saako SH töitä?

Kyllä syrjitään, vaikka Suomen lainsäädännön mukaan lain pitäisi olla sama kaikille. Kannattaa olla hiljaa epilepsiasta. On parempi salata tosiasiat, niin yhteiskunnallinen asema nousee. Rehellisyys tänä päivänä on rangaistava teko, kuten esim. työmarkkinoilla epilepsia. Valehtelemalla löytää töitä, ei rehellisyydellä.

Positiivisen palautteen pitäisi kertoa totuus: kuulut työelämään, et kortistoon. Asiakkaat (ns. potilaat) pitävät työsi laadusta. Myös sinun kuuluu saada keikka.

Surullista myöntää mutta en ole kertonut sairaudestani yhdessäkän työhaastattelussa enkä työpaikassa sairastamani seitsemän vuoden aikana. Työsuhteita on ollut useita, kesätöitä, pätkätöitä ja töitä opiskelujen ohella. Syy puhumattomuuteeni on se että häpeän tätä sairautta enkä halua että minut leimataan. Ja tietysti se että pelkään että en saa työtä.

Sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä millaisia kohtauksia saa ja vaikka kohtauksia ei olisi lainkaan lääkityksen ansiosta. Pelkkä sana epilepsia aiheuttaa ihmisissä suurta ennakkoluuloa ja varmasti vaikeuttaa työnsaantia. Todella ikävää ja sairautta on tyhmä salata mutta jos työhaastattelussa ei sairauksista kysytä niin itse en ainakaan mainitsisi sanaakaan. Olen ollut 7vuotta samalla työnantajalla ja sairaudestani ei töissä tiedetä. Kohtaukseni ovat lieviä ja pystyn ne salaamaan. Meillä on ollut työharjoittelussa epileptikko joka kertoi sairaudestaan ja silloin todella huomasin muiden suhtautumisen sairauteen ja töitä hän ei tietysti saanut harjoittelujakson loputtua vaikka teki työnsä todella hyvin ja tunnollisesti. Seuraavalla viikolla kuitenkin palkattiin toinen henkilö töihin.

Minä en kerro ikinä yleensäkään kenellekään epilepsiasta, en työpaikoilla enkä muutenkaan tutuille. Ainoastaan läheiseni tietävät ja tietysti lääkäreille ja vastaaville pitää mainita. Minulla ei kohtauksia teoriassa pitäisi töissä tullakaan. Olen niin harvoin saanut kohtauksia (kouristus- siis) ja joka kerralla yöllä kun nukun.
Viime kesänä kävi, että olin kesätöissä ja sain aikaisin aamulla kohtauksen, nukkumassa siis olin. Soitin töihin, että pidän saitsua, syyksi sanoin että selkä niin kipeä (sai olla omalla ilmoituksella sen max. 3 päivää tuolla). Sekin oli osittain totta, kohtaus sai selän tosi kipeäksi. En olisi pystynyt töihin menemään, sen kohtauksen jälkeisen "pöhnän" takia.
Lähinnä varmaan pitäisi kertoa töissä jollekin, jos oikeasti voi saada jonkinlaisia kohtauksia. Tai tarkoitan, että jos saa usein kohtauksia. Mutta eihän ole mikään pakko haastattelussa asiaa paljastaa. Jos se ei ole jotenkin olennainen riskirekijä työn tekemisen kannalta. En sitten tiedä, miten pitäisi toimia, jos töihin pääsemiseen kuuluu terveystarkastus, joita joissain paikoissa on.

Parempi on olla hiljakseen työhaastatteluissa asiasta - valitettavasti. Sama koskee kouluunhakuja. Itse olen tehnyt niin, että töissä jollekin/joillekin kertonut asiasta, koska kohtauksia tulee melko usein. Keikkatyöläisenä on pitänyt miettiä usein, kertoako vai ei.