Kirjailijat tuntuvat pääosin olevan korkeakoulutettuja. Koulutuksen ei välttämättä tarvitse liittyä kirjallisuuteen, mutta en tiedä yhtään nykykirjailijaa jonka koulutausta olisi vaatimaton.
Useinhan puhutaan siitä, että kirjoittamisen voi toki itseopiskella ja kurssit ja muut ovat lähinnä yksi vaihtoehto muiden joukossa. Mutta entäs yleissivistys? Pitääkö se hankkia yliopiston luennoilta?
Kysyn tätä koska itselläni ei ole takana kuin amis enkä aio sen enempää opiskellekkaan. Silti kirjailijan ura kiehtoisi....
Useinhan puhutaan siitä, että kirjoittamisen voi toki itseopiskella ja kurssit ja muut ovat lähinnä yksi vaihtoehto muiden joukossa. Mutta entäs yleissivistys? Pitääkö se hankkia yliopiston luennoilta?
Kysyn tätä koska itselläni ei ole takana kuin amis enkä aio sen enempää opiskellekkaan. Silti kirjailijan ura kiehtoisi....
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jokainen voi kirjoittaa ja kokeilla onneaan! Kannaattaa lukea edes Mika Waltarin "aiotko kirjailijaksi", se on vanha mutta viisas kirja.
Minä luin sen kahteen kertaan ja sain siitä paljon motivaatiota. Eivät kaikki kirjailijat ole oppineita, usko itseesi ja kirjoita siitä, mistä sinulla on sanottavaa.
Onnea matkaan!
Koulutus on avuksi mutta ei pakollinen. Tekstin tulisi lopullisessa muodossaan olla hieman nokkelampi, älykkäämpi, tunteita herättävämpi tai mielenkiintoisempi kuin mihin keskiverto lukija pystyy. Asiatiedot olisi siksi olla hallussa.
Onneksi internet helpottaa paljon. Kun kirjoitat jostakin vieraasta aiheesta, tai miksei tutustakin, asiatiedot kannattaa tarkistaa Wikipediasta. Pelkkä googlaus ei tietenkään riitä, vaan kirjoitus- ja tarinankerrontataidot täytyy siitä huolimatta oppia. Ilman jatkuvaa opiskelua, tutkiskelua ja asioiden ymmärtämistä teksti jää tajunnanvirran tasolle. Pitkästä koulutaustasta on hyötyä myös motivaation ylläpitämisessä.
Kirjoittaminen on enimmäkseen raakaa työtä ja jatkuvaa oppimista.
Kyllä vieraisiin aiheisiin tarvitsee perehtuä aika lailla syvemmin kuin tarkistelemalla faktoja Wikistä.
Kuka tarvii, kuka ei. Riippuu pitkälti mitä kirjoittaa. Englanninkielinen Wikipedia on varsin kattava; suomenkieliseen en koskisi kepilläkään. Lisää tarkkuutta saa googlaamalla käsitteitä. Omalta osaltani luen tarkasteltavista aihesta pro graduja ja kuuntelen yliopistojen luentoja, vaikka Google/Wikipedia-yhdistelmä riittäisi mainiosti. Vasta-alkajalle edellä mainittu keino on riittävä, ellei tietokirjaa tai todellisuustarkkaa tekstiä ole kirjoittamassa.
Kai se riippuu siitä, mikä se vieras aihe on. Jos se on vain tekstin sisällä vilahtava nelitahtimoottori, josta et tiedä mitään, Wiki tai googlaus riittää. Jos sen sijaan kerrot tarinassa vaikkapa Kiinan rautatieverkoston uudistajista, yrität tunkeutua myös niiden ihmisten ajatusmaailmaan, niin paljon muutakin tarvitaan.
Eivät suomalaiset kirjoita tuollaisista aiheista. Hyi hyi, jos sinä sen teet. Rikot törkeästi yösyöttöpissavaippakulttuuria.
Hei!
Mikäli haluat kirjiailijaksi, niin tärkeintä on kirjoittaa! Pidä päiväkirjaa, kirjoita eri tyylilajeilla...esim draamaa, romantiikkaa, jännitystä ja niin edelleen.
Kirjoita arvoita muiden teksteistä ja anna muiden antaa palautetta omista teksteistä.
Tarkkaile, ihmettele ja elä elämääsi! Kaikenlaisia kirjailjoita tarvitaan eikä amis todellakaan ole huono alku kirjailijan uralle.
Yleissivistystä saa lukemalla mutta yleissivistystäkin tärkeänpää on että sinulla on jotain sanottavaa!
Tsemppiä ja pidä unelmasta kiinni.
Onhan maailma täynnä klassikkokirjailijoita, jotka eivät ole opiskelleet juuri nykyistä peruskoulutasoa enempää (Austenin sisarukset jne).
Ehkä usein on niin, että jos ihminen luonnostaan pitää lukemisesta ja kirjoittamisesta, niin silloin tulee opiskeltuakin.
Itse olen kuitenkin kokenut, että pitkät tieteelliset ja tekniset opinnot ovat vain kuihduttaneet kirjoittamista ja mielikuvisuksen virtaa: akateemisessa kirjoittamisessa kun on tiukat muotosäännöt ja rajoitettu sisältö.
Vastaukseksi sanoisin, että virallisesti ei mutta "henkisesti" kyllä - eli virallisia oppikoulutodistuksia ei tarvita, mutta kaikki mahdollinen mahdollisimman useassa koulussa saatu oppi voi olla ja useimmiten onkin erittäin tärkeä lisä yleissivistykseen, jota ilman ei luomisen kentillä pärjää. Sen voisi kiteyttää entisen naapurini vanhan rouvan sanoin: "Kaikki se mitä sää luet, on PÄÄOMAA. Muista: KAIKKI, mitä sää luet, on PÄÄOMAA."
Tietysti kaiken yleissivistyksen voi hakea omatoimisestikin, sillä eihän Väinö Linna, Lauri Viita tai muutkaan vastaavat olleet kuin kansakoulun käyneitä, ja silti heistä tuli omatoimisen lukemisen kautta vähintään tohtori-, ellei peräti professoritasoisia kirjailijoita.
Summa summarum: Sinun ei ole pakko hankkia koulutodistuksia tai muita papereita päästäksesi kirjailijaksi siten kuin yleensä päästään esim. maisteritutkinnolla töihin johonkin firmaan, tms., vaan tarvitset LUKENEISUUDEN, ts. YLEISSIVISTYKSEN, että voit kirjoittaa mahdollisimman asiantuntevasti ja laajakantaisesti asioista siten kuin ne maailmassa esiintyvät. Sinusta ei ikinä voi tulla kirjailijaa, jos yrität kirjoittaa suurista historiallisista tapahtumista tuntematta perinpohjin asiaasi koskevia historiallisia tapahtumia, tai et voi kirjoittaa esim. arkkitehdin tai lääkärin työstä, ellet ole perehtynyt edes heidän alansa ammattikirjallisuuteen ja -lukeneisuuteen, jne. Mutta pelkkä kirjallisuus ja muu sellainen ei ole aina ainoa avain; jos olisit esim. kirjoittamassa jostain ammattimaailmasta, esim. Kalle Päätalon tavoin rakennustyömaasta, tai taksikuskin tai opetttajan arjesta, tarvitsisit myös ennen kaikkea kokemusta tästä maailmasta, eikä sitä tavoiteta lukemalla tai pelkällä kuuntelullakaan.
Eli: Sinun täytyy etsiä sekä lukeneisuutta että elämänkokemusta. Voin vain toivottaa onnea valitsemallesi tielle, kuten niin monet ovat minullekin toivottaneet.
Tiedekorkeakouluissa on yksi etu: opit analysoimaan ja taiteen tekeminen on tietoista tai ei-tietoista analysointia monimutkikkaista asioista ihmisen toiminnassa ja vuorovaikuttelussa.
Kukaan ei kustantamossa kysy korkeakoulujen loppututkintojen ja jatkotutkintojen suhteen. Nykyaikana ollaan hyvin kiinnostuneita analyyttispohjaisista pohdinnoista, varsinkin taidegenre on esim. runoudessa hermeneutiikkaa tulvillaan ja postmodernismiin kuuluu loputtomien sitaattien kanssa leikkiminen.
Mutta pakko ei ole, on vain niin jos asioiden analysointi kiehtoo, yliopistot ovat loistavia paikkoja oppimiseen. Kirjailijaksi se ei auta tai tue suoraan, mutta mutkien kautta.
on itseoppinut, jos vaan on TODELLA oppinut.
Yleissivistys vaatii vuosien duunia. Suosittelen yliopistoa, mutta kaiken voi toki itseoppiakin, helpompaa se on jos olet alan ammattilaistutkijoiden joukossa saamassa tukea ja inspiraatiota, uusinta tietoa.
Oho, melkein unohdin tämän aloituksen tänne...
Olen aikalailla kahden vaiheilla sen suhteen, mitä pitäisi ajatella. Toisaalta uskon itse, että itseopiskelullakin voi yleissivistystä saavuttaa, mutta toisaalta, jos minun pitäisi nyt kirjoittaa historiallinen romaani, tuskin edes tietäisin, mistä aloittaisin taustatyön.... En tosiaan ole edes lukiota käynyt ja tiedonhankkimisessa olen melko onneton. Kielistä sentään englanti sujuu.
Luen kyllä, en tosin tarpeeksi, ja pääosin fiktiota. Kirjoittamisen teoriaa tunnen jonkin verran. Klassikoita en ole juuri lukenut koska koen ne niin vaikeaksi lähestyä.
Olen joskus miettinyt että miten kirjailijat saavat asioista selville ja ennen kaikkea miten he voivat varmistaa tietojen todenperäisyyden? Jos esimerkiksi kirjoittaa dekkaria niin pitäisi tietää rikostutkinnasta. Lukemalla saa aika rajallisesti selville. Pitääkö siis olla kokemusta poliisin, rikollisen, rikostoimittajan tai edes juristin työstä?
Elämänkokemusta ei pahemmin ole koskan olen täysin tylsä tavallinen pulliainen. Pitääkö kirjailijan seikkailla elämässään? Ei sovi tällaiselle hiirulaiselle...
Kirjallisuus on keksimistä ja usein perustuu analyysissä aiempien tietojen uudelleen arvioimiseen. Se miten aikanaan - vaikkapa 50 vuotta sitten - on ajateltu vaikkapa mielenterveyden ongelmista on eri asia kuin 2010-luvulla. Joten päivitetty tieto, omat havainnot ovat tietysti tärkeitä tiedon eteenpäin kehittelyssä fiktiossa.
Mielikuvitus ja älykkyys ovat tietysti luovuuden kannalta tärkeitä, niissä seikkaileminen on tietysti oleellista. Jotkut kirjailijat ovat hyvin erakoituneita, ehkä tylsiäkin, mutta heidän sisäinen maailmansa on jotakin aivan muuta...
"-----Jotkut kirjailijat ovat hyvin erakoituneita, ehkä tylsiäkin, mutta heidän sisäinen maailmansa on jotakin aivan muuta... "
Itse olen todennut sen, että toisin kuin ikäiseni naisihmiset yleensä, en ole niin totisesti kiinni arjessa. Ei tarvi kuin kuunnella ruuhkajunissa sitä loputonta arjen raportointia: mistäpäin pakastinta löytyi hukkunut lihapaketti, terassin katto pitää uusia, leipoakin pitäisi. En sano, että joku on hyvää tai joku huonoa, mutta arvelen, että jos ottaisin arjen niin kuolemanvakavasti ja käyttäisin rutkasti aikaa, että kaikki on vimpan päälle, niin kyllä mielikuvitukselle jäisi paljon, kovasti paljon vähempi tilaa.