En oikeastaan tiedä mitä pelkään, mutta pelkään kuitenkin jotakin. Pelkään itseäni, pelkään sekoavani. Se on jotakin alitajuista pelkoa. Ehkä pahinta on tämä epävarmuus. Epävarmuus itsestä, siitä mikä olen. Ahdistuksen sekaista pelkoa. Mielessäni on musta möykky, peikko. Pelottavaa tämä elämä, kun ei tiedä olenko oikeasti se mikä olen. Miten vapautua? Onko jotakin varmuutta siitä, miten pitäisi olla? Joku "viisas" on todennut tähän tapaan, että ihminen ei kestäisi kohdata tämän elämän julmuutta ja mielettömyyttä, jos hän sen kaiken näkisi. Ehkäpä. Mutta onhan tässä elämässä myös se valoisampi puoli. Tosin sitä saa katsella usein kuin sumusta tai hämärästä. Onhan meillä ihmisillä syytä pelätä. Pelätkäämme rohkeasti!
hämärässä
pelkuri
8496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tulipa tuosta tekstistäsi mieleen juuri se olo joka minulla oli n. vuosi sitten. Joka päivä hermostutti ja pelotti ja sitä mietti että milloinkohan tässä sekoaa lopullisesti.
Mieleeni tuli että jos olet nuori vielä, niin tuohan voi olla osa identiteettikriisiä. Kun ei tunne itseään ja aatteet ja arvot ovat hakusessa. Luulen, että tuo lähtee pois ajan kanssa, heti kun löytää itsensä. Kukaan ei sano, miten pitäisi olla, joten ole niin kuin haluat. Äläkä anna pelolle valtaa.
Kiitos kommentista. Mukavaa kuulla muittenkin kokemuksia. Se avartaa omaa rajoittunutta mieltä. Voipi olla kyse juuri tuosta identtiteettikriisistä.
Samanlainen pelokas ja ahdistava olo on tosin jatkunut jo useampia vuosia. Sosiaaliset suhteet vähän jäissä. Välillä menee hiukan paremmin, mutta keskitaso on aika alhainen. Onneksi olen kuitenkin pysynyt opiskelurytmissä kiinni. Ehkä se tosiaan ajan kanssa selkenee, toivon ainakin. Mukavaa kuulla, että saa olla niin kuin haluaa. Toisaalta se
tuo vastuuta, mutta niinhän se on. Kuka minua määräilee?!
Luepa myös täältä topicci eksistentiaaliahdistus
(löytyy alempaa tai edellisiltä sivuilta).
Katso myös googlella depersonalisaatio.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000003371540
siinä oikea linkki eksistentiaaliahdistustopicciin.
Luin sen keskustelun jo aiemmin ja nyt uudestaan. Eipä ole hirveästi lisättävää. Minua pisti silmään se otsikko eksistentiaaliahdistus, kun se oli jäänyt korvaani eräästä yhteydestä ja ajattelin, että se saattaa olla juuri tätä kokemaani tunnetta. Tosin en vieläkään tiedä sen tarkkaa määritelmää, onkohan sitä edes, mutta kai se on jotakin olemisen ahdistusta. Ei sitä varmaan niin paljon tällaisia asioita pohtisi jos ei olisi tuota ahdistavaa tunnetta. Mutta mistä se tulee? Tuleeko se vain tästä miettimisestä? Itse ajattelen jotenkin niin, että en voi mistään filosofiasta löytää helpotusta olooni. Vastaukset löytyvät arkielämästä, luonnosta ja suhteista muihin ihmisiin. Pitäisi viettää enemmän aikaa luonnossa, onneksi on kesä edessä, ja kokea tulevansa ymmärretyksi muiden ihmisten kanssa. Mutta usein joutuu kyllä kokemaan melkoista yksinäisyyttä. Ehkä sekin kuuluu elämään. Voihan se ahdistus johtua luonteestakin, että haluaa selvittää pohjia myöten kaikki asiat. Eikä sitten vastauksia kaikkiin kysymyksiin olekaan. Onhan tuo
ihmismieli niin mystinen asia kuin itse elämäkin.
Veikkaan ettei tuo paha olo ole koko ajan, sen laukaisee juuri mielen ajattelumalli joka on
jostain syystä yrittää liikkua alueilla josta sen on toivotonta yrittää ottaa selvää (hyvin tavallista ihmisille!).
Kun paha olo tulee, muistele onko sinulla kenties jotain tekemättömiä töitä tai mitä tahansa tekemistä. Kunhan alat tekemään jotain se menee pois ja samalla sinusta tulee aikaansaava ihminen!
Kiitos kommentista. Vaikuttaa olevan juuri noin, eli joku toivoton ajattelumalli. Sellaisesta ei tosiaan miettimällä pääse puusta pitkään. Tekeminen auttaa, varsinkin fyysisesti rasittava, jossa saa jättää ajatukset rauhaan, esim. halonhakkuu. Jaksamisia sullekin!
Tälläiset elämää ihmettelevät tai vastustavat ajatukset saattavat alkaa siitä, että emme yksinkertaisesti uskalla tai pysty seuraamaan omaa polkuamme tai halujamme elämässä. Silloin alkaa päähän tulla kaikenlaista.
Uskon että meidän pitää kuunnella itseämme, löytää terve itsekkyys ja seurata halujamme. Niin emme vastusta elämämme virtaa..