Heikkoudet ja vahvuudet kirjoittamisessa

"En tiedä mitä tälle ongelmalle voisi tehdä ja onko mitään edes tehtävissä. Auttaako sinnikäs harjoittelu korjaamaan kirjoittamisen heikkoja osa-alueita ja onko jotain niksejä, jolla saisin kehitettyä tätä ympäristön kuvailua paremmaksi? Vai kannattaisiko unohtaa asia ja panostaa ennemmin täysillä vahvuuksiin? "

Voisit yrittää etsiä sellaisia kirjailijoita, joiden vahvuus on tuo kuvaileminen. Sitten ihan kylmästi vaan analysoit sitä miten he sen tekevät. Kuinka paljon sivutilaa siihen menee? Minne kuvailu sijoittuu rönsyilevä-pelkistetty-akselilla? Millaisia sanoja he käyttävät? Missä kohden he kuvailevat ympäristöä? Yleensä kuvailua ei tarvitse juurikaan muuta kuin silloin kun ympäristö/esine kohdataan ensimmäisen kerran. Sen jälkeen kuvailua voi tiputella välillä, muistutuksena lukijalle, pienissä määrin. Voit verrata tätä esim sarjakuvissa usein käytettyyn tapaan aloittaa luku isolla maisemakuvalla jonka jälkeen piirtäjä saattaa tehdä useita ruutuja, joihin ei edes piirrä taustoja.

Harjoittele kuvaolua siten, että keskitys siihen täysin. Ota vaikka oma huone tai paikka siellä missä sitten kirjoitatkin. Aloita ihan mekaanisesta kuvailusta - kuinka iso huone on, minkä väriset tapetit, mitkä on tärkeimmät tavarat/huonekalut, likainen/siisti, miten valo vaikttaa huoneeseen, millaiset hajut ja äänet, millainen TUNNELMA koska HUOM se on yksi tärkeä osa.

Ei kannata antaa periksi. Kyllä varmasti pystyt treenaamaan paremmaksi tälläkin saralla, ei se ole sen kummempaa kuin muukin kirjoittaminen,


Omista heikkouksista voisin sanoa oikeastaan, että olen vielä niin keltanokka että vahvuuksia ei ole tullut. Teksi on vielä pitkälti sontaa. Kuvailuissa en itsekkään ole kauhean hyvä, dialogissa ehkä vähemmän huono... Juonen punominen on minulle kuitenkin se pahin ongelma johon en tunnu kykenevän! En vaan keksi ideoita enkä osaa rakentaa juonta kiinnostavasti, lopputulos pelkkää tylsää haahuilua.

Olet sitten missä tahansa tai milloin tahansa, niin katso huone, ympäristö, maa ja taivas nurkasta hiirenkoloon. Tässä tulee se todellinen vinkki sitten: Hae vertauskuvia. Opettele vertaamaan asioita toisiinsa esimerkiksi sen ulkomuodon mukaan, toimivuuden tai vaikkapa mitä tuntemuksia se sinussa herättää. Toisin sanoen laita se esine elämään!

Miten kuvailisit puuta? No koivuhan se on joo... tai kuusi tai mänty tai... Entä jos kuvaisimme erästä puuta vaikkapa näin? " Tuo varmaan iäisyyden elänyt koivu seisoi vielä yhtä suorassa kuin sen elävä kaimansa... Mikko." Miksi tuollainen vertaus? Miksi ihmiseen? Ei olekaan mikään pakko verrata sitä ihmiseen, mutta tuo on vain esimerkki siitä, miten voidaan tuoda uutta tuulahdusta hieman hassullakin tavalla kuvailuun.

Toivottavasti tästä on sinulle hieman apua. Lykkyä tykö!

Entä jos ihminen on perusluonteeltaan sellainen, ettei kauheasti kiinnitä huomiota esim. huoneen sisustuksen yksityiskohtiin? Jolle on ihan sama, mitä on huoneessa, sänky vai tuoli ja jolle kahvikupit voivat olla eri paria. Joka voi käydä alkoholistien asuntolassa tai presidentinlinnan makuuhuoneessa, mitään ei muistu mieleen jäljestäpäin.

Jolle asiat tapahtuvat jossain muualla kuin asunnon seinien sisäpuolella. Tämä voi heijastua kirjoittamiseenkin.

Hyviä neuvoja, kiitos niistä. Rupean treenaamaan tätä asiaa niiden pohjalta.

Niin kuin nimimerkki Kupzikakin sanoi, jotkut ihmiset eivät kiinnitä välttämättä hirveästi huomiota näkemiinsä yksityiskohtiin. Minä olen sellainen. En esimerkiksi huomaa, jos jollakulla on uusi vaate päällä tai jos joku on muuttanut kotinsa sisustusta. Sen sijaan aistin tilanteiden tunnelman ja ihmisten mielialat herkästi. Oikeastaan tarkkailen enemmän ihmisiä ja heidän eleitään ja sanomisiaan kuin esineitä tai yksityiskohtia.