tyytymättömyys

Ja miten tämä liittyy odotus-aiheeseen...

tulipahan mieleeni kun näin kerrankin iloisen näköisen naisen ja raskaana bussi pysäkillä maha pystyssä kassien ja lasten kanssa, että ihminen voi näköjään olla vähempäänkin tyytyväinen kuin siihen, että on mies, rahaa, auto,palvelu pelaa. Ettei materia sitä onnea tuo. Kontrastia ja ja ajateltavaa antoi juurikin samalla reissulla nähnyt hapankorppu miehensä kanssa,helppoa tuntui olevan,vaan ei tyyyväisyyttä. Ja yhdistin tämän tyyppiset naiset lukuiiin aiempiin kokmuksiin. Sanottakoon nyt näin että tämä raskaana oleva monen lapsen äiti pysäkillä oli positiivinen poikkeus.

sen totesin jo Afrikan vaihtoreissulla vuosia sitten, että se jolla on vähän, näytti olevan paljon onnellisempi, kuin hän jolla on paljon. Ehkä se pätee tästäkin? Tai ehkä se oli vain yksittäinen tapaus, johon törmäsit. Olen minä nähnyt niitä isompiperheisiäkin norsun v**a kauppareissuillani.Yleensäkin ihailen nitä ihmisiä, jotka julkisilla paikoilla jaksavat keskustella lastensa kanssa ja kiukutteluista huolimatta puhua heille normaalisti ja aikuismaisesti. Säälittää ne kiukkuiset ja tiuskivat vanhemmat, jotka retuuttavat huutavia lapsia perässään :/

Aiheen vierestä meni, mutta menköön. Laitetaan tähän sana raskaus niin kuuluu vielä palstalle, eikä tiukkapipoilla mene herne nenään ;)

no mulla oli kyllä ainakin 7kk synnytyksen jälkeen kyrpä ottassa. Oli paha synnytyksen jälkeinen masennus ja mies töissä ilta viiteen kun tuli lapsipuoleni kanssa kotiin ja pääsin joskus viikonloppusin käymään kaupassa siis tietenkin miehen kanssa kun ajokorttia ei ollut.
Mulla on kyllä helppo elämä ja paras mies mutta kyllä se helpompaa olis jos bussit kulkis ja miestä ei tarttis joka paikkaan raahata mukaan.

Minä olen oikeasti todella tyytyväinen elämääni ja perheeseeni. Mutta olen takuulla monesti näyttänyt prismassa tosi tyytymättömältä ja vihaiselta ja kiireiseltä kun koko perheen voimin olemme sinne lähteneet. En nyt vaan hirveästi nauti niistä markettireissuista koska mieluummin teen ruokaostokset kaikessa rauhassa vaikka jossain lähikaupassa ilman että tuntuu siltä että kaikki pitää löytyä heti tuotapikaa ja että kukaan kyseenalaistaa valintani. Mies kun ei ymmärrä puoliakaan ostoksistani koska ne ovat "turhia" (hänen mielestään) ja niiden etsimiseen kuluu liikaa aikaa jne. Ja voi että sitä valituksen määrää silloin. Onko ihme että näytän silloin tyytymättömältä?

Ihmeellisiä oletuksia siis että nainen on se tyytymätön ja mies niin kiva ja kiltti kun lastakin kaupassa kantaa. Sinulla ei ole mitään tietoa heidän keskinäisestä suhteestaan tai siitä kohteleeko se mies oikeasti naistaan hyvin. Ehkä mies hiljaa nalkuttaa koko ajan siellä kaupassakin. Moni osaa myös käyttäytyä tosi kauniisti julkisilla paikoilla mutta kahden kesken voi olla toinen ääni kellossa. Joku toinen erittäin kauniisti toisilleen puhuva pariskunta voi olla tosiasiassa eron partaalla, vaikket sitä päällepäin uskoisi.

Et sinä voi sitä ihmisen naamasta sanoa onko hän tyytyväinen elämäänsä vai ei ja mistä hän on kiitollinen. Satuit näkemään jonkun hänen hyvänä hetkenään ja sitten vetaisit tuollaiset pahasti pieleen menevät yleistykset siitä. Huono ja provosoiva aloitus...en oikein edes tiedä millaisia vastauksia odotat saavasi, sellaisiako että voisi alkaa haukkua tietynlaisia äitejä taas? Milloin on kaikki yh:t sellaisia ja tällaisia, milloin nuoret äidit, milloin vanhat...koskaan ei tunnu olevan hyvä vaan äidit ja raskaana olevat naiset ainaisen moittimisen kohteena.

Isille riittää se kun näkyy jossain lapsen kanssa ja varsinkin jos lapsi jossain kantorepussa niin johan se on kuin maailman seitsemäs ihme ja suuri sankari teko, mikä nyt jokaiselle äidille on ihan arkipäivää...surullista miten vähän äitejä arvostetaan. Vikoja vain etsitään sieltä missä niitä ei edes oikeasti ole...kuten tässäkin aloituksessa.

Ja koskaan ei voi arvostella pelkän ulkonäön/ ilmeen perusteella.
Eikä se että on autolla marketissa miehen kanssa, ole mikään varallisuuden osoitus.
Raha ei myöskään ole tae onnellisuudesta. mistä tiedät vaikka tämän "myrtsi" naisen äiti olisi juuri kuollut tai vaikka lapsella todettu vakava sairaus? Maailmassa on paljon asioita jotka masentavat, olipa tilin saldo mikä tahansa.

Olen kyllä parin edellisen kanssa samaa mieltä. Ei ole toisten elämäntilanteesta mitään faktatietoa, niin ei kannata mennä yleistämään. Ja ihmiset/naiset/äidit ovat erilaisia, jotkut ovat vähätemperamenttisempia ja näinollen "lehmänhermoisempia" kuin toiset, ja ainakin itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Tästä syystä minulla on ja tulee olemaan vain yksi lapsi. Asiat on ainakin paperilla hyvin, mutta jos ei ole niin ei kanssa ole, ja sillä ei ole tekemistä rahatilanteen yms. kanssa vaan enemmänkin millanen hetki nyt sattuu olemaan. Kun sappi kiehuu niin se kiehuu, ja se ei minusta tyytymätöntä tee, vaan temperamenttisen. Ime siitä.

Samaa mieltä edellisten kanssa. Kauppareissut ovat oikeasti pienten lasten kanssa enimmäkseen stressaavia. Mä ainakin stressaan, kun muksu on yleensä tosi hankala, huutaa ja lähtee repimään tavaroita, ei pysy autokärryissä, ärsyttää tahallaan. Mies usein myös motkottaa ja moittii mua hiljaa mumisten koko kauppareissun ajan, joten vaikea siinä hymyillä, kun on itku kurkussa, ku yks riehuu ja toinen vaan valittaa. On joskus helppojakin kauppareissuja, mutta jännitän jo valmiiksi. Moni ei voi sietää muiten kauhukakroita kaupassa, joten tiedän kyllä, että meitä katotaan pahalla myös ja se stressaa. Onneksi meidän muksu on jo yli puolet helpompi, kuin es. vuosi sitten. Ollaan menty sitkeästi vaan kauppaan porukalla, onhan niitä käytöstapoja opeteltava joskus ja mitä pienempänä aloittaa, sen helpompi. Olen todennäköisesti aika vittuuntuneen näköinen kaupassa, koska en tykkää käydä sielä. Yksinkin mua ärsyttää käydä isossa kaupassa, se ihmispaljous vaan ärsyttää ja ne tollot, kun jää kärryjen kanssa siihen eteen ihmettelemään. Aaarghh. Muuten olen iloinen ja positiivinen ihminen yleensä ja monet ihmettelevät, kuinka jaksan olla niin sitkeä ja positiivinen, kun elämä on ollut todella rankkaa ja moni olis jo hirttänyt itsensä mun tilanteessani. Joten joo, ei tartte yleistää. En tykkää isoista väkijoukoista ja olen pahantuulisen näköinen silloin, muuten olen onnellinen perheestäni, eikä ole rahaa meidän perheessä, kun eletään kädestä suuhun.

Juu, eipä pidä mennä arvostelemaan toisen ilmeitä tai käytöstä, jos ei tiedä, mikä tämän tilanne on... Voi olla esimerkiksi rankka päivä, surua tms. Itse inhoan kaupassa käyntiä yli kaiken, jo nyt ilman lapsiakin. Saas nähdä miten sitten, kun tuo lapsi syntyy ja kasvaa ja sen kanssa lähdetään kauppaan. Kun siellä kaupoissakin tosiaan ihmiset katsoo pahasti kiukuttelevia lapsia jne. vaikka pakkohan niitä käytöstapoja jossain vaiheessa on opetella...

Minä ainakin olen tyytyväinen elämääni, vaikka se ei siellä kaupassa ehkä sille näytäkään. En vaan tykkää olla väenpaljoudessa ja eksyä kaupassa kaikkien turhien tavaroiden sekaan, kun itsellä on selkeä kuva siitä, mitä pitää ostaa ja mitä ei tarvitse. Rahaa meillä ei ole koskaan ylimääräistä, mutta onnea varmaan sitäkin enemmän. Mutta silti meilläkin on huonoja päiviä. Minusta ihminen, joka mukamas on aina iloinen, ei oikeasti ole onnellinen...