Olen muutaman vuoden ollut työyhteisössä, jossa narsistisesti käyttäytyvä henkilö touhuaa täysin mielensä mukaan. Muodollinen esimies esittää räväkkää tyyppiä, vaikka todellisuudessa on narsun käskyläinen ja pelkää tätä. Yhteisössämme toimitaan tiiminä ja vaihtuvuus on melko suurta. On raskasta ja jollain tapaa sairasta seurata, kuinka narsu kyykyttää ihmisiä.
Jos tulokas on luottavainen ja kiltti narsu näyttää liiskaavan hänet vain, koska nauttii siitä kuin metsästäjä tappamisesta. Samoin on käynyt parille, jo valmiiksi ongelmaiselle ihmiselle.
Mikäli uusi työntekijä on hivenenkin pätevämmän oloinen, ottaa työn vakavasti, näyttää hyvältä, vaikuttaa tasapainoiselta tai vaikkapa melko varakkaalta, narsu otta käyttöön koko keinovalikoimansa "palauttaakseen ihmisen maanpinnalle" ja "opettaakseen tavoille". Moni kirkasälyinen tulokas on saanut kunnian olla narsulle hyödyksi, jopa kuulua tämän hoviin. Osoittettuaan "liikaa" osaamista ja omatoimisuutta, ihminen muuttuu hyödykkeestä vastustajaksi. Jo paljon ennen kuin asianomainen itse tietää, alkaa näkymätön huhumylly todistella häntä vastaan joka käänteessä. Hänet leimataan yhteistyökyvyttömäksi, joustamattomaksi, hankalaksi, oudoksi ja epäluotettavaksi tyypiksi. Myös osaamisessa aletaan havaita pahenevia puutteita.
Yhteistä kaikille tapauksille on, että he ovat narsistisesti käyttäytyvän henkilön silmätikkuja. Narsu on myös lähes aina mukana tilanteissa, jotka johtavat työntekijän lähtemiseen. Jotkut narsu saa hermostumaan pelkällä läsnäolollaan, tuijottamalla, kommentoimalla ja sekaantumalla. Uhri alkaa tehdä suuriakin virheitä tai joutuu outoihin kahnauksiin ylivoimaisen kiusaajansa kanssa. Harva on tottunut huutamiseen, valehteluun, kiroiluun ja uhkauksiin työpaikalla. Toisilla hermo pitää, mutta vahvinkin persoona uupuu ja luovuttaa lopulta. Kaikki kääntyy päälaelleen uhria vastaan. Työyhteisö, esimiehet, työsuojelu ja työterveyshuolto hymisevät vaivaantuneina. Lopulta todetaan, että lakiteitsekään ei saada ongelmaan otetta.
Kukaan ei ainakaan myönnä huomaavansa, että kaikki joukosta poistuneet ovat lähtenee saman sekopään ansiosta ja vauhdittamina. Mikä siinä on niin vaarallista?
Jos tulokas on luottavainen ja kiltti narsu näyttää liiskaavan hänet vain, koska nauttii siitä kuin metsästäjä tappamisesta. Samoin on käynyt parille, jo valmiiksi ongelmaiselle ihmiselle.
Mikäli uusi työntekijä on hivenenkin pätevämmän oloinen, ottaa työn vakavasti, näyttää hyvältä, vaikuttaa tasapainoiselta tai vaikkapa melko varakkaalta, narsu otta käyttöön koko keinovalikoimansa "palauttaakseen ihmisen maanpinnalle" ja "opettaakseen tavoille". Moni kirkasälyinen tulokas on saanut kunnian olla narsulle hyödyksi, jopa kuulua tämän hoviin. Osoittettuaan "liikaa" osaamista ja omatoimisuutta, ihminen muuttuu hyödykkeestä vastustajaksi. Jo paljon ennen kuin asianomainen itse tietää, alkaa näkymätön huhumylly todistella häntä vastaan joka käänteessä. Hänet leimataan yhteistyökyvyttömäksi, joustamattomaksi, hankalaksi, oudoksi ja epäluotettavaksi tyypiksi. Myös osaamisessa aletaan havaita pahenevia puutteita.
Yhteistä kaikille tapauksille on, että he ovat narsistisesti käyttäytyvän henkilön silmätikkuja. Narsu on myös lähes aina mukana tilanteissa, jotka johtavat työntekijän lähtemiseen. Jotkut narsu saa hermostumaan pelkällä läsnäolollaan, tuijottamalla, kommentoimalla ja sekaantumalla. Uhri alkaa tehdä suuriakin virheitä tai joutuu outoihin kahnauksiin ylivoimaisen kiusaajansa kanssa. Harva on tottunut huutamiseen, valehteluun, kiroiluun ja uhkauksiin työpaikalla. Toisilla hermo pitää, mutta vahvinkin persoona uupuu ja luovuttaa lopulta. Kaikki kääntyy päälaelleen uhria vastaan. Työyhteisö, esimiehet, työsuojelu ja työterveyshuolto hymisevät vaivaantuneina. Lopulta todetaan, että lakiteitsekään ei saada ongelmaan otetta.
Kukaan ei ainakaan myönnä huomaavansa, että kaikki joukosta poistuneet ovat lähtenee saman sekopään ansiosta ja vauhdittamina. Mikä siinä on niin vaarallista?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.