Rakkaus

Kovasti värittää aivoissa samoja alueita samoilla väreillä, kuten uskonnollinen kokemuskin.

Pakkomielteenomainen alku takaa pitkäkestoisen rakkauden, mikäli tahtoa löytyy. Kysy vaikka mummoltas :)

kerran se kirpasee:) rakkaus on ihana asia;)

Pakkomielteinen haluaa omistaa, haluaa että toinen on juuri sellainen kuin itse haluaisi. Aito rakkaus vapauttaa ja antaa toisen olla vapaa. Sillä ei ole mitään tekemistä vaatimisen, painostamisen ja alistamisen kanssa. Mutta ihan totta kyllä, rakkaus ja pakkomielteisyys perustuvat samaan fysiologiaan. :)

Mun mielestäni yksi kriteeri on siinä, miten se rakkauden kohde kokee asian. Jos hän ei halua asioida ja toinen painostaa niin silloin kyse on pakkomielteestä. Eli jos sanoo ettei toivo yhteydenottoja niin sen jälkeen toimintaa voisi kutsua pakkomielteeksi.

Aito rakkaus on kyllä toinen asia. Se on molemminpuolista halua kanssakäymiseen.

Niin sellainen rakkaus ei ole hyvä, jos toinen ei välitä ja toinen vaan yrittää pakkomieleisesti valloittaa sitä joka ei välitä oikeasti..

Itse olen ollut joskus joihinkin "rakastunut", mutta en ole lähestynyt heitä, kuin yhtä vain asian tiimoilta 2 viestillä koko sinä 10 vuoden aikana kun olin hänessä tuntein kiinni, mut oikeasti en hänestä välittänyt vaan ajatuksesta että rakastan jotain kaukaisesti.. Halusin vain uneksia.Muuhun olin liian ujo ja pelokas..

Onneks en välitä nyt kenestäkään enää samalla tavalla. Toki katselen ympärilleni ja ajattelen jotain somaksi, mutta en enää usein ajattele niin, koska alkaa olla tuota ikääkin..:)