Omaa kirjoittamistaan on tietenkin hyvin vaikea arvioida kovin objektiivisesti, mutta jotain omista heikkouksistaan ja vahvuuksistaan jokainen meistä osaa varmasti kertoa. Olen mielestäni hyvä kuvailemaan henkilöhahmojen sisäisiä tuntoja ja dialogiakin kirjoitan varsin mallikkaasti. Kieleni on rikasta ja tekstiäni on mukava lukea.
Siihen kehut sitten loppuvatkin. Olen suorastaan kelvoton kuvailemaan ympäristöä, esineitä ja luontoa. Kun vaikkapa koetan kertoa, miltä näyttää huone, johon hahmot astuvat, seurauksena on pelkkää tönkköä lapsentekstiä.
En tiedä mitä tälle ongelmalle voisi tehdä ja onko mitään edes tehtävissä. Auttaako sinnikäs harjoittelu korjaamaan kirjoittamisen heikkoja osa-alueita ja onko jotain niksejä, jolla saisin kehitettyä tätä ympäristön kuvailua paremmaksi? Vai kannattaisiko unohtaa asia ja panostaa ennemmin täysillä vahvuuksiin?
Mitkä ovat teidän akilleen kantapäänne ja miten olette pyrkineet parantamaan heikkouksianne?
Heikkoudet ja vahvuudet kirjoittamisessa
8
2827
Vastaukset
- mmmmmmmmmmmmopedi
"En tiedä mitä tälle ongelmalle voisi tehdä ja onko mitään edes tehtävissä. Auttaako sinnikäs harjoittelu korjaamaan kirjoittamisen heikkoja osa-alueita ja onko jotain niksejä, jolla saisin kehitettyä tätä ympäristön kuvailua paremmaksi? Vai kannattaisiko unohtaa asia ja panostaa ennemmin täysillä vahvuuksiin? "
Voisit yrittää etsiä sellaisia kirjailijoita, joiden vahvuus on tuo kuvaileminen. Sitten ihan kylmästi vaan analysoit sitä miten he sen tekevät. Kuinka paljon sivutilaa siihen menee? Minne kuvailu sijoittuu rönsyilevä-pelkistetty-akselilla? Millaisia sanoja he käyttävät? Missä kohden he kuvailevat ympäristöä? Yleensä kuvailua ei tarvitse juurikaan muuta kuin silloin kun ympäristö/esine kohdataan ensimmäisen kerran. Sen jälkeen kuvailua voi tiputella välillä, muistutuksena lukijalle, pienissä määrin. Voit verrata tätä esim sarjakuvissa usein käytettyyn tapaan aloittaa luku isolla maisemakuvalla jonka jälkeen piirtäjä saattaa tehdä useita ruutuja, joihin ei edes piirrä taustoja.
Harjoittele kuvaolua siten, että keskitys siihen täysin. Ota vaikka oma huone tai paikka siellä missä sitten kirjoitatkin. Aloita ihan mekaanisesta kuvailusta - kuinka iso huone on, minkä väriset tapetit, mitkä on tärkeimmät tavarat/huonekalut, likainen/siisti, miten valo vaikttaa huoneeseen, millaiset hajut ja äänet, millainen TUNNELMA koska HUOM se on yksi tärkeä osa.
Ei kannata antaa periksi. Kyllä varmasti pystyt treenaamaan paremmaksi tälläkin saralla, ei se ole sen kummempaa kuin muukin kirjoittaminen,
Omista heikkouksista voisin sanoa oikeastaan, että olen vielä niin keltanokka että vahvuuksia ei ole tullut. Teksi on vielä pitkälti sontaa. Kuvailuissa en itsekkään ole kauhean hyvä, dialogissa ehkä vähemmän huono... Juonen punominen on minulle kuitenkin se pahin ongelma johon en tunnu kykenevän! En vaan keksi ideoita enkä osaa rakentaa juonta kiinnostavasti, lopputulos pelkkää tylsää haahuilua. - 10+4??? = ??? +-14
Olet sitten missä tahansa tai milloin tahansa, niin katso huone, ympäristö, maa ja taivas nurkasta hiirenkoloon. Tässä tulee se todellinen vinkki sitten: Hae vertauskuvia. Opettele vertaamaan asioita toisiinsa esimerkiksi sen ulkomuodon mukaan, toimivuuden tai vaikkapa mitä tuntemuksia se sinussa herättää. Toisin sanoen laita se esine elämään!
Miten kuvailisit puuta? No koivuhan se on joo... tai kuusi tai mänty tai... Entä jos kuvaisimme erästä puuta vaikkapa näin? " Tuo varmaan iäisyyden elänyt koivu seisoi vielä yhtä suorassa kuin sen elävä kaimansa... Mikko." Miksi tuollainen vertaus? Miksi ihmiseen? Ei olekaan mikään pakko verrata sitä ihmiseen, mutta tuo on vain esimerkki siitä, miten voidaan tuoda uutta tuulahdusta hieman hassullakin tavalla kuvailuun.
Toivottavasti tästä on sinulle hieman apua. Lykkyä tykö! - Kupzika
Entä jos ihminen on perusluonteeltaan sellainen, ettei kauheasti kiinnitä huomiota esim. huoneen sisustuksen yksityiskohtiin? Jolle on ihan sama, mitä on huoneessa, sänky vai tuoli ja jolle kahvikupit voivat olla eri paria. Joka voi käydä alkoholistien asuntolassa tai presidentinlinnan makuuhuoneessa, mitään ei muistu mieleen jäljestäpäin.
Jolle asiat tapahtuvat jossain muualla kuin asunnon seinien sisäpuolella. Tämä voi heijastua kirjoittamiseenkin. - Fantasticoss
Hyviä neuvoja, kiitos niistä. Rupean treenaamaan tätä asiaa niiden pohjalta.
Niin kuin nimimerkki Kupzikakin sanoi, jotkut ihmiset eivät kiinnitä välttämättä hirveästi huomiota näkemiinsä yksityiskohtiin. Minä olen sellainen. En esimerkiksi huomaa, jos jollakulla on uusi vaate päällä tai jos joku on muuttanut kotinsa sisustusta. Sen sijaan aistin tilanteiden tunnelman ja ihmisten mielialat herkästi. Oikeastaan tarkkailen enemmän ihmisiä ja heidän eleitään ja sanomisiaan kuin esineitä tai yksityiskohtia.- sokko::::
Jep,tutulta kuulostaa minullekin. Olen aivan "sokea" ympäristölle ja esimerkiksi hävinneen tavaran etsiminen on kauhean vaikeaa, usein joku toinen sitten huomauttaa että sehän on ollut ihan silmien alla... Samoin en huomaa jos sisutusta muutetaan. Olen joskus vitsaillut, että murtovaras voisi tyhjentää kämpän tavara kerrallaan enkä alkaisi epäilemään mitään ennen kuin ihan loppuvaiheessa kun kämppä olisi oudon tilava...:D
Ja kuten sinä, itsekin muistan tilanetsiat tunnelman, ihmisten reaktiot ja yleiskuvan. Usein hajut myös jäävät ja liittyvät hyvin voimakkaasti tunnetilioihin.
Kai kyse on introverttiydestä, tarkastelen enemmän omia tuntoja kuin muuta maailmaa. Olen kuitenkin ihan tavoitteellisesti yrittänyt huomioida ympäristöä enemmän ja treenata silmiäni esim. bussissa istuessa. Koska se tarkkailu kuitenkin on mielestäni tärkeää kirjoittajalle. - lskdjoe kldj
ei ole pakko kuvailla huoneita joihin astutaan ellei interiöörii liity juoneen. sanoisin, että ei ehkä edes pidä. esimerkiksi john irvingin garpin maailma. ei aavistustakaan minkänäköinen koti ja sisustus perheellä oli, mutta tarina on mukaansatempaava ja hyvin rakennettu ja kirjoitettu. ihmiset ne on mikä tarinoissa kiinnostaa.
- Kupzika
sokko:::: kirjoitti:
Jep,tutulta kuulostaa minullekin. Olen aivan "sokea" ympäristölle ja esimerkiksi hävinneen tavaran etsiminen on kauhean vaikeaa, usein joku toinen sitten huomauttaa että sehän on ollut ihan silmien alla... Samoin en huomaa jos sisutusta muutetaan. Olen joskus vitsaillut, että murtovaras voisi tyhjentää kämpän tavara kerrallaan enkä alkaisi epäilemään mitään ennen kuin ihan loppuvaiheessa kun kämppä olisi oudon tilava...:D
Ja kuten sinä, itsekin muistan tilanetsiat tunnelman, ihmisten reaktiot ja yleiskuvan. Usein hajut myös jäävät ja liittyvät hyvin voimakkaasti tunnetilioihin.
Kai kyse on introverttiydestä, tarkastelen enemmän omia tuntoja kuin muuta maailmaa. Olen kuitenkin ihan tavoitteellisesti yrittänyt huomioida ympäristöä enemmän ja treenata silmiäni esim. bussissa istuessa. Koska se tarkkailu kuitenkin on mielestäni tärkeää kirjoittajalle.Mielestäni kyse ei ole välttämättä introverttiudesta, jos viis piittaa sisustuksesta ja sensemmoisista asioista. Eihän se automaattisesti tarkoita, että huomio kiinnittyisi vain sisäänpäin.
Minua kiinnostaa maailma, siis se maailma, joka on asunnon seinien ulkopuolella. Tapahtumat, outojen ympäristöjen kuvaus, eri kulttuureista olevat ihmiset ja heidän suhteensa toisiinsa. Toki myös se, mitä ihmisten päässä liikkuu.
Kodin pikkuesineet, tilpehööri, matot, varhot ja muu semmoinen on epäolennaista. Miksi siis rupeaisin varta vasten niitä tuijottamaan, tekemään musitiinpanoja, että pöydällä oli pitsiliina, isoäidin peruja, varmaan sata vuotta vanha, kulmassa tahra, ei lähtenyt edes pesussa, olisiko kahvia Agnes-tädin 80-vuotiskutsuilta.
Mielestäni kannattaa keskittyä siihen, missä on hyvä. Siis kirjoittamisessa. Ei ole syytä liikaa puristaa itseään omalle persoonalle vieraaseen muottiin. - Kupzika
lskdjoe kldj kirjoitti:
ei ole pakko kuvailla huoneita joihin astutaan ellei interiöörii liity juoneen. sanoisin, että ei ehkä edes pidä. esimerkiksi john irvingin garpin maailma. ei aavistustakaan minkänäköinen koti ja sisustus perheellä oli, mutta tarina on mukaansatempaava ja hyvin rakennettu ja kirjoitettu. ihmiset ne on mikä tarinoissa kiinnostaa.
Täytyy muistaa, että myös kirjanlukijoissa on ihmisiä, jotka pitkästyvät, jos ruvetaan liikaa kuvaamaan vaikkapa sisustusta. Lopettavat lukemisen tai hyppäävät yli.
Henkilöt ja heidän uskottavuutensa, heidän välisensä jännitteet ja rakenne, joka pitää tarinan kasassa, siitä hyvä teksti syntyy.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ajattelen sinua nyt
Ajattelen sinua hyvin todennäköisesti myös huomenna. Sitten voi mennä viikko, että ajattelen sinua vain iltaisin ja aamu645582Vaistoan ettei sulla kaikki hyvin
Odotatko että se loppuu kokonaan ja avaat vasta linjan. Niin monen asian pitäisi muuttua että menisi loppu elämä kivasti204177Yritys Kannus
Mää vaan ihmettelen, julkijuopottelua. Eikö tosiaan oo parempaa hommaa, koittas saada oikeasti jotain aikaiseksi. Hävett172896- 1512159
- 171886
Työkyvyttömienkin on jatkossa haettava työtä
Riikalla ja Petterillä on hyviä uutisia Suomen työttömille: ”Toimeentulotuen uudistus velvoittaa työttömäksi ilmoittaut1231699- 951367
- 711148
Harmi, se on
Mutta mä tulkitsen asian sitten niin. Olen yrittänyt, oman osani tehnyt, ja saa olla mun puolesta nyt loppuun käsitelty171126Maailma pysähtyy aina kun sut nään
Voi mies kuinka söpö sä oot❤️ Olisin halunnut jutella syvällisempää kuin vaan niitä näitä. Se pieni heti sut tavatessa o79965