki paremmalta sanoa että mulla nyt on tämä sairaus, kun että mulla nyt on tämä laiskuus...
yhtä äkkiä se bulimiakin voi lihottaa, sillä oksentamalla saa vain noin 10-30% kaloreista ulos.
itse en ole ikinä kenenkään kuullut perustelevansa ylipainoaan syömishäiriöllä.. luulen sen johtuvan siitä että sen myöntäminen on jopa vielä nolompaa, kuin vain sanoa olevansa laiska.. eli ei se yleisestä perustelusta käy, vaan on monella se syy siellä lihavuuden takana.
ja mikäkö ahmimishäiriössä on noloa? ei ole kauhean kaunis mielikuva ihmisestä joka mättää naamaansa yhdeltä istumalta tuhansia kaloreita, eikä vain pysty lopettamaan.. lisäksi se ainakin syömishäiriöisten maailmassa symboloi sitä täydellistä hallinnan ja kontrollin menettämistä.
ja syömishäiriöt nyt ovat yleisiä, usein ahmimishäiriö on seurausta anoreksiasta, liian rankasta laihduttamisesta, masennuksesta, itsensä liiasta piiskaamisesta jne.. Se että sinulta vaaditaan laihuutta / sitä itse haluat voi jopa lihottaa lisää BEDin muodossa.
ja tuo laiskuus.. se lienee ihan mielipidekysymys. samalla tavalla kuin voi huumeriippuvaiselle sanoa että hän ei pääse riippuvuudestaan koska on laiska tai hänellä ei ole itsehillintää. ja tiedänkin monen niin ajattelevan, mutta mun mielestä se taas on täyttä empatian ja ymmärryksen puutetta ajatella niin.. kaikki asiat vain eivät ole toisille niin yksinkertaisia ja helppoja kuin sinulle.
toisaalta taas tuo "laiskuus" voi olla juurikin sitä välinpitämättömyyttä, että ei ole niin kiinnostunut omasta lihavuudestaan että jaksaisi sille mitään tehdä. ei pidä asiaa tarpeeksi tärkeänä että sen takia haluaisi kärsiä. mutta nämä tapaukset eivät uskoakseni ole kuitenkaan niitä todella vaarallisesti ylipainoisia, tavallisia pullukoita joiden arvomaailma vain on erillainen kuin jonkun muun. kaikille lihavuus ei ole maailman hirvein ja kuvottavin asia..
sitten vielä yksi syy lihavuuteen, tosin lievään sellaiseen voi olla tiedon puute. se että ei tiedä miten "pitäisi" syödä ja mikä lihottaa ja mikä ei.
monilla ruokien kalorimäärätkin on ihan hukassa, mutta ei ihminen nyt voi kaikesta tietää :) tietysti tässä tilanteessa pitäisi keksiä mennä etsimään sitä tietoa, mutta välttämättä sitä ei tajua tietonsa olevan väärää.. esimerkkinä tulee mieleen että pienessä nökäreessä patonkia on jo 100 kcal
Mua ihmetyttää, ettei sille lihavuudelle tehdä mitään siinä vaiheessa, kun kiloja on jo vaikkapa 70. Miten voidaan päästää tilanne vaikkapa 90 kiloon, jotkut painavat jopa yli 100 kiloa. Tarkoitan nyt naisia.
Luulisi että häiritsee sen verran että tekisi jotain asialle. Mulla on hyvä mittari, vaatteet. Kun ne eivät enää meinaa mahtua, pitää katsoa mitä laittaa suuhunsa. Kohta taas mahtuu.
MInulla aivan sama juttu, heti kun alkaa housu kiristämään menen hetkeksi laiharille :)
Mutta ihmiset on erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa.. vaikka kuinka itselle olisi tärkeää pysyä tietyn kokoisena, täytyy kunnioittaa ja ymmärtää erikokoisiakin ihmisiä.
minulla jäi edellisessä höpinässäni sanomatta se, että vaikka sille lihomiselle on syitä ja esteitä laihtumiselle ei tarkoita sitä että ylipainoinen ihminen ei kuitenkaan yrittäisi!
Se että on syitä lihomiselle ei "pilaa" heidän yrityksiään laihtua, vaan ehkä jopa päin vastoin.. täytyy tutkiskella itseään ja miettiä mistä se ylensyöminen johtuu, jolloin on helpompi muuttaa tapojaan.
se että joku vain töksäyttää päin naamaa että olet luuseri, mikset vaan tee niinkuin minä, sinulla ei ole itsehillintää ja muita klassikoita ei auta ketään.
paitsi sitä joka asian sanoo, varmasti tuntuu niin hemmetin hyvältä olla parempi ja laiha!
Eikös yhtä lailla luulisi, että miehiä häiritsee painon kasvu ja että he voisivat tehdä asialle jotain? Vai onko miehen housunvyötärön päälle valuva vatsakumpu jotenkin esteettinen tai terveellinen? Miehenkö ei pitäisi mahtua vaatteisiinsa?
totta! ihan yhtä epäterveellistä se ylipainoisuus on miehillä kuin naisillakin.. itse olen koko ajan puhunut molemmista sukupuolista ja tuli skipattua tuo aiemman kirjoittelijan keskustelun siirtäminen vain naisten lihomiseen.
Niin naisten lihaqvuushan se eniten MUITA häiritsee. Tilastojen mukaan miehet ovat ylipainoisempia.
Koska se tapahtuu aivan huomaamatta. Aina ei elämäntilanne ole niin tasainen että olisi energiaa kiinnittää huomiota tuollaiseen, ja vaikka huomio kiinnittyisikin, ei ole energiaa tehdä asialle jotain. Itselläni paino nousi sataan kiloon pitkän sairastamisen vuoksi, eikä siinä jaksanut vaa'alla käydä tai kytätä kaloreita, vaikka huomasinkin painon vain nousevan. Nyt olen saanut nousun pysähtymään ja toiveissa on että se lähtisi laskuun vaikkei sitä energiaa vieläkään kovin paljoa ole. Myös vanhemmiten aineenvaihdunta hidastuu ja painonhallinta tulee entistä vaikeammaksi, moni ei huomaa tätä vaan syö entisellään jolloin paino iän myötä nousee.
Entäs jos se 70 kiloa on kasassa jo 12-vuotiaana?
Itsekään en olisi uskonut nuorempana, että painaisin joskus melkein 100 kg. Olin hoikka nuorempana, mutta sekään ei riittänyt..Tuohon aikaan mietin kokoajan kilojani ja laihduttamista, painotavoitteeni oli todella matalalla. Jälkikäteen mietin, että minulla oli anoreksia, sillä olin alipainoinen ja kielsin itseltäni normaalin syömisen. Vaadin itseltäni joka asiassa liikoja ja sitten repsahdin totaalisesti, kun en enää jaksanut kituuttamista. Aloin syöpötellä stressiin ja masennukseen. Ensin vähän suklaata ja ruokamäärät vaan kasvoivat. Kaikki ruoka oli hyvin energiapitoista, koukutuin rasvaiseen ruokaan, se toi minulle lohtua ja hyvää mieltä(tosin isot syöpöttely toi aina morkkiksen). Vastapainoksi aloin pitää paastoja syyllisyydentunnoissani, jotka johtivat vielä pahempaan ahmimiseen, eli elämäntapani olivat ihan ääripäissä eli voi sanoa että lihomiseni on johtunut tietynlaisesta ehdottomuudesta. Jos retkahdin laihdutuskuurilla, se johti aina ahmimisputkeen, koska olinhan epäonnistunut. Ja laihduttamisen aloittaminen oli todella stressaavaa kun ylikilot vaan kertyivät. Retkahduksista seurasi ahmimisputkia. En osannut enää syödä normaalisti. Mietin laihduttamista kokoajan, mutta kumminkin ahmin - järjetöntä, tiedän. Syöpöttelyaikoina ei huvittanut enää edes lähteä liikkumaan, millään ei ollut mitään väliä (olin tuohon aikaan myös masentunut) Lihoin muutamassa vuodessa 40 kg. Sitten sain diagnoosin - bed ja masennus.
aloitin masennuslääkkeet ja terapian ja aloin kiinnostua elämästä uudelleen. Kilot tippuivat ja ruokapakkomielle alkoi hävitä. Makuni ruokien suhteen muuttui, aloin nauttia kevyestä ruoasta ja pistin kaikki elintavat remonttiin. Laihduin normaalipainoiseksi takaisin. Parisuhteessa ollessani lihoin vähän ja muutenkin painoni nousee helposti, mutta nykyään paino on pysynyt normaalina. siihen osiltaan on auttanut myös se että olen lopettanut ajattelun että minun pitäisi olla hoikempi ja olen ok sen asian kanssa että hoikkaa minusta ei tule, normaalipainon ylärajalla kelpaan. En enää edes yritä laihduttaa, sillä laihdutuskuurit saattaa saada aikaan ahmimista. Nykyään osaan jo herkutellakin kohtuudella ilman, että pitää ahmia koko suklaalevy esim.siltä seisomalta. Myöskin olen yllättynyt, kuinka paljon kevyttä ruokaa kumminkin saa syödä että paino pysyy samana ja myös siitä, että kun ei ole sokerikoukussa kuinka hyvältä esim. jo marjat ja hedelmät maistuvat.
Aika samanlainen tarina minullakin - ainoa vaan, että jojoilin itseni reippaasti yli sadan kilon ennenkuin terapian ja lääkityksen avulla masennus saatiin sen verran hallintaan, että paasto-ylensyöntisykli katkesi. Paino vakiintui ja hiljakkoin todettuun kilpirauhasen lievään vajaatoimintaan otettu lääkitys on jopa laittanut painon laskuun. Lääkärin mielestä tuo vajaatoiminta voisi osaltaan selittää masennustakin. Mene ja tiedä. Mielestäni kyse oli enemmän juuri tuosta sinunkin mainitsemastasi mustavalkoisuudesta - kaikki tai ei mitään.
Aloittajan kaltaisella asenteella varustetut ihmiset eivät yhtään auttaneet asiaa . Suuri kiitos kakkoskirjoittajalle - ihanaa, että jollakulla on empatiakyky ja ihmisyys tallessa.
Tupakointi, dokaaminen, pelaaminen, liika laihduttaminen ja yletön netissä roikkuminen ovat epäterveellisiä myöskin. Miksi tälläistä saa tapahtua????????
Olin jo nuorena kohtuullisen raskastekoinen, eli 4. luokalla 70kg ja 144cm. Toisella luokalla olin aika normaali vielä, mutta välissä tapahtui yhtä sun toista elämäntasapainoa järkyttävää. Vanhemmat oli jo eronneet ja äiti alkoi juoda ja saada kylään kaikenlaisia pahonpitelijöitä yöksi ym. Eipä se ketään kiinnostanu silloin.
Vuosia myöhemmin olin jotain 115kg kun menin armeijaan, eli varsin tuhdissa kunnossa. Armeijasta tullessa paino oli sama, jalkaan vain meni kymmenen numeroa pienemmät housut.
Tästä eteenpäin muutin omilleni ja painoa alkoi vaan kertyä pikkuhiljaa vähän kerrassaan, yhtä äkkiä olinkin muutamassa vuodessa syönyt ja juonut itseni 180kg lukemiin ennenkuin tajusin että mopo oli kokonaan karannut käsistä.
Niin se vaan tulee.
Miten ne lähtee, sitä en vielä tiedä. :)
Suomi24
Keskustele lihavuuden ongelmista ja lihavien arjesta.
Miks te normaalipainoset (=50 % suomalaisista) edes vaivaudutte näille sivuille ihmettelemään? Luulisi olevan muuta tekemistä. Lihavan arki ei ole helppoa ja ongelmat voivat olla suuria.