Itsetunto ajaa perhehelvettiin?

Olen katsellut täällä Suomessa pää painuksissa kulkevia ja alistetun ja masentuneen näköisiä muslimityyliin pukeutuneita , jopa oppineita suomalaisia naisia. On selkeästi näkyvissä, että pettymys on suuri, kun mies ei ollutkaan se satujen Aladdin, joka vie prinsessa Jasminin lentävällä matolla rakkauden ruusutarhaan, vaan oma elämä katosi jonnekin ja ainoa oikeus elämässä on enää lasten teko ja kouluttamattoman ja alaluokkaisen mienen mielivaltaisten oikkujen palveleminen.

Olen ollut huomaavinani, että pakolaisilla, ja itseasiassa noilla muslimimiehillä se suomalainen vaimo on useimmiten tyyppiä, jolla ei ilmeisesti ole käynyt flaksi suomalaismiesten parissa, on heikko itsetunto ja minäkuva on negatiivinen ja kuitenkin halu perheen perustamiseen joillain ihmisillä luontaisesti kuitenkin on.

Olen nähnyt surullisia tapauksia että tavallinen suomalainen tyttö on haksahtanut johonkin vieraan kulttuurin edustajaan vain tunteakseen olevansa haluttu ja kelvatakseen edes jollekin. Oma yhteisö tai elämä on tuntunut tyhjältä ja on pitänyt hakea hyväksyntää edes jostain. Ja noiden vieraan kulttuurien miehet kun ottavat kenet tahansa päästäkseen vain juurtumaan Suomeen. Myös varakkailla keski-ikäisillä naisilla (joilla ei enää kovin korkea markkina-arvo miesmarkkinoita) voi olla joku tumma nuori elätti rakastajana, joka lepertelee kaikkea sitä, mitä vanheneva nainen vaan ikinä haluaa kuulla. Onneksi kuitenkin nämä naiset ovat hyvällä itsetunnolla varustettuja eikä heitä pysty muokkaamaan ja homma loppuu, jos mies alkaa käydä rasittavaksi. Tosin sitten voi käydä kuten kävi kauppa-ampumisesimerkissä. Hulluus on jo sitä luokkaa, ja vaikka merkit on näkyvissä, ei niihin reagoida.

Olen seurustellut itse pohjois-afrikkalaisen miehen kanssa toisessa maassa asuessani, mutta onneksi pääsin hänestä eroon ajoissa, kun tajusin, mistä minulla itsellä oli kyse (siis en arvostanut itseäni ja ulkonäköäni, kuten nyt arvostan) ja miksi hän oli sellainen kuin on. Hän pystyi selventämään minulle, mistä arabi- ja muslimimaiden miesten sosiopaattisuus, aggressiiivsuus ja väkivaltaisuus on peräisin. Siis heidän omissa maissaan on myös miehiä, joilla on toki toisenlaisiakin taustoja, mutta he ovat varakkaita ja tulevat sivistyneistä suvuista ja perheistä, joissa lapsia kohdellaan hyvin. Heillä ei ole mitään tarvetta lähteä pakolaisiksi tai siirtolaisiksi.

Se kaikki hirvittävä mielivalta, joita täällä muslimiperheissä näkee, on yksinkertaisesti vain uskonnollisen kotikasvatuksen tulosta, joka jatkuu vain sukupolvien ketjussa. Lapsia pahoinpidellään kotona ja koulussa sellaisilla tavoilla, että lastensuojeluviranomaisia hirvittäisi kuulla koko totuus - mutta naiset eivät uskalla niistä kertoa.

Lapset pienestä oppivat vihaamaan koska heidät kasvatetaan pelolla. Tuo viha patoutuneena purkautuu sitten aina, kun joku ei mene mielen mukaan, lyhytjännitteistä ja häiriintynyttä käytöstä tuollaisesta kasvuympäristöstä vain tulee. Jos naisilla olisi parempi itsetunto, heidän ei tarvisi haksahtaa vapaaehtoiseen perhehelvettiin, mikä on väistämättä tulossa, jos lapsia tulee. Lapset ovat miehelle omaisuutta kuten huonekalut, ja hän saa tehdä naiselta kysymättä mitä haluaa niille.