Kun äiti sanoo etten ole...

hänen tyttärensä_

Mitäpä sille asialle enään tekemään? Olen 21 vuotias nuori nainen, äitini kanssa ei ole koskaan ollut kunnollista äiti-tytär suhdetta, olimme pikemmitin kämppäkavereita. Toista sisarustani kunnioitti, rakasti ja avusti..

Aikasemminki, kun olin alaikäinen ja kotona asuin vielä, äiti lakkasi minulle puhumasta, vuoden oltiin puhumatta ja vittuili suoraan sanoen minulle aina, kunnes lastensuojelu tuli väliin ja silloin korjaantu välit äidin kanssa vähäksi aikaan. Alkoholilla ei ole ollut osuutta asiaan. Kyllä muistan aina sen että kun pääsin 9.lk pois, vanhempani eivät tulleet päättöjuhliin, sama homma ammattikoulusta kun pääsin, silloin oli isku sydämmeen---

Tässä nyt pari vuotta olen asunut avomieheni kanssa samassa taloudessa, oli pari vuotta sitten pakko muuttaa, äitini raivostui minulle ja osoitti sormella ovea ja huusi ''Et ole enään tyttäreni, ala painua pois kotona että tänne ei ole mitään asiaa enään'' Ja niin teinkin...

En kadu ollenkaan mitään, elän elämääni, sellaista äitiä ei ole ollenkaan ikävä,muut sukulaiseni ovat tuki ja turva, anoppini kuin toinen äitini, mietin välillä että äitini itse hukkasi elämänsä minuun sen 19-vuoden ajan minkä asuin kotona...

En haluja hakkuja, vaan mielipiteitä asiasta, kun äiti sanoo tyttärelleen ''Et ole enään tyttäreni!''

16

930

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kanto51

      lyhyesti, koruttomasti,äidilläsi on vamma. Sinuun purkaa turhaumasi. nimim. samaa kokenut, jo äitisuhteensa "perkanut", se on sun kehitystehtävä kuten kaikilla!

    • 162379

      Sama kommennti kuten tuolla toisella vastaajalla...itse laitoin välit poikki äitienpäivänä, kun puhelimesta alkoi taas sama mäkätys ja narina kuten jo 46v on kuultu. Jotenkin jo tosi helpottavaa, vaikkakin kurkkusuorana huusin ja itkin kun laiton viestin"nyt se on loppu"

    • kaipaus sisälläni

      Onkohan sun äidilläsi jokin mielenterveysongelma? miten joku äiti pystyy noin olemaan vuoden mykkäkoulua ja muutenkin olemaan noin kylmä..ota todellakin etäisyyttä äläkä anna äitisi sairaalloisen käytöksen pilata enää elämääsi-vapaudu hänestä! Ihanaa että anoppi on mukava sinulla...Jos asi vaivaa .niin voisit hakea keskusteluapua psykologilta...

    • S 50

      Pidä mielessäsi tuo hänen sanomansa, jos hän esimerkiksi alkaa vaatia, että rupeat pitämään hänestä huolta jossain vaiheessa. Muistuta häntä ystävällisesti, että ethän sinä ole hänen tyttärensä, joten sinulla ei ole minkäännäköisiä velvollisuuksia häntä kohtaan.

      • kyllästynyt tytär

        Loistava vastaus!
        minulla kävi samalla tavalla, äiti kirjoitti tekstarin, että hänellä on vain yksi tytär - siis sisareni. siitä on nyt 3 vuotta.

        välimme kuohahtivat lopulta materiaalisiin seikkoihin, olen 50v ja äitini odottaa aina "tuliaisia", joita toki aina veinkin. mutta nyt on minunkin talouteni heikentynyt...... vaikka eihän se haittaa, on sitä hyvää elämää ollutkin! .....

        mutta itse äitinä sanon, että on todella heikkoa sanoa lapselleen tuolla tavalla. ja aivan sama kuinka vanhoja olemme, onhan äiti jotenkin aina äiti.

        minä itkin aikani, mutta pidän pintani. sisareni saa hoitaa sitten aikanaan äitiään, minulla ei enää ole äitiä. piste.


    • S 50

      Samoin mulla on itkut itketty. Kun äiti kuolee (jos kuolee ennen minua), niin saavat sisareni ja veljeni sitten hoidella asiat ja itkeä jos heitä itkettää. Minä olen muutenkin joutunut aina olemaan heille kaikille olkapäänä ja makselijana, siihen olen kelvannut. Päätin että jossakinhan se raja menee, vaikka sukulaisia ollaankin. Eiväthän hekään ole ottaneet sitä huomioon, kun minä olisin tarvinnut jonkinlaista tukea. Eivät siis tunnu lainkaan välittävän. Joten mitä turhia minäkään sitten sinnepäin?

    • aneerikkila

      mitä tapahtui ? ei kai hän noin vain näyttänyt ovea ? on traagista että nykyisin monet ihmissuhteet ovat niin tulehtuneet. itse en äitini tuohon pystyisi lapseni on minulle kaikki kaikessa... onko äitilläsi mielenterveysongelmia ? vai pidätkö häntä normaalina ? silloin asia on tosi vaikea.

      voi kuitenkin olla vaikeaa "unohtaa äiti " sillä hän on äitisi kakesta huolimatta.

      yksi asia minua vaivaa. minkä takia ihmisillä on vaikeaa puhua asiat selviksi ja sit jatkaa paremmalta ja puhtaalta pohjalta ? tämä on niin jokapäiväistä ja myöskin vastuuntunnotonta kun ei uskalleta ottaa vastuuta teoistaan. olen itse kokenut tuon ja olen asiallisesti pyytänyt tässä tapauksessa siskoani että " tule käymään haluan puhua tapahtuneesta " ei ole näkynyt. onko sen arvoista että välit katkee ehkä ikuisesti kun ei uskalleta puhua silmästä silmään ?
      tämä aikakausi on itsekkyyden aikaa....

      • S 50

        Ei välttämättä _uskalluksesta_ kiinni ollenkaan, vaan siitä (esimerkiksi) että kokee toisen vain vähättelevän ongelmaa. Siitä seuraa sitten usein se, ettei loukannut osapuoli ollenkaan mukamas tajua loukanneensa. Meidän perheessä muuten on kyse monista vuosista, vuosikymmenistä jopa. Tyyli ja ilmapiiri ovat olleet sellaiset, että jos minä joskus oikein väsyttyäni hyväksikäyttöön ja kaikenlaiseen mollaukseen olen uskaltautunut vihjaisemaan, että nyt on meno ihan liian rajatonta, niin reaktio on ollut - lisää sitä samaa.

        Joissakin perheissä vain se ns. dynamiikka ja ihmisten roolit ovat jossakin vaiheessa muodostuneet niin sairaiksi, ettei tilanne enää puhumisesta parane, kun toinen osapuoli vetäytyy myrtyneenä marttyyrinurkkaan tms. eikä suostu sanomaan lapiota lapioksi. Puhuminen olisi kuin kuolion parantamista laastarilla. Ainut tulos on itse tilanteen paheneminen entisestään, ja menee vielä hyvä laastari hukkaan. Jos havaitaan kuolio, täytyy tehdä amputointi. Kamalaa sekin on, mutta muuten saattaa mennä henki ja elämä.

        Aikani yritin puhua ym., mutta ei se toimi yksipuolisesti. Täytyi sitten pistää välit poikki. Täytyy päästä omassa elämässä eteenpäin.


      • aneerikkila
        S 50 kirjoitti:

        Ei välttämättä _uskalluksesta_ kiinni ollenkaan, vaan siitä (esimerkiksi) että kokee toisen vain vähättelevän ongelmaa. Siitä seuraa sitten usein se, ettei loukannut osapuoli ollenkaan mukamas tajua loukanneensa. Meidän perheessä muuten on kyse monista vuosista, vuosikymmenistä jopa. Tyyli ja ilmapiiri ovat olleet sellaiset, että jos minä joskus oikein väsyttyäni hyväksikäyttöön ja kaikenlaiseen mollaukseen olen uskaltautunut vihjaisemaan, että nyt on meno ihan liian rajatonta, niin reaktio on ollut - lisää sitä samaa.

        Joissakin perheissä vain se ns. dynamiikka ja ihmisten roolit ovat jossakin vaiheessa muodostuneet niin sairaiksi, ettei tilanne enää puhumisesta parane, kun toinen osapuoli vetäytyy myrtyneenä marttyyrinurkkaan tms. eikä suostu sanomaan lapiota lapioksi. Puhuminen olisi kuin kuolion parantamista laastarilla. Ainut tulos on itse tilanteen paheneminen entisestään, ja menee vielä hyvä laastari hukkaan. Jos havaitaan kuolio, täytyy tehdä amputointi. Kamalaa sekin on, mutta muuten saattaa mennä henki ja elämä.

        Aikani yritin puhua ym., mutta ei se toimi yksipuolisesti. Täytyi sitten pistää välit poikki. Täytyy päästä omassa elämässä eteenpäin.

        aivan oikein tuo vähättely ja näyttely ettei tajua loukanneensa. kyll ne tietää mutta se on hyvä tapa yrittää pakoilla tekojen vastuunottamista.

        olen ihan samaa mieltä kanssasi. itse sanoin asiat suoraan, asiallisesti ja kerroin tapahtumien kulun. minusta tehtiin syntipukki kun halusin selvittää tapahtumat sisojeni kanssa. olin riidanhaastaja ! ennen elän ilman heitä kuin heidän kanssaan jos se heidän osalta vain on seläntakana kieroilua ja humalssa haukkumista. selvinpäin pakoillaan ja sitä en hyväksy. silloin voi siskot elää elämäänsä ja minä omaani. se oli myös minun kohdaltani paras ratkaisu jos ei täysin hyvä. toiset kun taas hintaan mihin hyvänsä muka pitää kiinni sukusuhteistaaan ja sit vain naristaan vuodesta toiseen.
        jokainen taplaa tyylillään.


      • Kun olisin ajoissa..
        aneerikkila kirjoitti:

        aivan oikein tuo vähättely ja näyttely ettei tajua loukanneensa. kyll ne tietää mutta se on hyvä tapa yrittää pakoilla tekojen vastuunottamista.

        olen ihan samaa mieltä kanssasi. itse sanoin asiat suoraan, asiallisesti ja kerroin tapahtumien kulun. minusta tehtiin syntipukki kun halusin selvittää tapahtumat sisojeni kanssa. olin riidanhaastaja ! ennen elän ilman heitä kuin heidän kanssaan jos se heidän osalta vain on seläntakana kieroilua ja humalssa haukkumista. selvinpäin pakoillaan ja sitä en hyväksy. silloin voi siskot elää elämäänsä ja minä omaani. se oli myös minun kohdaltani paras ratkaisu jos ei täysin hyvä. toiset kun taas hintaan mihin hyvänsä muka pitää kiinni sukusuhteistaaan ja sit vain naristaan vuodesta toiseen.
        jokainen taplaa tyylillään.

        Jos viina on yksi perheenjäsen, on viisainta pysyä omissa oloissaan.
        Viinaa vastaan ei voi taistella muut kuin alkoholisti itse.
        Jos taistelu ei tunnu hänestä tarpeelliselta, vaan hän syyttää kaikesta läheisiään, vähättelee sanomisiaan ja tekojaan ja väittää muiden puheita pahansuoviksi, niin mitään velvollisuutta ei muilla ole elää hänen kanssaan.
        Jokainen valitsee elämänsä suunnan, ja siihen ei läheisillä saa eikä voi olla vaatimuksia.

        Jos sinä siis valitset elämän ilman näitä perheenjäseniä, ei heillä saa ja voi olla siihen mitään sanomista.

        Valinnat ovat jokaisen omat. Tämä olisi minun itsenikin pitänyt ymmärtää ja uskoa vuosikymmenet sitten. Omankin elämänsä voi pilata liiallisella "ymmärtämisellä".


      • Kolmanteen polveen
        S 50 kirjoitti:

        Ei välttämättä _uskalluksesta_ kiinni ollenkaan, vaan siitä (esimerkiksi) että kokee toisen vain vähättelevän ongelmaa. Siitä seuraa sitten usein se, ettei loukannut osapuoli ollenkaan mukamas tajua loukanneensa. Meidän perheessä muuten on kyse monista vuosista, vuosikymmenistä jopa. Tyyli ja ilmapiiri ovat olleet sellaiset, että jos minä joskus oikein väsyttyäni hyväksikäyttöön ja kaikenlaiseen mollaukseen olen uskaltautunut vihjaisemaan, että nyt on meno ihan liian rajatonta, niin reaktio on ollut - lisää sitä samaa.

        Joissakin perheissä vain se ns. dynamiikka ja ihmisten roolit ovat jossakin vaiheessa muodostuneet niin sairaiksi, ettei tilanne enää puhumisesta parane, kun toinen osapuoli vetäytyy myrtyneenä marttyyrinurkkaan tms. eikä suostu sanomaan lapiota lapioksi. Puhuminen olisi kuin kuolion parantamista laastarilla. Ainut tulos on itse tilanteen paheneminen entisestään, ja menee vielä hyvä laastari hukkaan. Jos havaitaan kuolio, täytyy tehdä amputointi. Kamalaa sekin on, mutta muuten saattaa mennä henki ja elämä.

        Aikani yritin puhua ym., mutta ei se toimi yksipuolisesti. Täytyi sitten pistää välit poikki. Täytyy päästä omassa elämässä eteenpäin.

        Miten itse olette ajatelleet omien lastenne kanssa toimia?
        Jos tulee erimielisyyksiä ja väärinkäsityksiä, niin eikö äidin vanhempana ja kokeneempana ihmisenä ole velvollisuus ymmärtää tilanne ja hoitaa se pois päiväjärjestyksestä?

        Sukulaiseni perheessä on tällainen tilanne jo kolmannessa polvessa. Ilmeisesti se on kuin periytynyt vanhemmilta. Asiat päästetään kärjistymään ja kiivastuksissa sanotaan niin pahasti, että vastapuoli ei pääse siitä yli.

        Muistan, kun perheen lapset olivat pieniä. Äiti puhui heille aina vihaisesti, antoi käskyt huutamalla ja torui ihan kamalasti jokaisesta rikkeestä.
        Äidin välit sisaruksiinsa oli poikki. Hän kertoi minulle miksi, mutta en minä ymmärtänyt eron syytä. Hän kertoi, että sisarukset ovat kuin hänen ilkeän enonsa kopioita. Kukaan ei ole enon kanssa tekemisissä, hän on perheen musta lammas.

        Nyt hänen lapsensa ovat aikuisia. Äidin välit kahteen lapseensa ovat täysin katkenneet. Heillä on lapsia, joita tämä isoäiti ei ole koskaan tavannut eikä haluakaan tavata.
        Hän ei halua, että muut lapset ovat näiden kanssa missään tekemisissä. Niinpä tämäkin perhe on jakaantunut kahtia.

        Se ikään kuin kulkee perintönä.

        Miettikää omalta kohdaltanne!


      • näinkin.
        Kolmanteen polveen kirjoitti:

        Miten itse olette ajatelleet omien lastenne kanssa toimia?
        Jos tulee erimielisyyksiä ja väärinkäsityksiä, niin eikö äidin vanhempana ja kokeneempana ihmisenä ole velvollisuus ymmärtää tilanne ja hoitaa se pois päiväjärjestyksestä?

        Sukulaiseni perheessä on tällainen tilanne jo kolmannessa polvessa. Ilmeisesti se on kuin periytynyt vanhemmilta. Asiat päästetään kärjistymään ja kiivastuksissa sanotaan niin pahasti, että vastapuoli ei pääse siitä yli.

        Muistan, kun perheen lapset olivat pieniä. Äiti puhui heille aina vihaisesti, antoi käskyt huutamalla ja torui ihan kamalasti jokaisesta rikkeestä.
        Äidin välit sisaruksiinsa oli poikki. Hän kertoi minulle miksi, mutta en minä ymmärtänyt eron syytä. Hän kertoi, että sisarukset ovat kuin hänen ilkeän enonsa kopioita. Kukaan ei ole enon kanssa tekemisissä, hän on perheen musta lammas.

        Nyt hänen lapsensa ovat aikuisia. Äidin välit kahteen lapseensa ovat täysin katkenneet. Heillä on lapsia, joita tämä isoäiti ei ole koskaan tavannut eikä haluakaan tavata.
        Hän ei halua, että muut lapset ovat näiden kanssa missään tekemisissä. Niinpä tämäkin perhe on jakaantunut kahtia.

        Se ikään kuin kulkee perintönä.

        Miettikää omalta kohdaltanne!

        Olet varmaan oikeassa, kyllä se helposti "peritytyy" tuollainen käytös. Me emme ole hankkineetkaan lapsia, tuntuu, ettei osaisi olla vanhempi kun on tuollaiset eväät. Paras kun lopettaa sen ketjuuntumisen meidän sukupolveen. Siskollani kyllä on neljä lasta kahden eri miehen kanssa. Onneksi hän on liian vanha hankkimaan lisää, kun tuntuu siltä, että heillä tuo sama on toteutunut.


    • jepjepjepjepjepjepje

      Kuulostat ihan selvästi eräältä kaveriltani (ettet vain olisi?).

      En voi ymmärtää sitä, että vanhempi alkaa vihaamaan lastaan. Itsekin olen 21v., ja perheeni on ikäänkuin "kasvanut minusta ohi". Heillä tuntuu olevan oma piirinsä, johon minulla ei ole asiaa. Eipä minuakaan ilmeisesti enää kotiin kaivata.

    • M.C Bandi

      Hej! Kerroppa äitisi osoite niin laitetaan ammattimiehet virosta vähän juttelemaan äitisi kanssa :)

      • Helvs angels

        Näin tehhää, uus moottoripyörä ja sillee, uudet liivit ja kaikkee...
        Mäkin voisin tulla... ja mun kaverit.


    • orpojaonnellinen

      On se niin surullista, että esimerkillisen täydellisillä nuorilla on niin veemäisiä äitejä. Nuori käyttäytyy hyvin, on huomaavainen, osallistuu kodin töihin, ei terrorisoi perhettä mökämusiikilla, ei laahusta nuorten miesten perässä kaiket yöt, käy mahdollisuuksiensa mukaan myös töissä ja maksaa oman osuutensa perheen yhteisistä menoista. Silti äiti vaan vihaa ja on kauhea. Ei sitä ymmärrä, ei.

      Minkähänlaisia äitisuhteita sellaisilla nuorilla on, jotka osaavat arvioida omaa käyttäytymistään objektiivisesti ja nähdä ja myöntää oman osuutensa perheriitoihin?

      Sanoo yksi keski-ikäinen, jolla oli veemäinen äiti, johon katkaisin suhteet kauan sitten ja jonka kuolema ei tuntunut missään. Hän ei koskaan, sanallakaan, yrittänyt korjata välejä. Minä kun nääs olin julma, kun en halunnut jutella hänen kanssaan. Hän oli viaton uhri, kun ei halunnut jutella minun kanssani. Vai miten se nyt menikään.

      Että ottakaa ironiana se, mikä oli ironiseksi tarkoitettu.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      257
      4147
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      264
      3387
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1765
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1623
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      296
      1403
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      131
      906
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      850
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      806
    9. anna hänen mennä

      Jos rakastat jotakuta, anna hänen mennä. Jos hän palaa, hän oli aina sinun. Jos ei, hän ei koskaan ollut. Tällaiseen rakkauteen tämä mies uskoo.
      Ikävä
      54
      769
    Aihe