Jostain syystä tuli mieleen erilaiset ravintolakokemukset. Vissiinkin nälkä aamusta, tai jotain.
Kummallisia ravintolakokemuksia kertynyt yllättävän paljonkin, vaikka en kovin usein edes käy ravintoloissa, edes juopottelemassa.
Ja ravintola on mulla yleensä sama asia kuin pitseria, johtunut aina rahoitusteknisistä syistä. Toki paremmissakin paikoissa tullut käytyä ja syötyä kalliistikin, mutta harvoin. Eli mä kerron leuhkasti käyneeni syömässä ravintolassa, jos nälissäni käyn jossain taxfree- pitsalla.
No, nopeesti parit kiintoisat kokemukset suomesta.
Oltiin ukkojen kanssa oltu pari viikkoa korvessa, kalassa. Lenkkimakkaraa ja koskenkorvaa eväänä, sattuma hauki välillä nuotiossa paistettuna.
Kokolailla närästystä kärsivinä sitten jonnekin ravintolaan Kuusamoon, pitsalle. Hitto. Neliskanttinen pitsa, johon oli isketty kananmuna keskelle. Utelin tarjoilialta, etä miksi neliskanttinen, Kuulemma ei ollut keittiössä pyöreätä uunia :DDDD
Hyvää se toki oli. Ainakin sillä nälkäasteikolla.
Ja toinen, kokolailla vastaava kokemus. Kalareissulta palatessa Kestilän paariin pitsalle isommalla porukalla. Muuten meni hyvin, mutta kukaan ei kiinnittänyt huomiota siihen kun paarin pitäjä uteli "laitetaanko pikkelssiä". Kaikki vaan "joojoo".
Tota, kuka on maistanut pitsaa, mikä on kuorrutettu kurpitsa-pikkelsillä?
No söihän sitä nälkäänsä. Kotona ei koirakaan tosin suostunut jämiä syömään.
No juttuja on paljon, ihmeen sekavaa ja heikkolaatuista tahtoo olla ravintolaruoka. Hmm, kuukuisassa kalaravintola Silakassa sain naamarin eteen pottumiisin ja öljyssä paistetut silakat. Siis öljyssä paistetut! Hitto, siitä lähtien olen käynyt Zetorissa, jos tekee paistettuja silakoita mieli. Siellä sentään oikea pottumuussi ja voissa paistetut silakat.
Ai niin. Pakko mainita. Pitsa kun on perusruoka suomessa. Se lähti liikenteeseen Turustam levisi aluksi pitkin rannikkoa, Aikanaan Oulu oli eturintamassa Vesuvisiouksineen. Siellä oli, on edelleen kai yksi suomen pitkäikäisimmistä pitserioista, Da Mario. Pitäjät tokikin vaihdellee vuosikymmenten vaihtuessa tiheään.
Mutta joskus aikaan saatiin emännän kanssa sieltä niin pirun sitkeät pitsat, että sekä haarukka, että veitsi vääntyivät keseken syömisen. Hyväähän se oli muuten, mutta en vieläkään tajua, mistä ihmeestä se pohja oli tehty. Piti pyytää verekset syömävälineet kesken pitsaa, kun ensimmäiset oli ihan solmussa :DDD
Nojoo, aikanaan oli voipeipäpakko ravintoloissa ja ulkomailla sattunut kaikenlaista kummallista, keskityin nyt lähinnä kotomaisiin perusruokaloihin. Kaksi on, mitkä ei ikinä ole pettäneet missään, kepapit ja kiinalaiset ravintolat. Muuten on vähän niinkuin arpapeliä. Noh, joku McDonals pitäisi olla globaali ketju, ei sekään ihan pidä paikkansa, joka maassa vähän erilaiset hampurilaiset kuitenkin. Johtuu ihan materiaaleistakin, mutta myös paikallisesta makumieltymyksestä.
Näitä kiintoisia kokemuksia kertynyt yllättävänkin paljon itelle, mites muut? Sitä saanut, mitä tilaa?
=DW=
Kummallisia ravintolakokemuksia kertynyt yllättävän paljonkin, vaikka en kovin usein edes käy ravintoloissa, edes juopottelemassa.
Ja ravintola on mulla yleensä sama asia kuin pitseria, johtunut aina rahoitusteknisistä syistä. Toki paremmissakin paikoissa tullut käytyä ja syötyä kalliistikin, mutta harvoin. Eli mä kerron leuhkasti käyneeni syömässä ravintolassa, jos nälissäni käyn jossain taxfree- pitsalla.
No, nopeesti parit kiintoisat kokemukset suomesta.
Oltiin ukkojen kanssa oltu pari viikkoa korvessa, kalassa. Lenkkimakkaraa ja koskenkorvaa eväänä, sattuma hauki välillä nuotiossa paistettuna.
Kokolailla närästystä kärsivinä sitten jonnekin ravintolaan Kuusamoon, pitsalle. Hitto. Neliskanttinen pitsa, johon oli isketty kananmuna keskelle. Utelin tarjoilialta, etä miksi neliskanttinen, Kuulemma ei ollut keittiössä pyöreätä uunia :DDDD
Hyvää se toki oli. Ainakin sillä nälkäasteikolla.
Ja toinen, kokolailla vastaava kokemus. Kalareissulta palatessa Kestilän paariin pitsalle isommalla porukalla. Muuten meni hyvin, mutta kukaan ei kiinnittänyt huomiota siihen kun paarin pitäjä uteli "laitetaanko pikkelssiä". Kaikki vaan "joojoo".
Tota, kuka on maistanut pitsaa, mikä on kuorrutettu kurpitsa-pikkelsillä?
No söihän sitä nälkäänsä. Kotona ei koirakaan tosin suostunut jämiä syömään.
No juttuja on paljon, ihmeen sekavaa ja heikkolaatuista tahtoo olla ravintolaruoka. Hmm, kuukuisassa kalaravintola Silakassa sain naamarin eteen pottumiisin ja öljyssä paistetut silakat. Siis öljyssä paistetut! Hitto, siitä lähtien olen käynyt Zetorissa, jos tekee paistettuja silakoita mieli. Siellä sentään oikea pottumuussi ja voissa paistetut silakat.
Ai niin. Pakko mainita. Pitsa kun on perusruoka suomessa. Se lähti liikenteeseen Turustam levisi aluksi pitkin rannikkoa, Aikanaan Oulu oli eturintamassa Vesuvisiouksineen. Siellä oli, on edelleen kai yksi suomen pitkäikäisimmistä pitserioista, Da Mario. Pitäjät tokikin vaihdellee vuosikymmenten vaihtuessa tiheään.
Mutta joskus aikaan saatiin emännän kanssa sieltä niin pirun sitkeät pitsat, että sekä haarukka, että veitsi vääntyivät keseken syömisen. Hyväähän se oli muuten, mutta en vieläkään tajua, mistä ihmeestä se pohja oli tehty. Piti pyytää verekset syömävälineet kesken pitsaa, kun ensimmäiset oli ihan solmussa :DDD
Nojoo, aikanaan oli voipeipäpakko ravintoloissa ja ulkomailla sattunut kaikenlaista kummallista, keskityin nyt lähinnä kotomaisiin perusruokaloihin. Kaksi on, mitkä ei ikinä ole pettäneet missään, kepapit ja kiinalaiset ravintolat. Muuten on vähän niinkuin arpapeliä. Noh, joku McDonals pitäisi olla globaali ketju, ei sekään ihan pidä paikkansa, joka maassa vähän erilaiset hampurilaiset kuitenkin. Johtuu ihan materiaaleistakin, mutta myös paikallisesta makumieltymyksestä.
Näitä kiintoisia kokemuksia kertynyt yllättävänkin paljon itelle, mites muut? Sitä saanut, mitä tilaa?
=DW=
Vastaukset 9
Vanhimmat
Muistini mukaan Aku Ankassa keksittiin nelikulmaiset kananmunat jo vuosikymmeniä sitten.
Miltä mahtaisi kanaemosta tuntua, kun munimisen aika tulisi?
Josko tarvisi pukamasalvaa??
.
Joskus 70-luvulla tuli pojalleni lehti, jossa oli aina liitteenä joku lelu. Kerran tuli pieni muotti, jolla saatiin keitetty, vielä lämmin muna puristettua neliskulmaiseksi. Muna laitettiin siihen muoviaskiin, päälle kansi ja kun muna oli jäähtunyt niin se oli neliskulmainen!
Muistan vielä, kun poika lähti kouluretkelle niin evääksi piti laittaa näkkäriä ja neliskulmainen muna, että mahtuivat samaan laatikkoon.
Vedessä keitetyn uppomunan söin eilen. Siitäkin kai saisi muotoiltua haluamansalaisen kuvion. :))
Vaasan maukas oli ennen hyvää näkkärinikkeriä, nyt se on kuin keksiä.
.
Kumma, että se peräaukko vaan jaksaa kiinnostaa toisia vielä tässäkin iässä.
Loppujen lopuksi, ihmisen kaksi tärkeintä aktia ovat syönti ja peräaukon tuotos.
Kun ne lakkaavat, on loppu lähellä.
.
Juuri tänään oli taas ajankohtainen toi rupareikä kun puhuttiin crohnin taudista, kovasti tärkeä oli sekin reikä.
Juu, siitä saa puhua, se ei ketään ärsytä. Mutta siirrypäs tyyman verran eteenpäin! Minusta paljon miellyttävämpi reikä, mutta herättää heti aggressioita.
Matkailu avartaa kuten nuo kulinaristiset kokemuksetkin... Häätyy vaan ottaa ne elämää avartavana kokemuksena... Onneksi muutakin on kun tonnikalapizzaa... :)
Eipä tieretty mitä saatiin oltiin ghanassa yhres rantakuppilas ja porukan fiksuin tilas lihaannokset .
Siinä kun kokeiltiin kulmahampaitten terävyyt niin heräs kysymys mitä syörään?
Henkilökunta puhui viel huonompaa vierasta kieltä kun me ja ei saatu yksimielisyyt siitä että sanoiko tarjoilija hau vai cau.
Pikkasen se hidasti syömistä.