6kk komentelee?

Täältä löytyy 7kk ikäinen poikavauva, ja ihan samanlaista "komentamista" hänkin alkoi tehdä noin kuukausi sitten. Olen ajatellut, että "tyytymättämyys" johtuu eniten siitä, että vauvaa ärsyttää, kun haluaisi kovasti liikkeelle ja tehdä kaikenlaisia asioita, mutta ei ihan vielä kuitenkaan osaa. Meidän poika on myös hieman laiskanpulskea. Esim. jos lelu on liian kaukana, niin usein ensin yrittää komentaa antamaan sen, mutta lähtee sitten itse kuitenkin ryömimään, jos lelua ei heti annetakaan.

Joo, meillä kans "laiska" ja olen varmaan tehnyt asiat liian helpoksi aikaisemmin koska jos näytän lelua, odottaa poika suu auki että laittaisin sen sinne, ottaa sen vasta sitten kun se konsti ei toimi :) Ihan huimaa on kehitys, ei meinaa pysyä mukana.

Meillä puolivuotias "harrastaa" samaa komentelua. Itse en nykyisin mene heti ensimmäisestä ähkäisystä katsomaan ja auttamaan ja joskus huuto loppuukin kun ei heti mene. Jos kuitenkin pidempää jatkuu tämä "valeitku", saati sitten alkaa muuttumaan oikeaksi itkuksi niin silloin kyllä. Näyttäisi juuri se hermostuttavan kun kovasti haluaisi liikenteeseen ja äksöniä, mut ei vielä osaa kaikkea :)

Alkoi se komentaminen meilläkin noilla main. Uskoisin myös olevan kiinni siitä, että ottaa päähän ettei itse saa mitä haluaa. Tosin välillä vauva heittää lelua niin, ettei itse sitä saa, eli olisiko jonkunlaista testausta kuinka saa tahtonsa läpi. Mutta, eipä siinä mikään muu auta kuin hakea se lelu, koska meidän neiti aloittaa sitten niin hirveän huudon mitä ei meinaa saada loppumaan jos ei saa mitä haluaa. Tuo alkoi tosiaan puolen vuoden kieppeillä ja siinä 8kk aikoihin kun sanoi EI jollekin asialle niin sitä saa sitten sanoa sata kertaa ja silti pitää yrittää uudestaan ja uudestaan itkujen kera.

Ja hyvin oppivat komentelemaan, tuossa 8kk aikaan neiti huuteli ja komenteli ja kun ei ymmärretty mitä halusi niin konttasi tietokoneen luokse, nousi tuolia vasten seisomaan, osoitti tietokonetta ja heilutti pylllyä. Musiikkiahan sitä piti saada :) (meillä kuunnellaan musiikkia aina tietokoneen kautta)

No mutta Teidän pikku neidillä on jo noin pienenä tuollaista pientä narsistista oireilua, ja sinusta se on hauskaa. Jos jatkat tuohon tapaan, että Teidän neiti saa AINA tahtonsa läpi ja uskottelet hänet siihen oletukseen, että Hän on vain ja ainoa tässä maailmassa, jonka täytyy saada kaikki heti nyt, niin myöhemmin tulee vaikeuksia ja pettymyksiä hänelle että sinulle, kun ei asiat enää meekkään Hänen komennuksen tai pillin mukaan. Vaikka jokaisen mielestä oma lapsi onkin suloinen uhmaessaan, mutta pitää myös ajatella, että hän on joskus päiväkodissa yms, jossa on muitakin lapsia, jos siellä yks rupee määrään tahtia tai pomottelee muita tai työntekijöitä, niin aika epäsuosioon joutuu ja se oikeesti kasvattaa narsisistisia piirteitä, jos ei heti opeta käytöstapoja, kun niitä uhmailuja ja kokeiluja alkaa ilmaantumaan.
Onhan toi tietty normaalia, mutta heti kun tommosta ilmaantuu, niin valitettavasti tekee virheen jos sen maailman napa-tittelin antaa lapselleen.
Mä opetan omat lapset siihen, että heillä on hyvät käytöstavat, ei polje vanhempien ylitse tai pompottele vanhempia, vaan on kunnioittava asenne muita ihmisiä kohtaan. Jos vauva rupee vähänkin komentelemaan, niin komentelu ei kyllä meidän perheessä kauaa jatku. En todellakaa aijo heti mennä lässyttelemään ja seuraneiteilemään, kun vauva niin tahtoo, vaan vauvan on kasvettava siihen, että perheessä on myös muitakin ihmisiä kuin Hän, eikä meillä iän puolesta syrjitä tai suosita ketään, vaan kaikki on yhtäarvokkaita, ja jokainen opetetaan tavoille ja kunnioittamaan toisiaan.
Sen kyl huomaa, että nykyajan vapaa-kasvatus ja hyysääminen on tuonut sellaisia lapsia/nuoria jotka haistattelee tuolla kaikille ja ryöstelee ja rötöstelee minkä kerkiää. ne on näitä valtion kasvattamia vapaan kasvatuksen kersoja, joilla ei ole mitään kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan.

no ei se varmaan ole noin mustavalkoista. meilläkin tyttö on oppinut komentamaan. Mutta onhan se kyllä, ettei kaikkea tahtoa voi saada perille. Esim. en voi antaa kaikkia tavaroita käsiin tai suuhun, jos vauva haluaa. Pettymyksiä tulee varmasti.Tietenkin aikuiset määrääräävät ainakin meillä mitä syödään, milloin ulkoillaan ja yö on nukkumista varten. Mutta haluan että kieltoja on mahdollisimman vähän ja niistä rajoista pidetään sitten kiinni. Tottakai olisi hyvä kasvattaa siihen, että toisetkin ihmiset pitää ottaa huomioon, siihen itsekin pyrin.
Mutta, jos vauva vaikka komentaa, että haluaa kuunnella musiikkia. Niin onko se pahasta, jos antaa periksi? Pieni vauva ei osaa vielä pyytää nätisti, sitä taitoa voi sitten harjoitella vähän isomman lapsen kanssa.

Ei muuta kuin kirkas kruunu Linnnnnneahh'n päähän, on se niin helppoa tuo hänen lasten kasvatus! Että ei meidän kakarat, vaan ne muiden... Jessus, mikä kirjoitus.

Kyse ei ole helppoudesta vaan siitä onko vanhempana johdonmukainen, taatusti tulee olee vaikeempaa ku kasvattaa lapsen pumpulissa ja antaa kaiken periksi. Olen 22-vuotias lähihoitaja, käynyt koulussakin lapsien kasvatuksesta yms ja mieheni on samanikäinen. meillä on 3-vuotias poika ja osaa muuten pirun hyvin käyttäytyä missä vain lukuun ottamatta harvinaisia kiukunpurkauksia, mutta nekin hyvin hallinnassa ;)
Kato sinun "hohhoijjaa":n asenteestasi huomaa, että olet hyvin kyllästynyt elämääsi ja et ole ilmeisesti onnistunut lastesi kanssa, ai nii kakaroiden, kerta näin halusit ymmärtää ;) kieltämättä olen ylpeä onnellisesta perheestäni ja miehestäni, että ollaan yhdessä onnistumaan päin kasvatuksesta. Iloisia hyvin kasvatettuja lapsia on ilo katsella, toisin ku sellaisa, jotka antaa lapsensa käyttäytyä ja uhmata ketä/mitä tahansa ja joka ei tulevaisuudessa paljon muita ihmisiä ajattele. itsekeskeisyys ja minäminä-paskiaisilla on persoonallisuushäiriö, jos et ole sitä tiennyt.

Jos Linnnnneaaah sattui lukemaan kunnolla niin huomasi myös pätkän, että kyllä meilläkin käytetään "EI" sanaa. Totta, että ne lelut nostetaan lähes aina kun niitä heitellään, mutta oman kokemukseni mukaan se on ihan normaali vaihe joka menee ohi vauvalla. Sitä en tiedä onko se leikkiä vai mitä. Jos toinen haluaa kuunnella musiikkia niin en todellakaan ymmärrä mitä pahaa siinä on. Ei kaikea voi aina kieltää vain sen takia, että oletuksena on ettei lapsesta tule silloin narsistia. Jos aina pettyy eikä ikinä saa mitä haluaa niin miksi enää yrittää, yhtä hyvinhän voi aina tehdä miten muut haluaa, eihän omalla itsellään ole mitään väliä. Niinkö sen pitäisi mennä?

Oikeissa asioissa taas meilläkin kielletään, esim. nokkamukilla ei heitellä vesiä pitkin tai koiraa ei vedetä hännästä tai sille tietokoneelle ei itse mennä. Mutta ei kaikkea voi kieltää. Ja veikkaanpa, että jos oltais jossain kaupassa tai ulkona syömässä ja ei nostettais sitä lelua tytölle ja se rääkyisi siellä syöttötuolissa niin johan tulisi siitäkin sanomista kuinka huonosti kasvatettu vauva tai kohdeltu.

No sikäli ymmärrän kyllä tuon Linneahin kannan vaikka hän turhan kärjistetysti sen ilmaisi. Lähipiirissäni on lapsi, joka aivan pienestä asti komensi vanhempiaan kovasti ja se oli heidän mielestään tosi söpöä sellaisen 1-2 vuotiaan pikkunatiaisen suusta. Naureskellen kertoivat mitä lapsi oli taas määräillyt. Mutta eipä ole enää söpöä kun kyseinen lapsi on jo kouluun menossa ja edelleen komentaa vanhempiaan eikä heillä ole mitään auktoriteettia omassa kodissaan. Nyt käyvät perheneuvolassa ja vaikka missä, mutta onkohan jo liian myöhäistä. En sano että kaikilla teillä on tällaista luvassa mutta olkaa nyt kuitenkin tarkkana ettei lipeä tuohon suuntaan.

Juu, tuo on aivan totta mitä niin tai näin kirjoittaa. Kyllä minäkin olen ikävä kyllä tavannut sellaisia lapsia. Rajat pitää olla jo pienellä lapsella. Mutta lapsi kaipaa myös hyäksytyksi tulemista omana itsenään, vaikka kaikkia lapsen tekoja ei todellakaan tarvitse hyväksyä. Jos lapsen tarpeita ei täytetä eikä hän saa hyväksyntää niin miten hän voi oppia kohtelemaan muita?

Kyllähän 22v. lähihoitaja tietää. Tiedän erään joka myös työskentelee lasten parissa ja opiskellut paljon teoriaa, silti hänen lapsensa hakkaa äitiään, eikä tahdo tätä lähelleen vaikka hyvä äiti on ollut.
Nyt oli kyse 6kk vauvasta, eli komentaa vaan että ei kitise ja silleen oppii tavoille kun jättää lattialle huutamaan, just.

Eipä ne opinnot välttämättä estä kaikkia ongelmia. sitähän voi olla vaikka lastenpsykiatri, niin voi silti olla ongelmia. Joskus voi jopa sanoa, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä, No niin ei välttämättä aina onneksi ole...

Itsekin olen lähihoitaja ja olen työskennellyt kymmenen vuotta lasten parissa. Ei siitä työkokemuksesta ole haittaa ollut, mutta silti tuntuu että äitinä en ole sen kummoisempi kuin muutkaan.

No ehkä joidenkin hermot kestää vauvan pompottelua ja sitä, että elämä pyörii 24h vauvan pöksyissä ja hänen syvässä hallinnassaan, mutta jos itse sattuisin saamaan sellaisen lapsen, niin mun kohdalla se ei toimi. Mun hermot on todella lyhyet, inhoan vauvan itkua, paitsi oma on varmasti sit ihan eri asia, koska se on oma. mutta jokatapauksessa vauvan itku kuulostaa suorastaan raivostuttavalta. pelkään, etten kykene äidiksi, vaikka haluaisin. vauva-aika on loppupeleis pieni aika siitä ja ajat vaan paranevat ja paranevat. ollaan nuoria vielä ja mieheni kanssa todella todella temperamenttisia kummatkin ja menetämme hermomme helposti myös toisiimme, mutta silti rakastetaa toisia ja halutaa olla yhdessä ja tulevaisuudessa myös niitä lapsia, mutta äidiksi tuleminen pelottaa, pelottaa luopua omasta elämästä osittain, pelottaa jättää omat tarpeet toissijalle ja pelkään, että saan synnytyksen jälkeisen masennuksen, jos vauva kovin pompottelee tai on haastava. pelkään, että sairastun vauvan temppuilun seurauksesta ja mikäs sen paskempaa ku äiti, joka käyttäytyy ku robotti tai zombie.

Sinä tunnet itsesi ja tiedostat mitä mahdollisesti voi olla edessä. Vauvastakin voi tulla temperamenttinen jos hän tulee vanhempiinsa.

Jokaisella voi hermot olla vauva-aikana joskus koetuksella. Ainakin itselläni oli, vaikka luonteeltani olenkin aika rauhallinen. Mutta ollaan kuitenkin selvitty. Välillä minun täytyi ottaa puolituntia- kaksi tuntia omaa aikaa, että jaksoin. Mies hoiti sillä välin ja vauva onneksi suostui juomaan pullosta.
Neuvolassa voi puhua, jos oma vointi askarruttaa. Tarvittaessa sieltä kautta voi saada kotiin perhetyöntekijän. Sieltä voi myös kysyä keinoja itkevän lapsen rauhoitteluun.
Kannattaa myös tavata muita ihmisiä, vaikka vauva vähän itkisikin. On virkistävää nähdä muita aikuisia. On olemassa myös erilaisia vauva ja perhekerhoja, avoimia päiväkoteja johon voi mennä myös vauvan kanssa.

Vauvan itku on minustakin niin raastavaa. Jälkeenpäin ajatellen, olisi voinut käyttää kuulosuojaimia tai korvatulppia lasta hoitaessa, niin ehkä olisi pysynyt tyynempänä. Jos itseä oikein raivostuttaa, kannattaa mennä ensin rauhoittumaan ja jättää lapsi vaikka sängylle huutamaan. Vauvan ravisteleminen voi olla hengenvaarallista.

Pahus, kun ajattelin, että täältä vinkkejä, kun minun neiti 10kk komentelee. Tajusin, että ei tässä hätää. Noudatan tervettä järkeä ja tilanteen mukaan. Osaan olla tarvittaessa luja ja aina välillä saakin olla semmonen hali pusi äiti :D Aihe ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, perheitä on niiin paljon erilaisia, että ei nyt ruveta toisten metodeja mollaamaan, ei kai kukaan vapaaehtoisesti ole valinnut "huonoa kasvatus linjaa" Kaikki tekee minkä parhaaksi näkee.

"Teidän pikku neidillä on jo noin pienenä tuollaista pientä narsistista oireilua"
keittiöpsykologille voin sano, että narsisti, on jotain aivan muuta, kun kiukutteleva lapsi ja, että olen onnellinen puolestasi, kun olet selvästi yksi suomen maan parhaista äideistä, kun kasvatat lapsiasi noin varmoin ottein. Voisitko laittaa linkin mistä tämän sinun kirjoittamasi "keittiö psykologia kasvatuksen tukena" oppaan.