Puoli vuotta sitten kohdattiin. Vaikutus kuin muulin potku palleaan, sydän nyrjähti ja hengitys salpaantui. Ihminen tunkeutuu päivisin ajatuksiin ja öisin uniin. Puoli vuotta taistellut vastaan, ollut epätietoinen - en vain saa ravistettua sua pois mielestäni.... Enkä haluakaan ... ; )
Kohtalo
Rasitus rakkaus
341192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Oli niin pakko vastata tähän.
Kohtaloni, hän myös, ei enää ajattele minua.
Mutta puolisen vuotta sain häntä rakastaa, ei kohdattu koskaan.
Niin , rakkauteni ei sammu. Se vaan täytyy sulkea sydämeen.aan kaikkea sitä.
Ikävä häntä kokoajan.
Itken vaan kaikkea sitä kaunista, jonka olisin halunnut jakaa hänen kanssaan.
Miksi sinä taistelet vastaan, omaasi???
Rohkeus ei riitä.... : o
En saa tunteitani hallintaan! ; )
Miksi ei..?
Minusta kohteen tulee se saada tietää.
Tai onko se mitenkään mahdollista sun tapauksessa?
Ei kai tunteita voi hallitakaan!! Siksihän tässä sydän särkyykin:((
Jos mahdoton on mahdollista niin sitten. ; )
Oishan se reilua vaan uskallus taitaa kadota tuhkana tuuleen.... o )
Kaikki on mahdollista tässä elämässä aina siihen hetkeen saakka, kunnes pappi sanoo sen viimeisen Aamenen.
Itselläni on aivan samanlainen tunne kuin aloittajalla... tosi kurja olo ja sydän ihan pirstaleina. Voisi sanoa että tämä olo tuntuu fyysisesti pahemmalta kuin potku munille!
Noh ei tässä muu auta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. ;)
Miten mulla tuli häät mieleen tosta jutusta? : D
Miten käytätkin juuri mun sanoja...??
Siis kaikki on mahdollista jos mahdotontakin.
Rohkeutta sulle
Sama aika kulunut kuin ap:lläkin, kun ekan kerran kohtasimme; ja sen jälkeen tapahtui vain jotain ihmeellistä - ne katseet, se käsiemme yhteinen kosketus.....
Haluaisin niin olla kanssasi
Kuittaan, minulle tämä kohtaaminen oli sellainen joka räjäytti sellaiset tunteet sekä tuntemukset joita ei voi kuvitella olevankaan ennen kuin kohtaa sen oikean, olin hänet kohdannut jo kauan sitten, haudannut tunteeni ja jopa unohtanut..hän sai vuosien vuosien jälkeen sen rakkauden herkistymään heti ekasta katseesta kun seisoi siinä tiensivussa odottamassa yllättäen..
Toivo elää ja odottaa..
Koskemattomuus koskettaa....
Mitä tapahtuisikaan, selviäisinkö koskaan sähköiskusta!
Kyllä rakkauden sähköiskusta selviää :)
Ei pidä jättää asioita puolitiehen vaan hoitaa rohkeasti asiat loppuun.
Tule juttelemaan ihan rohkeasti, ei minua pelätä tarvitse.
Sitten voisin "koskea" sua..
Meinaatko että uskaltaudun kosketusetäisyydelle? o )
Taidat olla jo, eikö vain ? haluat siis koskea?
Noin puoli vuotta sitten tavattiin ensimmäistä kertaa. Huomasin sinut, viehätyin heti. Nyt kuitenkin tunteeni ovat kasvaneet kohtuuttomiin mittoihin. Jos olet hän, sinun on mahdollista tunnistaa minut täällä tämän päiväisistä, toisella palstalla.
Tunnistin Sinut toiseltakin palstalta tai voithan sä olla ihan kuka vaan, sillä ei täällä tiedä, kuka on kuka?
Puolisen vuotta on kulunut ensitapaamisesta minun ja Hänenkin kanssa.
Jotenkin on jäänyt kalvamaan, näin Hänessä miehessä siis, heti jotain tuttua katseessa niissä ruskeissa, totisissa silmissä.
Voi kun olisit Hän; mulla on hinku tutustua, vaikken itsestäni mitenkään edullista kuvaa kylläkään antanut ole, mutta ei tilannekaan sellaiseen ollut sopiva.
Miksi sä täällä kirjoittelet enää jos noin tunnet? Eikö elämä oo liian lyhyt haaskattavaksi...me kaikki tiedetään että se voi päättyä mikä hetki vain.
Pelkkä toivo ei riitä siihen vaaditaan myös tekoja.
Onhan mulla Toivo, heihaloo, nouhätä; vaikka kuolisinkin just tähän hetkeen ja paikkaan.
Minäkin kohtasin n. puoli vuotta sitten ihmisen, ensimmäisen aikuisiälläni, joka todella kolahti. Silloin en ymmärtänyt mitä se on, mutta nyt tiedän, että siitä olisi todellakin voinut syntyä loppuelämänsuhde.
Kumpikin oli kuitenkin silloin vielä entisistään niin hajalla, ettemme silloin varmaan kumpikaan tajunneet sitä mahdollisuutta.
Salaa käyn kurkkailemassa hänen kuvaansa netissä ja tunne pamahtaa joka kerta. Sen on pakko olla jotain suurta ennakointia, sielunyhteyttä tai jotakin...
Ehkäpä sielujamme sitoo näkymätön seitti. Vain aurinko saa sen loistamaan ja sade kimaltamaan aamuisin. Se on ohut mutta luja ja periksiantamaton. ; )
Sinäkö?
Rakkaudessa suuria
Hetki kaunis
?
:)
Moottoripyöräillään.... ; )
Tuntemattomaan....
Mahdottomaan....kuiteskin. ; )
Wish you were here ;)....it´s always getting colder...
Piilouduit kätees taakse :)
Oho kirjotus vihre...kait. Oon tosi huono kirjottamaa englantia ;)
Ikävä sua ja sun halauksia :)
Jos sä oot oikeesti sä J... mä haluan yrittää sun kanssa, jos sä haluat. Eihän me ees tunneta, mut tutustutaan...
T. E..
En tiedä onko meitä sama muuli monottanut,mutta aika noin suurinpiirtein ja muut vaikutukset täsmää,tosin kaikki nuo tuntemukset alkoivat jo paljon aikaisemmin ja kun ne ei ravistelemallakaan ole häipyneet,niin sillon on leikki kaukana..tää on jotain ihan muuta kuin ihastumista tai hetken huumaa..tota tunteiden pelkäämistä en silti ymmärrä,sillä ei tää ikuinen rasittava ja kiduttava ikäväkään hääviä ole.....
"....Jos on aallot korkeita,ollaan samalla puolella..ne suuret rakkaustarinat on tosia....."
...kun laineissa joskus vaahtopäissä kuljet ja luontoa uhmaat.
Kun taivas on tummana ja aurinko on laskemassa ja värjää kauniisti horisontin.
Muista silloin minua, rakkain.
Suolaiset suukkoni sinulle pärskyen lähetän, vilvoitan kuumaa ihoasi.
ikäväni sinuun ei sammu.
Mitä se semmonen on kun kolahtaa heti ekasta lauseesta ja rakastuu joka kerran enemmän kun juteltiin. Vuoden sitä kesti, haaveilin jo yhteisestä kodista. Sitten hänen tunteensa viilenivät tai jotain muuta tapahtui, koska hän kääntyi...pois.
Päätin yhteydenpidon, koska katsoin että hän kärsi jo liikaa seurastani. Eikä siihen silloin pidä jäädä, jos toinen kärsii. Olen edelleen rakastunut, enkä pyty unohtamaan vaikka kuinka yritän. Tää suru ei vaan hellitä. Tän kivun kanssa pitää nyt vaan opetella elämään. Hitto vie.
Voi ei, pelkään että mulle käy juuri noin.
Merkit on pahat.
Puolisen vuotta, ylikin, rakastuin häneen heti, eikä tätä voi ihminen selittää.
Hän päätti vain aloittaa uuden elämän uuden rakkaan kanssa.
Ei tätä kestä.
Miksi Hän ei halunnut mun rakkauttani???
Ehkä hän ei tiennyt sinun rakkaudestasi?
Aikansa haavekuvaa tavoitellessa haroo lopulta tyhjää ja luovuttaa... ; )
Sorry vaan ja häntä pystyyn!
Ei se noin ollut ja mennyt.
Kyllä Hän tietää, mutta ei välitä.
tappaa ja kuolettaa, onko se ikävä, onko se suru, onko se kipu vain onko se vain toivottomuus. Tiedä en enää yhtään mitään ja luule en senkään vertaa..... mutta yritän vielä.... ; )
Yritettäisiin yhdessä; joku kaunis päivä me ehkä tavataan, tai sitten ei tavata.
Katselen sitten kuvaasi netistä sen sijaan joskus vaan vilkaisen, ihan salaa vaan kurkaten.
Kahtahan ei saa rakastaa.