Juu, elikkäs minulla on kaksi reilu kolmevuotiasta tyttökissaa. Minusta aivan ihania, olleet minulla pennusta asti.
Niillä on ollut pahaa kuseskelemisongelmaa, joka on johtunut aina vain ja pelkästään mustasukkaisuudesta ja kiukuttelusta. Aina tyttöystäväni laulut ja vaatteet kustaan, samoin lattialle jääneet tavarat, pyyhkeet, matot. Kyllä tuota aikansa katselisi, pari-kolme kuukautta mutta tyttöystävä on ollut mukana kuviossa kohta vuoden, ja yhä ne vainoavat häntä. Hänellä on mennyt totaalisesti hermot, ja raskasta se on minullekin.Myös entisiä tyttöystäviäni kissat vaiosivat, samaa tavariolle kusemista. Mitä ihmeen hajuja ne sitten haluavatkaan peittää. Meillä on ollut puolisen vuotta mäyräkoira, jonka toinen kissa on jo täysin hyväksynyt, mutta kesäkuun alussa tulee uusi koiranpentu, ja kauhulla odotamme mikä tsembalo sitten alkaa.
Nyt on sitten valitettavan vakavasti pitänyt harkita kissoista luopumista, ja kun tuota ei tiedä jatkuuko puoli vuotta vai viisi vuotta!
Tänään olivat kusseet tyttökaverin työtodistukset ja muut tärkeät paperit, onneksi vain muutama valokuva oli kusessa.
Ehkä niitten olisi hyvä maalla, vaikkeivat ole koskaan siellä olleet, saisivat kulkea sisälle ja ulos...
Itkuseksihan tuo nyt mietteet vetää, mutta kuka jaksaa kissoja jotka jatkavat "vihanpitoa" sukupolvelta toiselle... :(
Ajatuksia?
Niillä on ollut pahaa kuseskelemisongelmaa, joka on johtunut aina vain ja pelkästään mustasukkaisuudesta ja kiukuttelusta. Aina tyttöystäväni laulut ja vaatteet kustaan, samoin lattialle jääneet tavarat, pyyhkeet, matot. Kyllä tuota aikansa katselisi, pari-kolme kuukautta mutta tyttöystävä on ollut mukana kuviossa kohta vuoden, ja yhä ne vainoavat häntä. Hänellä on mennyt totaalisesti hermot, ja raskasta se on minullekin.Myös entisiä tyttöystäviäni kissat vaiosivat, samaa tavariolle kusemista. Mitä ihmeen hajuja ne sitten haluavatkaan peittää. Meillä on ollut puolisen vuotta mäyräkoira, jonka toinen kissa on jo täysin hyväksynyt, mutta kesäkuun alussa tulee uusi koiranpentu, ja kauhulla odotamme mikä tsembalo sitten alkaa.
Nyt on sitten valitettavan vakavasti pitänyt harkita kissoista luopumista, ja kun tuota ei tiedä jatkuuko puoli vuotta vai viisi vuotta!
Tänään olivat kusseet tyttökaverin työtodistukset ja muut tärkeät paperit, onneksi vain muutama valokuva oli kusessa.
Ehkä niitten olisi hyvä maalla, vaikkeivat ole koskaan siellä olleet, saisivat kulkea sisälle ja ulos...
Itkuseksihan tuo nyt mietteet vetää, mutta kuka jaksaa kissoja jotka jatkavat "vihanpitoa" sukupolvelta toiselle... :(
Ajatuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ymmärtäähän tuon, mutta toisaalta, jos ottaa kissan/kissoja, silloin ei kannata ottaa koiria!!!
Kyllä kissoja on koirien kanssa ollut ennenkin ihmisillä!!!
Onhan sitä ihmisillä lemmikeitä käärmeistä undulaatteihin ja kissat ovat "kissoiksi"!
En tunne kyllä ketään joka ajattelisi noin että ei voi ottaa koiria jos on kissa talossa, huh-huh...
Kokeile feliwayn pistokehaihdutin feromonia.
Alkaa toimia vasta oltuaan n. viikon pistokkeessa mutta vaikuttaa 4-6 viikkoa.
Itellä ollu vähän vastaava ongelma. Oma kollipoikani kusi ensitöikseen poikaystäväni jaloille, sama juttu vaatteiden ym. kanssa.
Feliway toimi meillä. toivottavasti toimii teilläkin.
feliway on aikanaan kokeiltu, juu...
Eipä tos silleen ku lattialta sen saa Pis Vaekilla pois, mut tosiaan mitenpä lopettaa tyttökaverin vainoamisen... vuoden yhdessä luuhattu, luulisi jo tottuneen!
Ja niinhän se on että kissoilta siedetään vaikka mitä, mutta jos koira yhtäkkiä alkaa kuseksia tai käyttäytyä muuten omituisesti, on pois antaminen/lopettaminen yllättävän helppo. tai ainakin näin tuntuu. Ongelmakoiraa ei katsella, ongelmakissaan kylläkin...
Meillä on sellainen tilanne, että meille on tulossa vauva marraskuussa. 5-vuotias kisumme ei pidä lapsista ollenkaan, joten olemme päättäneet luopua rakkaasta lemmikistämme. Kaksi päivää sitten se muutti kaverini luo,joka pitää kissoista, mutta hän onkin allerginen, joten joudun hekemaan kisun takaisin tänään.. En tiedä mitä tehdä..laitoin tuonne lemmikkipalstalle myös ilmoituksen ja toivon parasta, että uusi koti löytyisi, sillä en haluaisi piikillekään viedä..surettaa niin..ja ikävä on..:`(
kannattaisiko kuitenkin odottaa ja katsoa mitä tuleman pitää lapsen syntymän jälkeen. kyllä kissasi mitä todennäköisimmin tottuu uuteen tulokkaaseen- vaikka se varmasti vaatiikin aikaa. itse en voisi kuvitellakaan luopuvani kissastani vauvan takia ilman rautaista yritystä. meidän kissa ei nimittäin myöskään pidä lapsista yhtikäs yhtään. siis yritystä ja kärsivällisyyttä vaaditaan tulevaisuudessa puolin ja toisin. jos kissasi käytös jatkuu pitkään vihamielistä tms. negatiivisena on tietenkin sitten syytä harkita uudelleen. tsemppiä!