Mielestäni on aivan vastuutonta lääkäreiltä tehdä diagnooseja ja antaa lähetteitä korjausprosessiin, JOS lähimmiltä ihmisiltä ei ole kysytty sanaakaan ihmisen historiasta. Psykologi ei pysty muutaman tunnin haastattelulla tekemään kaikista oikeaa päätelmää, varsinkaan jos henkilö on erityisen sujuva puhumaan ja jättää kertomatta oleellisia asioita itsestään. Tässäpä miettimistä.
Diagnoosin tekeminen
hmmm..
15
512
Vastaukset
- bser4g
Jos ihminen on erityisen sujuva puhumaan ja jättämään oleellisia asioita itsestään, kuten minä olen mitä tulee pre-op transidentiteettiini, eivät lähimmäisetkään asian oikeaa laitaa tiedä.
- Mitä historiaa
lähimmäisiltä mielestäsi voitaisiin kysyä.? Tuskinpa kukaan on ennen tutkimuksiin menoa kertonut läheisilleen olevansa transsukupuolinen ja kaikki eivät kerro silloinkaan.
- judstaer
Minä kerroin kaikille läheisilleni ennen tutkimuksiin menoa.
Olen tavannut muutaman samoin tehneen.
"Tuskinpa kukaan" on siis väärä todistus.- Ei niitä kertojia
niin kovin montaa ole, kun kaikki eivät ole kertoneet vielä leikkaukseen mennessäänkään yhdellekään ihmiselle mistä on kysymys.
- tämä on taas näitä
Mitähän kirjoittaja tarkoittaa, sitäkö, että sukulaiset ja ystävät saisivat olla diagnoosin päätöksessä mukana. Kieltäviä ja puoltavia lausuntoja siitä että mikä on totta ja mikä ei. Historia pitää tutkimuksissa kerrata moneen kertaan ja valheet paljastuvat ja miksi siellä valehdella jotain, totuus tulee itselle kuitenkin vastaan ennemmin kuin myöhemmin.
Maallikot osallistuisivat mutu -tuntumalla diagnoosin tekemiseen ja vaikka maajussiveli takahikiältä suutuspäissään, kun ei osaa kohdata omia tunteitaan sanoisi että ei, niin koko diagnoosia ei tehtäisi ollenkaan...
Montakohan diagnoosia tehtäisiin, jos ystävät ja suku ja työkaverit osallistuisivat päätöskentekoon.
Samaa käytäntöä voisi soveltaa masennuksenhoitoonkin, suvun työhullu sanoisi että ei se mitää masennusta ole, laiskuutta vaan. Diagnoosin tekeminen on huolellinen prosessi, jossa tutkittava on täysi-ikäinen. mikäli sairaanhoitopiirillä on varaa, voitaisiin tutkia myös sukulaisetkin ja asettaa heille jokaiselle ihan oma psykiatrinen diagnoosinsa.
Minusta on vastuutonta patologisoida ihmistä tarpeettomasti.- -
Miten ihmeessä sukulaiset voivat ottaa kantaa diagnoosiin, joka ensikädessä liittyy ihmisen henkilökohtaisiin ja usein arkoihin kokemuksiin? Sukulaisilla voi ihan yhtä lailla olla syitä puhua täyttä paskaa ja heillä ei lisäksi muutenkaan oletusarvoisesti ole yhtä syvää ymmärrystä aiheesta kuin kokijalla itsellään. Kenen etu se olisi, että hankaloitetaan hoidon tarpeessa olevan ihmisen asemaa tuolla tavoin? Harvapa nyt huvikseen lähtee noin raskaaseen prosessiin ja ne harvatkin katumustapaukset liittyvät yleensä siihen, että läheiset ovat hylänneet tai muuten tehneet sukupuoltaan korjanneen elämää hankalammaksi.
- hmmm....
Tarkoitan tässä sitä, että esim. mielensairaudet eivät aina tule esille, jos henkilöhistoriaa kysytään vain potilaalta itseltään. Jos jokin vakava mielensairaus löytyy, vaikuttanee se tähänkin asiaan jotenkin.
Miksi muuten noin negatiivinen asenne, kukaan kun ei ymmärtänyt suppeahkoa selostustani oikealla tavalla. hmmm.... kirjoitti:
Tarkoitan tässä sitä, että esim. mielensairaudet eivät aina tule esille, jos henkilöhistoriaa kysytään vain potilaalta itseltään. Jos jokin vakava mielensairaus löytyy, vaikuttanee se tähänkin asiaan jotenkin.
Miksi muuten noin negatiivinen asenne, kukaan kun ei ymmärtänyt suppeahkoa selostustani oikealla tavalla.Äidilläni epäiltiin transtutkimusyksikössä mielisairautta, joka olisi heijastunut myös minuun. Äitini sai kuitenkin puolen vuoden kuluttua aivoinfarktin, joten mielisairaudet olivat hänellä aivoverenkierron häiriöitä. Äitini henkilöhistoriaa kyseltiin.
Minun puolestani voi myös omaisten mielenterveyden tutkia.- ei ymmärretä ei
hmmm.... kirjoitti:
Tarkoitan tässä sitä, että esim. mielensairaudet eivät aina tule esille, jos henkilöhistoriaa kysytään vain potilaalta itseltään. Jos jokin vakava mielensairaus löytyy, vaikuttanee se tähänkin asiaan jotenkin.
Miksi muuten noin negatiivinen asenne, kukaan kun ei ymmärtänyt suppeahkoa selostustani oikealla tavalla.Tuota noin. Mielisairaudet tulevat esille tutkimalla potilasta, ei tutkimalla hänen läheisiään. Läheisillä ei oikeastaan pitäisi olla yhtään mitään tekemistä koko diagnoosin kanssa, kuten ei varsinkaan nykyään enää olekaan. Läheistapaamisen tarkoitus on vain läheisten kevyessä infoamisessa siitä mitä tuleman pitää, jolla pyritään varmistelemaan tukiverkkoa prosessinkävijälle.
On vain ja ainoastaan ihmisen oma asia, miten haluaa elää itsenään. Ja oikeus. Siihen ei ole sanomista muilla.
Tuo mielisairauksientutkimuskortti on muutenkin täysin naurettava näissä tutkimuksissa kuten tutkimukset itsekin, mutta näillä pelataan vielä tästä eteenpäinkin. Joskus tulevaisuudessa ehkä toisin. - 10+7
hmmm.... kirjoitti:
Tarkoitan tässä sitä, että esim. mielensairaudet eivät aina tule esille, jos henkilöhistoriaa kysytään vain potilaalta itseltään. Jos jokin vakava mielensairaus löytyy, vaikuttanee se tähänkin asiaan jotenkin.
Miksi muuten noin negatiivinen asenne, kukaan kun ei ymmärtänyt suppeahkoa selostustani oikealla tavalla.No minkähänlaiset mielensairaudet sinun mielestäsi ovat diagnoosille esteenä? Juuri siellä tutkitaan, että kyseisellä henkilöllä on kaikki ns. kotona ja kyllä asiat paljastuvat puolen vuoden aikana. Monella on taustalla masennusta ym. muuta kun elämä on ahdistavaa ennen korjausprosessia. Jos läheiselläsi on todellakin vakava mielisairaus, tulee se kyllä varmasti tutkimusaikana esille, vai pidätkö transyksikön psykiatrin, psykologin ja muiden ammattitaitoa huonompana kuin muiden? Kyllä mielenterveys voi järkkyä kun oma elämä ei tunnu omalle, vaan tuntuu kuin eläisi jonkun vieraan elämään korjamattomassa kehossaan. Transyksikössä sentään osataan katsoa henkilön tilannetta kokonaisvaltaisesti ja ymmärretään, että jotkut tutkittavan henkilön ongelmista johtuvat suoraan transsukupuolisuudesta.
Kukaan muu ei voi kertoa siitä miltä minusta tuntuu, ei edes lähisukulainen. Samassa taloudessa asuva henkilö ei voi tietää sitä mitä sisimmässäni tunnen. Jos muut voisivat vaikuttaa transsukupuolisten diagnoosin saamiseen, diagnooseja ei varmasti jaettasi ja seuraksena olisi useiden henkilöiden itsemurha. Kun ei asiaa ymmärrä ja sitä itse koe, on vaikea asettua silloin toisen asemaan ja siksi usein haluttaisiin jonkun hoidot estää. Oma elämäni on huomattavasti nyt tyydyttävämpää ja parempaa kuin ennen korjausprosessia ja sen ovat huomanneet myös läheiseni, vaikka ensin heitä asia varmasti huolettikin. - lknfjngjn
ei ymmärretä ei kirjoitti:
Tuota noin. Mielisairaudet tulevat esille tutkimalla potilasta, ei tutkimalla hänen läheisiään. Läheisillä ei oikeastaan pitäisi olla yhtään mitään tekemistä koko diagnoosin kanssa, kuten ei varsinkaan nykyään enää olekaan. Läheistapaamisen tarkoitus on vain läheisten kevyessä infoamisessa siitä mitä tuleman pitää, jolla pyritään varmistelemaan tukiverkkoa prosessinkävijälle.
On vain ja ainoastaan ihmisen oma asia, miten haluaa elää itsenään. Ja oikeus. Siihen ei ole sanomista muilla.
Tuo mielisairauksientutkimuskortti on muutenkin täysin naurettava näissä tutkimuksissa kuten tutkimukset itsekin, mutta näillä pelataan vielä tästä eteenpäinkin. Joskus tulevaisuudessa ehkä toisin."Läheistapaamisen tarkoitus on vain läheisten kevyessä infoamisessa siitä mitä tuleman pitää, jolla pyritään varmistelemaan tukiverkkoa prosessinkävijälle."
Tutkimuskäytäntö on ilmeisesti muuttunut takavuosilta ja parempaan suuntaan jos tuo edellä mainittu teksti pitää paikkansa. Aikaisemmin läheistapaamisella pyrittiin selvittämään tutkittavan lapsuusajan toimintaa. Siksi läheistapaamiseen haluttiin tutkittavan vanhemmat, nykyinen puoliso tai muu läheinen ei kelvannut. Useasti yritettiin kertoa että se on turhaa ja haluttiin juuri tuollaista lainauksen mukaista infoa nykyisille läheisille, jota läheisetkin kaipasivat. Jos käytäntö on nyt muuttunut tällaiseksi, se on suuri edistysaskel. - wpoeivn askjdfhioiew
lknfjngjn kirjoitti:
"Läheistapaamisen tarkoitus on vain läheisten kevyessä infoamisessa siitä mitä tuleman pitää, jolla pyritään varmistelemaan tukiverkkoa prosessinkävijälle."
Tutkimuskäytäntö on ilmeisesti muuttunut takavuosilta ja parempaan suuntaan jos tuo edellä mainittu teksti pitää paikkansa. Aikaisemmin läheistapaamisella pyrittiin selvittämään tutkittavan lapsuusajan toimintaa. Siksi läheistapaamiseen haluttiin tutkittavan vanhemmat, nykyinen puoliso tai muu läheinen ei kelvannut. Useasti yritettiin kertoa että se on turhaa ja haluttiin juuri tuollaista lainauksen mukaista infoa nykyisille läheisille, jota läheisetkin kaipasivat. Jos käytäntö on nyt muuttunut tällaiseksi, se on suuri edistysaskel.Kyllä sitä lapsuusaikaa ja kokemuksia varmaan edelleenkin kysellään, varsinkin jos läheiset ovat valmiina vastaamaan. Järkyttyneitä läheisiä tietysti tuskin aletaan tenttaamaan.
Pyrkimyksenä on aikaisemminkin ollut varmaankin sukupuolikokemuksen pysyvyys, jota myöös edelleen tutkitaan. Jos on lapsena ollut jo sukupuolimoninainen kokemus, niin se on tavallaan auttanut asiaa, koska on ajateltu, että kyseessä olisi niin sanotusti primaari transsukupuolisuus (ent. transseksuaalisuus). En tiedä, käytetäänkö nykyään tuota primaari/sekundaari luokittelua, 2000-luvun alkuvuosina ainakin käytettiin.
Se, mikä on mielestäni järkyttävää, on se, että jos läheiset eivät tue sukupuolenkorjausta, niin voiko se vaikuttaa lupaan edetä prosessissa? Sukulaisten pitäisi tietenkin itse selvittää oma päänsä, jos eivät pysty tukemaan. Siinä voi jäädä sukupuolenkorjausta haluava aika yksin, jos vielä hoitava taho evää tuen puutteen takia prosessin etenemisen. - diagnoush
wpoeivn askjdfhioiew kirjoitti:
Kyllä sitä lapsuusaikaa ja kokemuksia varmaan edelleenkin kysellään, varsinkin jos läheiset ovat valmiina vastaamaan. Järkyttyneitä läheisiä tietysti tuskin aletaan tenttaamaan.
Pyrkimyksenä on aikaisemminkin ollut varmaankin sukupuolikokemuksen pysyvyys, jota myöös edelleen tutkitaan. Jos on lapsena ollut jo sukupuolimoninainen kokemus, niin se on tavallaan auttanut asiaa, koska on ajateltu, että kyseessä olisi niin sanotusti primaari transsukupuolisuus (ent. transseksuaalisuus). En tiedä, käytetäänkö nykyään tuota primaari/sekundaari luokittelua, 2000-luvun alkuvuosina ainakin käytettiin.
Se, mikä on mielestäni järkyttävää, on se, että jos läheiset eivät tue sukupuolenkorjausta, niin voiko se vaikuttaa lupaan edetä prosessissa? Sukulaisten pitäisi tietenkin itse selvittää oma päänsä, jos eivät pysty tukemaan. Siinä voi jäädä sukupuolenkorjausta haluava aika yksin, jos vielä hoitava taho evää tuen puutteen takia prosessin etenemisen.Joskus on vaara että tutkittavan menneisyys tulkitaan väärin ja etenkin omaisten taholta. Jos tutkittava on hurahdellut erilaisiin lahkoihin ja ismeihin, vaihtanut villisti asuin- ja työpaikkoja, harrastanut sitä sun tätä, tulkitsevat omaiset transsukupuolisuuden yhdeksi uudeksi ismiksi, johon tutkittava nyt on hurahtanut, kun totuus on päinvastainen: tutkittava on itsekieltokaudellaan paennut omaa itseään erilaisiin touhuihin, jottei joutuisi nokikkain totuuden ja itsensä kanssa.
- pjnrgijbheihj
wpoeivn askjdfhioiew kirjoitti:
Kyllä sitä lapsuusaikaa ja kokemuksia varmaan edelleenkin kysellään, varsinkin jos läheiset ovat valmiina vastaamaan. Järkyttyneitä läheisiä tietysti tuskin aletaan tenttaamaan.
Pyrkimyksenä on aikaisemminkin ollut varmaankin sukupuolikokemuksen pysyvyys, jota myöös edelleen tutkitaan. Jos on lapsena ollut jo sukupuolimoninainen kokemus, niin se on tavallaan auttanut asiaa, koska on ajateltu, että kyseessä olisi niin sanotusti primaari transsukupuolisuus (ent. transseksuaalisuus). En tiedä, käytetäänkö nykyään tuota primaari/sekundaari luokittelua, 2000-luvun alkuvuosina ainakin käytettiin.
Se, mikä on mielestäni järkyttävää, on se, että jos läheiset eivät tue sukupuolenkorjausta, niin voiko se vaikuttaa lupaan edetä prosessissa? Sukulaisten pitäisi tietenkin itse selvittää oma päänsä, jos eivät pysty tukemaan. Siinä voi jäädä sukupuolenkorjausta haluava aika yksin, jos vielä hoitava taho evää tuen puutteen takia prosessin etenemisen.Todennäköisesti nuo primääri-sekundääri puheet jätettiin pois kun lain tultua voimaan perustettiin uudet tutkimusyksiköt ja vanhat tutkijat heitettiin yli laidan. Nyt yksi vanhoista on tullut takaisin, toivottavasti ei tuo vanhoja metodeja käyttöön.
Ainakin aiemmin läheistapaamisessa haluttiin haastatella vain ja ainoastaan tutkittavan vanhempia. Jos tutkittava elää jo omillaan aikuisena, ei siinä yleensä kaivata tukea vanhemmilta vaan muilta tutkittavan kanssa läheisessä tekemisessä olevilta. Riittäväksi tueksi on katsottu myös osallistuminen vertaistukeen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "974309Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293243No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452360- 351358
- 10979
- 141958
- 6904
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12842Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124786- 11780