Katsellessani Avara Luonto ohjelmaa Afrikan hautavajoamasta, tuli mieleeni miten näitä *saarekkeita* syntyy, omalaatuisine kasvisto ja eläimistöineen.
Afrikanot kutsuvat paikkaa *Jumalan puutarhaksi* ja katsoessani kukkien upeutta
ymmärsin heidän näkemyksensä. että paikka oli tabu.
Sama ilmiö on tuttu eristyneissä saarissa, niin eläinkunnassa kuin kasveissakin kehittyy yksiloitä joita ei muualla ole.
Tuosta tuli vääjäämättä mieleeni, miten sopeutuvainen luonto (elämä) on ympäristön vaikutuksille. Kuinka se mukautuu vallitseviin olosuhteisiin, kehittää uusia valmiuksia selvitä.
Ja äkkiä olin uskoa ja toivoa täynnä tulevaisuuteen! Niin sitkeä ja muuntautumiskykyinen kun elämä on, sopeutuu ihminenkin maapallon muutoksiin ajan saatossa, kehittäen mutatioiden kautta uusia elinkelpoisuuksia.
Olemme suhteellisen nuoria tulokkaita verrattuna moniin vielä eläviin lajeihin.
Evoluutio on voimassa koko ajan,....meissäkin, l u o n n o n
o l l e s s a i h m e e l l i s e m p i kuin tajuammekaan!
Afrikanot kutsuvat paikkaa *Jumalan puutarhaksi* ja katsoessani kukkien upeutta
ymmärsin heidän näkemyksensä. että paikka oli tabu.
Sama ilmiö on tuttu eristyneissä saarissa, niin eläinkunnassa kuin kasveissakin kehittyy yksiloitä joita ei muualla ole.
Tuosta tuli vääjäämättä mieleeni, miten sopeutuvainen luonto (elämä) on ympäristön vaikutuksille. Kuinka se mukautuu vallitseviin olosuhteisiin, kehittää uusia valmiuksia selvitä.
Ja äkkiä olin uskoa ja toivoa täynnä tulevaisuuteen! Niin sitkeä ja muuntautumiskykyinen kun elämä on, sopeutuu ihminenkin maapallon muutoksiin ajan saatossa, kehittäen mutatioiden kautta uusia elinkelpoisuuksia.
Olemme suhteellisen nuoria tulokkaita verrattuna moniin vielä eläviin lajeihin.
Evoluutio on voimassa koko ajan,....meissäkin, l u o n n o n
o l l e s s a i h m e e l l i s e m p i kuin tajuammekaan!
Vastaukset 15
Vanhimmat
V oi sinuu sinisirkku, niin tykkään sinusta, kun olet viel uhompi kuin minä.
Tähän "höperöitten " klaaniin voimme yhtyä. Mietimme "älyttömiä" asioita. On se hassuu, tunnen edelleen kuin äitis olevani....nyt nauran...ei mietitä liian vaikeita asioita.
Hyvää huomenta kaikille äideille!
Tytär on tulossa 10 aikaan, joten en kauaa ehdi tässä kirjoittelemaan:D
Vielä viipyy ajatus tuossa Elämän puussa, jonka latvuksessa olemme. Kun koko pitkä kehityskaari on tallennettuna kierteisessä Dna:ssamme, joka sinänsä on niin valtava, että auki vedettynä se ylettyisi Kuuhun ja takaisin!
Jo yhden kromosomin Dna:ssa 150.000 000 emäsparia! Kyllä siellä informatiota riittää!
Ajatteles sikiövaihetta, jolloin sikiöllä on jossakin vaiheessa vielä kidukset, muistona merestä, melko myöhäisessä vaiheessa häntäkin, joka surkastuu pois!
Luontohan on ihanan tuhlaavainen varmistaessaan elämän jatkuvuuden! Yhdessä miehen siemensyöksyssä on ainesta vaikka yhden planeetan kansoittamiseen.
Samoin kasvikunta kylvää siemeniä yli tarpeen, jos pakkanen tuhoaa koivunlehdet, on siellä uudet aihiot varalla.
Jos happi vähenee planeetallamme, emme voi tietää, eikö luonnolla, Luojalla ole varasuunnitelma siinäkin. Tänä päivänäkin on eliöitä, jotka kykenevät ottamaan happea niin vedestä kuin ilmasta. Puhumattakaan syvänmeren bakteereista, jotka eivät käytä happea lainkaan.
Enään en usko Pentti Linkolan teoriaan, että pitäisi eliminoida osa ihmiskunnasta, jotta jotkut säilyy. Sen kyllä hoitaa luonto, mutta mitä enemmän on mahdollisuuksia ihmispopulaation mutaatioihin, on oltava luonnon valintaa.
Sitten ne kyllä syrjäyttävät vähemmän elinkelpoiset, niinkuin aina on tapahtunut!
Kyllä *Lucy* meissä tietää ja aavistaa:D Hyvää matkaa vaan!
tuin lukiossa kovasti, kirjastossa kävin lisätietoa hankkimassa. Nyt on kehitys edennyt pajon siitä, mutta kyllähän silloinkin jo kävi selväksi se, että mutaatiot ovat sattumanvaraisia ilmiöitä, eivätkä kaikki niistä ole lajin eloonjäämisen kannalta suotuisiakaan.
Miten esim. siemenetön rusina tai sarveton karja edistäisi lajin eloonjäämistä eliöiden olemassaolon taistelussa?
Ne ovat elossa edelleenkin, mutta ihmisen viljeleminä.
Nyt epigenetiikka kiinnostaa ja sen kehitys, tähän liittyvää sekin.
Koko biologia kaikkineen on oppiaine, josta olin innostunut.
Äideille iloa tänään sylin täydeltä! t. Satu*.
Luonnonihmeitä en minäkään lakkaa kunnioittamasta ja ihailemasta, nyt onkin ollut lintujen tarjoamia oppitunteja joka päivä. Katselen luonto-ohjelmia , mutta ehkä vähän pinnallisemmin , en niinkään tiedenaisen silmin. Olen hyvä tunnistamaan lajeja, valokuvaan ja kasvatan, vieraillaan luontokohteissa, on tehty tontille pieni arboretum. Metsän puolelta on valkovuokko ja mustikka levinneet sinne nurkalle, en raski yhtään kukkaa taittaa. Haluan jakaa tietämystäni ja rakkautta luontoon lapsenlapsille, itsekin olen siinä hyvän perinnön saanut. Pidän selvitymistarinoista, maailman merillä yksin purjehtineista, Siperian vankileireiltä selviytyneistä, napajäätiköiden tutkijoista.
- silloin kun varusteet olivat alkeelliset. Telkkarista olen seurannut "heimovaimot" -ohjelmaa, ja jos olisin nuorempi, ilmoittautuisin siihen. Itsekin olen yöpynyt laavuilla ja veneissä, teltoissa ja jopa taivasalla, puuhun rakennetulla lavalla, pyöräillyt siskon kanssa kahdessa päivässä mummolaan 80 kilometrin päähän. Huomenna suunnataan asuntoauton nokka Keski-Eurooppaa kohti, ehkä Välimerelle asti kastautumaan , lähdetään seikkailemaan kolmen viikon kevätretkelle koirakin mukana.
On säteilevän kaunis äitienpäivän aamu, lippu salossa vasten taivaansineä. En suostu aamupalaa sängyssä nauttimaan, mutta lounas on tänään miehen ja vävyn yhdessä valmistama, pääosassa miehen kalansaalis, kolme komeaa kuhaa. Esikoiseni onkin superäiti, viisi 3-13 -vuotiasta lasta, silti hoikka ja tyttömäinen.Hän sanookin menevänsä aina töihin lepäämään. On hyvä, että muistetaan mitalein muitakin kasvattajia, myös miehiä. Ja miehethän naisista äitejä tekevät ! Lyydia Koidulan Äidin sydän on kauneimpia äitienpäivälauluja, mutta en pidä siitä kohdasta "kun poljetaan ja moititaan, jäät yksin yöhön unholaan". Onkin sanottu, että tämä laulu on virolaisille myös isänmaallinen. Venäläiset taas puhuvat paljon Äiti Maasta.
Onhan meissä palstan naisissa monen asia puolesta ja vastaan uhoajia, mutta maailmanparannus on tärkeä osa äidillisyyttä. Minun sydämelläni on aina ollut erityisesti huonosti kohdellut ja hoidetut lapset, joten laitan Anna-Mari Kaskisen runon tähän.
Joka kerran on äidiksi syntynyt
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten.
Ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.
- Anna-Mari Kaskinen -
Elämäniloa tänään ja jokaisena huomisenakin, ja sydänlämmin tervehdys erityisesti äideille monessa polvessa !
Nyt kun ilta on jo pitkällä, ja päivä ollut niin antoisa, syvennyin uudelleen aiheeseen.
Kiva Satu* kun sinuakin on biologia kiinnostanut ja mutatiot. On aivan totta, etteivät kaikki *luonnon* kokeilut ole olleet elinkelpoisia, mutta sattuma on siinä nähdäkseni välttämätön.
Kun ajattelee niin valtavan laajaa materiaalia elollisissa, ei voi odottaa luonnon toimivan systemaattisesti. Se vaatisi älyllisen olennon ohjaamista. Siitä onko se alkuun saatettu älyllisen Olennon vaikutuksesta, ei ole tietoa....
Mutta sisäänrakennettuna luonnolla on kyky geneettiseen kopiointiin, silloin kun elinkelpoinen mutaatio on syntynyt. Se periytyy jälkeläisiin.
Tässä on filosofi Barusa Spinozan ajatusmaailmaan tutustuminen, antanut osviittaa miten Luoja toimii:)
Aina elämää edistävänä voimana, mutta luonnolla on omat fysikaaliset lakinsa, joiden alaisia toki olemme.
Kun vaan kaikki älylliset ihmiset, rakastaisivat ja kunnioittaisivat luontoa, tällä
kauniilla sinisellä planeetallamme, ja toisiaan, kun meille on annettu äly ja kyky tuntea sympatiaa ja kiitollisuutta kaikkea elollista ja Luojaamme kohtaan!
Peilistäni vaaniva mutaatiomuoto on laittanut töllöttimen niettä se näkee näyttöruudun kulman ohi elävää näköratiokuvaa. Eikä vähän.
Taas tämä Itä-Afrikan(I-Ah( hautavajoama ohjelmasarja jatkui.
Luontodokkarit niitä harvoja, jotka oikeasti kiinnostavat. Dokumenttiselostajan rauhallinen ääni kertoo, että Afrikan manner aikanaan eriytyy saareksi.
Punaisen meren vesimassalle on erityistä, että sen pohjalla on vulkaanista toimintaa, kuten myös 4500 km pitkän I-Ah:n vesialtaissa muuallakin.
Saniin, että yksi eläinlaji voi elää noiden kuumien lähteiden alueilla, erikoisten elin-strategioidensa avulla.
Sun kanssa ollaan samamielisiä.
Minäkin kuvaan kotipihani elämää, jo vuosien ajan
Harmittaa vain kun menevät tuonne virtuaalisotkuun
ESko Valtaojan kirjoja luen jo kolmanteen kertaan.
Mielestäni ne jotenkin selvittävät maailmankaikkeuden tämänhetkistä tiedossa oleva tilannetta
Kivaa tekstiä muutenkin
.
kiitos samoin! Mutta voi hyvänen aika teiän kanssanne, mutaatioita mietitte.
Minä "ylllättynyt" olin ystäväni Yoniksen ruusukukkatervehdyksestä, joten miehii vaan tässä , en mutaatioita, en kylläkään hänen äitinsä ole.
Ette monet tiedäkään, miten naista arvostetaan arabi- muslimikulttuurissa.
Anteeksi, itselläni vain huono olo, aika mutaatio olen. Ei ole jaksanut sinistä planeettaa ihastella...ehkäpä minäkin huomenna.
Hyvää yötä myötäkulkijat!
Hyvää yötä Susmorsian ja haleja. Kuullaan taas:)
onneksi on tervehenkisyyttäkin ketjussa.
No, niinsähen se on, sus nousee alakulostaan.....tänään tulee tyttärenpoikani Espanjasta.
Tokihan maantieto aina kiinnostaa, tässä erikoisesti Afrikan mantereen maantieto. Nykytietämyksen valossa olemme "joka sorkka" Afrikasta lähteneitä.
Kysyin kerran geologilta sekä Afrikan hautavajoaman alueen, että Baikaljärven geologisesta kehityksestä. Sanoi niiden olevan kehittyvää 'kraatterimuodostumaa'.
Sama ilmiö, joka jakaa Islannin pääsaarta erilleen. Siellä Pohjois-Amerikan mannerlaatta ajautuu hitaasti erilleen Euraasian 'kivilätkästä'.
Tv:n linssiludeturisti havainnollisti; "Olen Amerikan mannerjalustalla, hyppäsi rotkon yli; nyt Euroopassa, se virnisti.
Mutta se mikä on kiinnostavaa juuri on eristäytyneisyyden aiheuttama kehitys.
Jo Austraalian eläimistö poikkeaa muun maailman lajeista, samoin monien saarten, joihin on alkuaan jäänyt tai kulkeutunut samoja lajeja kuin muualla.
Sikäläiset olosuhteet on sittemmin kehittänyt olosuhteiden pakosta niille uusia ominaisuuksia.
Aikanaan Kreikassa maatessani rannalla hietikossa, katselin pieniä mustia muurahaisia, jotka tulivat alustalleni. Annas olla kun kosketin niitä, ne nostivat pyrstöosansa kiemuraan kuin skorpioonit. Varmaan siinä oli pistin, mutta hätistin ne pois, sitä mukaa kun ilmestyivät.
Miten valtava lajien runsaus onkaan, puhumattakaan niistä lajeista, jotka jo ovat kuolleet sukupuuttoon.
On siinä ollut Luojalla nypläämistä, tuumasi entinen pikkupoikakin:D
Vieläkin löydetään kasvi ja eläinkunnasta uusia lajeja, syvänmeren lajejakin vielä tuntemattomia!
Aatellaanpa esim. Galapagos saarien eläimistön erikoislaatuisuutta. Ne yrmynnäköiset paikalliset leguaanit esim.
Ei ollut sattumaa, että Charles Darvin tutki eristäytyneen Galapagoksen eläinlajistoa tutkimusmateriaalina läpimurtoteokseensa Lajien synty.
Kun tarpeeksi kauas mennään, kaikki elämä Telluksellamme oli alkuun vain mikroskooppitasoa. Alussa Maa planeetta oli vain kuuma magmamöhkäle.