Saatekirje kustantamoille?

Parasta jos luet jokaisen suomalaisen kirjoittajan alkeisoppaan, Mika Waltarin "Aiotko kirjailijaksi?" Se sisältää myös neuvontaa tällaisissa asioissa. Mutta vastatakseni kysymykseesi tässä ja nyt kerron suurin piirtein samat asiat myös kokemuksen kautta.

Eli: saatekirjeen tulee olla mielellään mahdollisimman lyhyt, sillä tunnet varmaan kliseen kustannustoimittajien ammattikunnan kiireisyydestä, eikä heillä ole aikaa lukea tai kuunnella ylipitkiä plaarauksia asioista, jotka he mahdollisesti voivat saada selville itsekin lukemalla käsikirjoituksen/käsikirjoitusta. Tietysti kannattaa katsoa kustantamoiden nettisivuilta, ketkä kestävät ja ehtivät kuunnella perusteellisempaa plaarausta, esim. muistaakseni Minerva ottaa saatekirjeessä vastaan ideoita siitä, keille kirjoittaja arvelee käsikirjoituksensa olevan tarkoitettu, ja muistaakseni vielä markkinointi-ideoita, jne. Mutta jos haluat tehdä heille ensikäden palveluksen, jätä pois kaikki sellainen, mitä emme tässä mainitse.

Kirjeen kaava on suurinpiirtein tämä:

"Nimesi ja
osoitetietosi (kuten tavallisessa kirjeessä)

Kerrot, kuinka lähetät heidän arvosteltavakseen oheisen käsikirjoituksen, ja toivoisit siitä korjaustenkin jälkeen mahdollisesti tulevan julkaisukelpoinen käsikirjoitus. Taustastasi tms. tuskin monikaan on kiinnostunut kuulemaan, sillä sillä ei ole merkitystä siihen, onko käsikirjoitus julkaisukelpoinen vai ei - omia sanojasi lainaten: "parempi, että kustannustoimittaja lukee tekstin mahdollisimman puhtaalta pöydältä ja nollatuin odotuksin"."

Siinä se.

Entä jos kustannustoimittaja ei viitsi lukea kuin saatteen? Kyllä minun mielestäni siinä voi muutamalla rivilla kuvailla kässäriä, sen sisältöä/ taustaa tai muuta siihen liittyvää.

Jos saa eteensä 500-sivuisen paketin, niin eiköhän olisi mukava tietää vähän sen sisällöstä ennen kuin avaa pakettia. Saate voi vaikuttaa siihen, rupeaako ylipäätään availemaan.

Tästä saatteesta väittelemme varmaan loputtomiin. Lienee kuitenkin niin, että on erilaisia kustannustoimittajia. Mikä miellyttää yhtä, ei kenties toista niin paljoa. Vaikka hiot miten viimeisen päälle niin käsiksen kuin saatteenkin, niin onnenkauppaa se kaikki.

Yleisestikin kustannustoimittaja lukee tekeleestäsi vain sen verran, kun häntä kiinnostaa. Joko puoli sivua tai koko tarinan. Ei tarvitse syödä hatullista paskaa, jotta varmistuu sen laadusta, joskus haistaminen riittää.
Tai vaihtoehtoisesti:
koelaulussa voi riittää yksikin säkeen laulaminen, ei tarvitse jollottaa läpi koko virsikirjaa, jos jo ensinuotista kuuluu, että laulutaitoa ei ole.

Kiitos vinkistä Väinämö :)