Mitä sosiaaliset taidot ovat?

Lue kaunokirjallisuutta, mieluiten klassikoita. Muutkin tämän palstan "syvälliset" ihmiset voivat saada esim Dostojevskista uutta perspektiiviä siitä, kuinka syvällisiä ne omat ajatusrakennelmat ovatkaan.

Syvällisyys on yliarvostettua. Lähinnä itsekorostusta, kuten tämä kirjoittelukin, ja eriävien mielipiteiden esittäminen yleensä.

Mitä ihmeen paskaa te jauhatte? Mitä ne on oikeesti ne sosiaaliset taidot? Mun käsittääkseni se tarkoittaa sitä että osaa jauhaa paskaa ihmisten seurassa? Sitä se on... Jos alat väntää juttua jostain Dostojevskistä niin suahan pidetään välittömästi vähintään hullujenhuoneelta karanneeksi. Näin on näppylät...

"Miksi narsistisia ihmisiä pidetään sosiaalisesti lahjakkaina? Ovatko rikolliset poikkeuksellisen lahjakkaita ihmisiä? Nehän ajavat omaa etuaan toisten oikeuksista piittaamatta..."

Synkkyys on se asia, mikä herättää miehissä naisen mielenkiinnon. Synkkyys ja syvällisyys ovat hyvin lähellä toisiaan. Synkkyys syntyy siitä, että on kokenut tuskaa ja osaa eläytyä toisen asemaan. Ihmisten ajattelu on kuitenkin pohjimmiltaan itsekästä. Aivoissamme tapahtuvat haaveet tai visiot, ovat kuitenkin luonnon luomaa "filmipätkää". Meidän ajatuksemme koostuvat biologan luomista filmipätkistä. Siksi Jumalaa ei ole, koska raamatussa on ristiriitoja. Eihän esimerkiksi ihmistä tyhmempi koira usko siihen, että Jumala on maailman luonut. Ihminen onkin vain evoluution tulos ja poismenevä rotu. Jumalaa ei ole, jopa koira ymmärtää sen. Olemme pelkkä sattumaa, biologiaa ja evoluutiota.

Miehelle se on iso askel, kun hänellä on vaimo. Kukaan ei halua olla harmiton ja pyyteetön hupiveikko, joka on kaikkien ystävä. Siksi mies, jolla ei ole vaimoa tai mahdollisuuksia hankkia sitä, leimataan täydeksi nollaksi. Tällainen mies alkaa rakastumaan naisen sijaan omiin syvällisiin ajatuksiinsa. Jokainen haluaa samaa elämältä. Suomalaisen unelman. Miehelle, joka on kokenut kovia, on tarvetta rakastua omiin synkkiin ja syvällisiin ajatuksiinsa, ja haluaa biologian sanelemana, näyttää että on "cool, siisti ja syvällinen alfauros", ja koittaa tehdä sen ilman sitä, että tuo naisensa sukulaistensa näytille. Jokainen haluaa olla se alfauros, se joka paljastaa vähän munakarvaansa. Ilman naista sitä ei ole mahdollista tehdä ilman sitä että alkaa ns. "pahaksi pojaksi".

"Mun psykiatrini haluaa myydä mulle ajatusta, että mulla ei ole sosiaalisia taitoja, mitä ne nyt sitten ovatkaan. Ja sitten, jos ei ole sosiaalisia taitoja, niitä voi hankkia vain olemalla ihmisten kanssa tekemisissä. Entäs jos ei luota ihmisiin, pelkää tulevansa huonosti kohdelluksi? Entä millaiset sosiaaliset taidot ovat riittävät?"

Niin ihminen valitsee itse miten tuntee. Jokaisella meillä on itsekäs maailmankuva tästä elämästä. Sinulla ei ole sinällään mitään järkevää perustetta pelätä ihmisiä. Loppupeleissä ihminen pystyy sopeutumaan ihan mihin vaan. Tätä faktaa ei voi kumota, koska on ollut olemassa ihmisiä, jotka ovat olleet Neuvostoliiton vankileireillä ja tulleet elävinä takaisin. Viime kädessä ihminen itse valitsee miten tuntee. Jos olet vaikka huonossa elämäntilanteessa, niin siitä ruikuttaminen edistää vain tilanteen epätoivoisuutta. Jos ajattelet sen sijaan positiivisesti ja olet valmis muutokselle, edistät elämääsi. Voi olla että on "oikeutettu" tuntemaan vihaa vaikka koulukiusaajaansa kohtaan, mutta jos olet vihainen jollekin, olet samalla vihainen muille ja ennen kaikkea, itsellesi. Loppupeleissä jokainen haluaa tuntea hyvin. Siksi ihminen voi valita tuntea hyvin vaikka vankileirillä tai riidan jälkeen. Voi olla, että sinulla voi olla hyvä "syy" sanoa ilkeästi takaisin, mutta silti jokainen ajatus jonka tuotat on luotu sinun omista odotuksistasi. Jos siis et sopeudu vaikka kaveripiiriin ja jätät menemättä illanviettoon, et ole liian fiksu alentumatta kaveriesi seuraan, vaan pelkästään paskahousu.

Ihminen on jo ennen koulupäivää valinnut mistä haluaa innostua ja mistä haluaa mököttää. Joskus on vain pakko sopeutua eikä aina voi juhlia. Kaikkeen voit siis sopeutua, siksi koska vankileireiltäkin on saavuttu takaisin. Kyseenalaista negatiiviset ja fiktiiviset ensifiilikset, ja yritä sopeutua. Silloin aina ihminen sopeutuu mihin tahansa, jos ihminen haluaa ja ennen kaikkea yrittää, sopeutua.

Pähkinänkuoressa: Pahat pojat herättävät naisten mielenkiinnon. Ilman naista elävä mies yrittää löytää tien olla pahis. Olemme atomeista koostuvaa biologiaa ja ihminen keksi Jumalan vain kokeakseen elämänsä mielekkäänä. Kukin taplaa tyylillään. Koira löytää sen ruuasta ja ihminen uskosta. Uskomuksemme on vain luontoäidin luomaa illuusiota. Voit valita olla "onneton yksinäinen" tai "onnellinen yksinäinen". Jokaisessa elämäntilanteessa on mahdollisuus olla tukki, joka tulvii elämänvirran tiellä toimien patona. Ihmisen paha olo on vain yksilön omia tulkintoja ja vapaasti valittuja fiiliksiä. Reilua tai epäreilua, elämän voi mullistaa ja tunteensa valita. Niihin sopeutuminen on se vaikeus, joka aiheuttaa pahan olon.

minun mielestä sosiaalisuus on sitä, että uskallat jutella ja osaat kuunnella. jokaisella ihmisellä on jotakin sanottavaa!

ei tarvitse olla narsisti avatakseen suunsa. on tervettä pitää itsestään ja yrittää edes jutella muiden ihmisten kanssa.

hymy ja iloisuus ovat avaimia, jotka ovat auttaneet ainakin minua pitkän elämäni taipaleella. tee itsellesi kivoja asioita, ota ihana tuoksuva kylpy, kuuntele lempimusiikkiasi ja virittäydy hyvään oloosi.
sen huomaavat sitten muutkin sinusta!

Siinä taas joku ääliönörtti 'vähän' provoilee... Ei sitten niin minkään maailman psykiatri "myy" millekään ihmiselle "ajatusta" siitä, ettei potilaalla olisi "sosiaalisia taitoja", kuten aloituksen trolli vinksahtaneita ajatuksiaan julki-esittelee. Ja miksi muuten psykiatrit ja mielenterveysongelmat pitää sotkea Yksinäisyys- palstaan, kun tällä foorumilla on erikseen vertaiskeskustelupalstat mielenterveydelle ja sitä aihetta koskeville keskusteluille? Yksinäisyys ei ole mikään mielenterveyden ongelma, sitäpaitsi.

Narsismistakin jankuttamisen voisitte lopettaa,kun ette ole aiheen asiantuntijoita. En ole minäkään, mutta minä sentään en esitäkään omaavani käsitystä siitä, että millainen olisi narsistinen ja millainen ei... Narsismia on kaikissa ja en ala keskustella mielenterveyden häiriöiden muodoista. Väärä palsta ja väärä aihe sellaiseen tämä. Rikollisuudesta keskusteleminenkaan ei kuulu Yksinäisyys- nimiselle palstalle.

Jos sä aloittaja olet vilpitön, niin siinä tapauksessa pyydän anteeksi, mutta kehoittaisin kiinnittämään hieman huomiota oikean keskustelupalstan aloitusten muotoilun osalta.

Sä kysyit, että millainen on sosiaalinen ihminen... Mulla ei äkkiseltään tule siitä mitään erityistä mieleen, mutta olin eilen ystävän kanssa eräässä karaokemestassa, ja siitä tuli ihan mahtava fiilis, kuinka kaikki paikan ihmiset yhdessä vaiheessa tsemppasi toisiaan laulutaitoihin katsomatta. Kaikille taputettiin ja meininki oli todella ihan katossa. Suomalaiset osaa olla hyvin sosiaalisia. Ihan oli ihminen millainen oli, niin sosiaalisuus on avoimuutta, minusta. Ihmisistä voi nähdä hyvää, jos haluaa. Tämä netti tietystikään ei oikein anna kuvaa sosiaalisuudesta.

Höh, psykiatri? Mistä hän sen päättelee? Etkö puhu hänelle tai kuuntele häntä?

Puhun ja kuuntelen, osaan keskustella jne., en kuitenkaan osaa luoda ihmissuhteita, enkä usko että olen ainoa tätä palstaa selaileva jolle tämä on vaikeaa.

Oudosti provosoitui tämä yksi mun aloituksestani: ihmiset nyt kirjoittelevat sellaisia aloituksia ja vastauksia kuin kirjoittelevat, ja mä ihan vilpittömästi ihmettelen miksi kiusaajia pidetään sosiaalisesti lahjakkaina, kun minusta ne eivät oikeasti sitä ole. Ja joo, mulla on masennusta (kontakti psykiatriin), joten pitäiskö mun siksi pitäytyä vain ja ainoastaan masennus-palstalla?

Monet asiat nivoutuvat yhteen näissä ihmissuhde-probleemissa: kiusatuksi tulemisen kokemukset, mielialaongelmat yms.

#Entäs jos ei luota ihmisiin, pelkää tulevansa huonosti kohdelluksi? Entä millaiset sosiaaliset taidot ovat riittävät? #

Pelosta on siis ensin päästävä eroon.
Minäkin pelkään että minua huijataan.
Kaikkia huijataan jollain tapaa.
Pitää vaan suojella itseään ja olla myös kova ja pitää olla omia mielipiteitä. Pitää hyväksyä se että kaikki eivät pidä sinusta ja sinun ei tarvitse pitää kaikista.

Minulla on ystäviä vaikka toisille jakaa vaikka nuorempana oli toisin.
Elämä siis opettaa. Jouduin hoitoalalle ;)) ja opin olemaan ihmisten kanssa. Opin pitämään ihmisistä ja seuraelämästä.

Harrastan myös lavatanssia. Lähikontakti ihmisiin ja hauskanpito musiikin tandissa edistävät myös näitä taitoja.

"Entäs jos ei luota ihmisiin, pelkää tulevansa huonosti kohdelluksi? Entä millaiset sosiaaliset taidot ovat riittävät?"

Ei sinun tarvitsekaan luottaa sokeasti ihmisiin toimiaksesi sosiaalisissa tilanteissa.
Itse olen todella ujo, mutta sosiaalisesti hyvinkin taitava. Riittää kun osaa "lukea" ihmisia ja tilanteita ja ottaa rennosti. Myös huumori ja vitsailu on hyvin oleellinen ihmisiä yhdistävä tekijä. Ei kannata turhaan pelätä kontaktien ottamista, koska jokainen meistä on sisimmiltään epävarma, eli silloin kun vastapuolta ei tunneta hyvin, ollaan aina mentaalisesti hieman "varuillaan". Varsinkin tuntemattomassa tai puolitutussa porukassa.

Turhaan pelkäät huonoa kohtelua. Ihminen on sosiaalinen olento, jolla on tarve positiiviseen kommunikaatioon. Ei kukaan ala lyttäämään toista maanrakoon, ellei itse kärsi psyykkisistä ongelmista.

Tästä ketjusta saa sellaisen kuvan, että sosiaalisuus liitetään melkein poikkeuksetta omien etujen ajamiseen. Eihän se kai sentään aivan sitä ole.

Minusta sosiaaliset taidot ovat yksinkertaisesti taitoa toimia muiden ihmisten kanssa tasavertaisesti, toiset huomioiden ja mutta toisaalta turhia nöyristelemättä. Taitoa sanoa sanottavansa siten, että se ei loukkaa, ärsytä tai säikäytä muita, ja tarvittaessa jättää kokonaan sanomatta. Taitoa lukea tilanteita niin, että tietää, milloin kannattaa jättää jokin asia kertomatta, tai milloin viedä keskustelua tiettyyn suuntaan.

Se, mihin tarkoituksiin noita taitoja käyttää, on kiinni ihmisestä itsestään, ja vasta silloin, kun niitä käyttää itsekkäällä ja (tietoisesti) vain omia etuja ajavalla tavalla, on aiheellista puhua sosiaalisuudesta sillä tavalla vähemmän ihailtavana asiana kuin tämä ketju mielestäni vihjaa, ja silloinkaan en käyttäisi termiä sosiaalisuus tai sosiaaliset taidot.

Mitä se sosiaalinen taito sitten kenellekkin on? Joillekkin sosiaalinen taito on täysin turhaa ja jatkuvaa kansaakäymistä nissäkin tilanteissa joissa se kanssakäyminen selkeästi häiritsee toista, eikä sillä kanssakäymisellä ole mitään tarkoitusta. Se narsistikin varmasti hoksaa yskän, että vaikka omaan henkilökohtaiseen täydellisyyteen pyrkiikin, niin käytöksensä puolesta sitä suurta suosiota ei tule saamaan. Jokaisella meillä on ollut heikot hetkemme ja olemme tunkeneet porukoihin vaikka sinne emme olisi tervetulleita. Narsisti vain vaati sitä taukoamatta. Joillekkin ihmisille ylisosiaalisuus saattaa laueta aivan mikrosekunissa kun kokee jäävänsä toisen varjoon. Itse olen viimeien kymmenen vuoden aikana tullut päivittäin loukatuksi niillä samoilla lapselisilla keinoilla joissa esitetään etten ole tervetullut näiden "parempien" porukoihin, kuinka hyvin he pärjäävätkin, mutta silti pitää tulla solvaamaan minua vaikka tiemme ei näin luonnolisessa merkeissä muutoinkaan kohtaisi.

Sosiaalisuus on minulle toisen huomioon ottamista ja sitä, että osataan pysytellä jopa pois silmistä jos tuntuu, että ollaan tiellä ja että joskus sitä voi toista auttaakkin jos sellainen tilaisuus tulee.

Pars opetttaja sulle on KISSA. Usko vaan.


Lisäksi et haise:

- paskalle
- kuselle
- partavedelle
- jolllekkin muuulleee, etttä nainen tietämättään tuoksut miehelle

"että mulla ei ole sosiaalisia taitoja, mitä ne nyt sitten ovatkaan. Ja sitten, jos ei ole sosiaalisia taitoja, niitä voi hankkia vain olemalla ihmisten kanssa tekemisissä. Entäs jos ei luota ihmisiin, pelkää tulevansa huonosti kohdelluksi? Entä millaiset sosiaaliset taidot ovat riittävät? "


Sosiaalisten ominaisuuksien luulisi ainakin osittain olevan ihmisten geeneissä, mutta suurempi merkitys voi olla omilla kokemuksilla ja oppimisella ympäristöstä. Toiset ihmiset huomaavat paljon pienemmistä ja mitättömistäkin jutuista miten käyttäytyä ja toimia muiden ihmisten seurassa. He eivät välttämättä tiedosta sitä toimintamallia mikä kannattaa mutta se on heille luontaista. He tekevät sen vaistonvaraisesti (toki osittain tiedostaenkin) mitkä jutut ja asiat vetoavat toisiin ihmisiin.

Nuo samat piirteet ovat yhtä lailla eläimilläkin kuin ihmisillä. Tiedän mm. pari kissaa joista toinen tulee todella hyvin ihmisten kanssa toimeen ja haluaa ollakin ihmisten kanssa tekemisissä ja toinen taas pelkää ihmisiä ja olemista heidän kanssaan.

Sosiaalisuutta voi opiskella ja yksi tärkeimmistä ominaisuuksista sosiaalisuuteen on rohkeus. Uskallus tuoda itseään esiin ja ottaa asioita esille vaikka olisikin vaara esim. nolatuksi tulemisesta.

Siihen ei auta muu kuin että itse rohkeasti menee tilanteisiin joissa juttelee ihmisten kanssa tai sanoo jotakin muilla ihmisille jne. Jos tuota tekee vain muutaman kerran niin siitä ei opi mitään mutta mitä enemmän ja enemmän tuota tekee niin lopulta sitä oppii voittamaan omat pelkonsa ja uskaltaa jutella rohkeammin.

Ongelma tuossa on kuitenkin siinä että ihmiselle jolle tuommoinen toiminta ei ole luontaista joutuu pinnistelemään todella paljon usein jo yksittäisten tilanteiden kanssa ja tällöin joudutaan ottamaan usein jokin toinen rooli päälle, että saataisiin vaikkapa juteltua muille ihmisille joka toisille olisikin luontaista. Mitä enemmän olet ihmisten kanssa tekemisissä sitä useammin muut huomaavat todellisen luonteesi ja jos et pysty säilyttämään tuota "uutta rooliasi" niin hyvin että omaksuisit sen usein seurauksena voikin olla "mahalasku".

Tuommoinen tilanne voisi ilmetä vaikka opiskelu- tai työpaikassa että alussa yrität tutustua kovasti toisiin mutta sitten muut huomaavatkin että et olekkaan kovin sosiaalinen ihminen ja huomaatkin ettei se juttelu luonnistukkaan vaikka yrittäisit. Lyhyissä tapaamisissa todellista luonnettasi ei pystytä samalla tavalla huomaamaan.

Ihmisten kanssa toimeen tuleminen ja vaikkapa jutteleminen ovat osittain yhteydessä toisiinsa mutta eivät kuitenkaan kokonaan. Jotkut ihmiset tulevat erittäin hyvin muiden kanssa juttuun vaikka eivät juttelisi juuri mitään ja toiset taas voivat yrittää puhua mitä vain tulematta juttuun.

Ihmisiä maailmasta löytyy kuitenkin niin paljon että voisi sanoa että kaikille löytyy ihmisiä joiden kanssa pystyy tulemaan toimeen. Usein kannattaisikin panostaa siihen että löytäisi juuri tälläisia ihmisiä joiden kanssa tulee juttuun. Tosin tässäkin tapauksessa ei välttämättä pidä etukäteen ajatella että "tuommoisten ihmisten kanssa tulen vain toimeen" vaan pitäisi olla avoin ja sitten myöhemmin todeta että minkälaisten ihmisten kanssa todellisuudessa tulee toimeen. Omat ajatukset ja todellisuus eivät aina kohtaa.

Rohkeuden opetteleminen on myös yksi tärkeä lähtökohta sosiaalisuudelle. Pitäisi rohkeasti uskaltaa kommentoida vaikka erilaisia juttuja livenä ja sanoa asioita vaikka jokainen sana ei välttämättä järkevältä tuntuisikaan. Tämä on sitä sosiaalisuutta kun jutellaan toisille ihmisille ja ollaan yhteydessä.

Jotkut saattavat ajatella että on parempi olla äänessä vain jos on jotakin järkevää sanottavaa, mutta usein on järkevintä että sanoo ylipäätään jotakin kuin jättäisi sanomatta. Kaikki lauseet ja vuorosanat noteerataan mutta usein ne unohdetaankin nopeasti. Toisaalta siitä jää kuitenkin kuva mieleen että "sen ihmisen kanssa tuli juteltua asioista", vaikka ei olisi puhunutkaan kovin erikoisia juttuja.

Huhhuh, aikamoisia vastauksia tällä palstalla saat, älä vain mene niiden pohjalta rakentamaan itsellesi elämänfilosofiaa :)

Sosiaaliset taidot on on sitä, että osaa olla positiivisessa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Eli periaatteessa sitä, että osaat käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa niin, että ihmiset tuntevat sinut helposti lähestyttäväksi ja miellyttäväksi. Yleisimmin sosiaalisesti lahjakkaat ihmiset ovat hyviä small-talkissa (siinä paskan jauhannassa, kuten joku sanoi :) ) mutta on se muutakin..

.. Sosiaalisesti taitava ihminen havaitsee helposti muiden ihmisten tunnetilat ja reagoi muiden ihmisten käyttäytymiseen hyvin luonnollisesti ja myötäilevästi, siten että vieraskin ihminen tuntee olonsa mukavaksi hänen seurassaan. Esimerkiksi toisten ihmisten eleiden mukailu ja kasvonilmeiden myötäily on usein tiedostamatonta sosiaalista mukautumista vuorovaikutukseen tietyn ihmisen kanssa.

Mitä tulee narsistisen ihmisen sosiaalisiin taitoihin, johtuu taas siitä, että narsisti pystyy hyvin kylmästi ja loogisesti havaitsemaan sosiaalisten tilanteiden säännönmukaisuuksia ja kylmästi ohjailemaan ihmisiä ilman omantunnon tuskia. He osaavat esittää mukavaa, hymyillä oikeassa kohdassa oikealla tavalla, jutella sujuvasti ja analysoida kanssaihmisen tuntemuksia ja ajatuksia. Kaikki sosiaalisesti lahjakkaat pystyvät jonkin verran paremmin vaikuttamaan kanssaihmisten mielipiteisiin ja ohjailemaan ja manipuloimaan heitä (saavat esimerkiksi kaverin suostumaan pyyntöihinsä) mutta ainoastaan narsistiset ihmiset (tai psykopaatit tms.) käyttävät tätä kykyä häikäilemattömästi hyväkseen.

Sosiaalisten taitojen puute voi tarkoittaa eri asioita, tai johtua eri asioista: Joku on sosiaalisesti taitamaton, koska sulkeutuu itseensä ja pelkää sosiaalisia tilanteita. Tällainen ihminen on yleensä hiljainen ja ulospäin synkkämielisen oloinen.

Joku taas voi olla sosiaalisesti taitamaton sillä tavalla, että häneltä puuttuu toisen ihmisen asemaan asettumisen kyky (kyky empatiaan). Tällainen ihminen on siten usein itsekäs, äänekäs ja ärsyttävä.

Toisilta taas puuttuu sosiaalisten tilanteiden taju, eli ihminen on sosiaalisissa tilanteissa "kömpelö", eli sanoo hölmöjä asioita, joita ei kannattaisi sanoa ääneen seurassa, tai käyttäytyy tietämättään sopimattomalla tavalla. Tällaisista ihmisistä voi saada sen kuvan, että he ovat hieman "hölmöjä" ja saattavat joutua esimerkiksi nuorten keskuudessa pilkan ja kiusaamisen kohteeksi. Sosiaalisten tilanteiden tajua voi harjoitella vain sosiaalisissa suhteissa, eli ihmisten kanssa olemalla. Se on usein myös melko luotaista.

Alun kysymyksistä tuli mieleen:

Narsistillehan ominaista on varsinkin ihmissuhteiden alussa "hurmaava käytös", joka toimii eräänlaisena koukkuna. Kun ympärilläolijat vakuuttuvat narsistin näennäisen sosiaalisesta käytöksestä on narsisti tehtävässään onnistunut.

Narsistia on kuitenkaan leimaisi suoraan rikolliseksi. Narsisti on toki egoistinen, mutta liittäisin mieluummin psykopatian ja rikollisuuden toisiinsa kuin narsistin ja koksien tekemisen. Narsistilla kun on tunteet, mutta psykopaatti on taas täysin tunnekylmä eikä piittaa yleensä minkäänlaisesta yhteiskuntajärjestyksestä.

Kuulostat ajattelevalta ihmiseltä, jonka kanssa keskustelu varmasti mielenkiintoista. Sosiaaliset taidot ovat yhtä hyvin tällaisia kirjallisia taitoa, tosin nimi on hyvä esitellä tutustumisvaiheessa, mutta nimimerkillä rohkenet kertoa terapiassa käynnistäsi. Onko tapaistasi syyllistää muita, vai mikä huonoksi kohtelun pelko sinulla on, kun mainitset alussa vertaavasi sosiaalisia taitoja rikollisilla olevan? Kuullostaa, kuin olisit jotenkin joutunut "uhriksi". Ulkopuolisena kehoittaisin kirjoittamaan lisää, tälläkin tavoin voit saada ystäviä, pelottavaa tosin kielteiset vertailut muihin ihmisiin, parempi kertoa enemmän asioita, jotka olisivat hyvin, mutta ongelmien ratkominen muiden ihmisten kanssa on turvallisuutta rakentavampaa!

Henkisestä hernekeitosta huolehtimista.
Henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen.
(kts. Jumalkäsitysten erityisosaaja) Mä olen vaarassa, kuka uhkailee? Mua vai sua... Miksi pitää olla kaksi ja ollaanko jo liian lähellä kapitalistista suppeaa Jumalkäsitystä. Hiki valuaa ohimoillani kihartaen tummat hiukseni, jotka jotenkin uhkaavasti kietoutuvat märkinä niskaanikin. Aaargh, kesä ja kuumuus.

"Ne onkin sen sinin synnytysperusteita. No ei oo apua, voi että...." Nekin on vain sukupolviperusteita. No ei taida saada pakkohoitopäätöskään avioliitosta.

Sosiaalisuss on eri asia kuin sosiaaliset taidot. Ihminen voi olla omasta mielestään "sosiaalinen",vaikka hänellä ei olekaan sosiaalisia taitoja . Tällainen ihminen jyrää muut,haluaa olla huomion keskipisteenä ja mainostaa itseään ja saavutuksiaan muiden kustannuksella.

Lukekaapa:

Liisa Keltikangas-Järvinen
Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot
WSOY, 263 s.


Professori Liisa Keltikangas-Järvinen paneutuu teoksessaan sosiaalisuuteen, sosiaalisiin taitoihin ja aggressiivisuuteen. Sosiaalisuuden merkitystä korostetaan ja arvostetaan nykyisin niin koulussa kuin työelämässä, mutta mitä se lopultakin on? Mitä ovat sosiaaliset taidot, ja miten ne eroavat sosiaalisuudesta? Miten käyttäytyy sosiaalinen lapsi, miten sosiaalinen aikuinen? Onko sosiaalisin se, joka äänekkäimmin kiinnittää huomion itseensä ja dominoi vuorovaikutustilanteita?Liisa Keltikangas-Järvinen syventää kirjassaan ymmärrystämme sosiaalisuudesta ja sosiaalisista taidoista ja selventää niiden eroja.

"Työpaikoilla osaamista enemmän painaa persoona. Parhaiten uralla etenevät rohkeat, vauhdikkaat ja äänekkäät.

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen ihmettelee uutuuskirjassaan sosiaalisuuden yliarvostusta. Sosiaalisuus on synnynnäinen piirre: halua olla muiden seurassa. Ei sen enempää. Sosiaaliset taidot taas ovat opittuja. Ujollakin voi olla loistavat sosiaaliset taidot ja eväät vaikkapa edustustehtäviin.

Temperamenttitutkimusten mukaan ujot – toisin kuin sosiaaliset – ovat myötätuntoisia ja harkitsevia. Pomoainesta.

Tämä kirja pitäisi jokaisen työpaikkakonsultin lukea.

Jukka Ruukki"
http://www.tiede.fi/kirjat/129/sosiaalisuus_ja_sosiaaliset_taidot

Psykiatrisi on ammattinsa puolesta tietojen kerääjä tutkimusprojekteissa, joissa potilas toimii koekaniinina. Potilas on tarkoitus pitää 'näpeissä' typerillä kokkapuheilla, jotka eivät ole totta. Jokainen ihminen on loppujen lopuksi narsisti, jos voi. Ihmisen sivistynyt pintakiilto katoaa heti, jos tulee vakavia aikoja, sotia tms. Tuolloin jokainen viime kädessä huolehtii omasta nahkastaan. Juttele metsän elukoille on paljon mukavampaa ja huomattavan paljon mielenterveyttä edistävää. Ei sitä tarvitse valkonuttuisille puoskareille tunnustaa.

Narsisteilla usein lienee se puoli kunnossa, että osaa miellyttää muita. Loppuosa eli muiden huomioon ottaminen ja aitous sitten jää vähän vähemmälle.

Sosiaalisia taitoja itse opin vasta, kun lopetin netissä kaiken ajan viettämisen (useita tunteja päivässä) ja lähdin ihan livenä tapaamaan ihmisiä harrastuksiin, opiskeluihin ja yhdistystoimintaan liittyen. Netissä roikkuvat 24/7 muut, joilla ei ole sosiaalisia taitoja, ja ihmisten käytös on paljon epäkohteliaampaa kuin livenä. Siitä on paha oppia kunnolla mitään sosiaalisista taidoista. Netissä nälvitään ja seura vaihtuu koko ajan.

Ihmissuhteissa pettyy aina vähän väliä, ja se kannattaa minusta hyväksyä. Vaihtoehto, eli jatkuva yksinolo, on vaan vielä huonompi, ainakin omasta mielestäni. Minulle riittävät sosiaaliset taidot ovat nähdäkseni sellaiset, että voin rennosti tutustua haluamissani paikoissa haluamiini ihmisiin. Saan tilanteet hoidettua useimmiten kaikille miellyttävästi. Löydän itselleni mieluista tekemistä ja en ole yksinäinen. Tykkään edelleenkin viettää paljon aikaa yksin, mutta en ole yksinäinen.

Vinkkejä löytyy esim. http://jaanmurtajat.blogspot.fi

parempi yksin kotona kuin yksin porukassa.

Jaa a, en osaa vastata.Ryhdyin kotiasketiksi.Luovuin kaikesta turhasta.

Omassa huoneessa on kiva olla.Netin kautta voi chättäillä.