Siitä on jo aikaa... Joka kerta, siis ihan joka kerta, kun tulin sinne missä sinä mies silloin olit, tärisin kauttaaltani. En oikein itekään tajunnu, että miksi nyt muka niin hirveesti jännittää, että semmonen reaktio tulee. Sun seurassa sitten kumminkin tuo tärinä loppui aina, onneksi, koska oli keskityttävä muuhun. Joskus vaan tahtoi keskittyminen herpaantua. Muistan vieläkin sen yhden kerran kun taisit vähän säikähtää itsekin, niinkuin omatkin ajatukses olis olleet jossain ihan muualla kuin siinä missä piti. Tuntui silloin, että olisit halunnut sanoa mulle jotain, taisit jotain kysyäkin ja selitin keskittymiskyvyttömyyteni syyksi vaan jotain ympäripyöreää, vaikka olisin halunnu sanoa, että: sinussa mun ajatukset oli. Mutta sen hymysi näkeminen aina alkuun...voi että se oli ihanaa. Olisin halunnut nähdä sen jatkossakin, mutta et sitten halunnut olla kanssani enää tekemisissä...ja sitä suren edelleen.
Vanhoja hyviä aikoja...
MuistelleN
2193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minne aina tulit? Missä kohtasitte?
"Koululla"...