Olen 24-vuotias nainen, kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja ahdistuksesta, olen melkein selättänyt sosiaalisten tilanteiden pelon ja paniikkihäiriön ja nyt sain kuulla psyk.lääkäriltäni, että minulla on vain "sellainen persoona", että vihaan itseäni välillä ja että tulee suisidaalisia kausia ja masennuksia - eli kaikki on ihan hyvin.
Tutkin asiaa ja kyselin - sain tietää, että lääkärini tarkoitti epävakaata persoonallisuushäiriötä diagnosoimatta sitä. Diagnosointiin pääsisi vasta pitkän seurannan jälkeen, vaikka asiasta voitaisiin olla varmoja jo heti alussa, sanoin psykiatrinen sairaanhoitaja.
Nyt tahtoisinkin tietää, että mitä odottaa?
Minkälainen olen, mikä on sitä normaalia?
Miksi ihmeessä itken, kun näen esim. miesystäväni hyväksyneen itselleen uuden kaverin, joka on nainen? Miksi raivostun?
Kuinka tästä parannutaan?
Tiedän, mihinkään ei ole suoraa vastausta, mutta avoimen keskustelun merkeissä laitan kaiken peliin - en tunne itseäni selvästikään ja toivoisinkin muilta persoonallisuushäiriöstä kärsiviltä mielipiteitä.
Tutkin asiaa ja kyselin - sain tietää, että lääkärini tarkoitti epävakaata persoonallisuushäiriötä diagnosoimatta sitä. Diagnosointiin pääsisi vasta pitkän seurannan jälkeen, vaikka asiasta voitaisiin olla varmoja jo heti alussa, sanoin psykiatrinen sairaanhoitaja.
Nyt tahtoisinkin tietää, että mitä odottaa?
Minkälainen olen, mikä on sitä normaalia?
Miksi ihmeessä itken, kun näen esim. miesystäväni hyväksyneen itselleen uuden kaverin, joka on nainen? Miksi raivostun?
Kuinka tästä parannutaan?
Tiedän, mihinkään ei ole suoraa vastausta, mutta avoimen keskustelun merkeissä laitan kaiken peliin - en tunne itseäni selvästikään ja toivoisinkin muilta persoonallisuushäiriöstä kärsiviltä mielipiteitä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Persoonallisuushäiriö on melko pysyvä persoonallisuuden "muoto", joka aiheuttaa tavalla tai toisella ongelmia muiden ihmisten tai yhteiskunnan kanssa. Vaikea siitä on parantua.
(Persoonallisuushäiriöitä on hyvin erilaisia ja toisilleen vastakkaisia: yksi voi olla antisosiaalinen hurjimus ja "rikollispaskiainen"; toinen on estynyt, ujo arkajalka erakko. Epävakaata persoonallisuutta kutsuttiin ennen rajatilapsykoottisuudeksi, ongelmana siinä on ailahtelevuus, temppuilevuus ja jäykkä mustavalkoinen ehdottomuus suhteessa eri asioihin - jotain asiaa/ihmistä saatetaan ihailla valtavasti, jotain muuta halveksia kohtuuttomasti, ym. tällaista suhtautumistapaa...).
Tärkeintä on tiedostaa oma käytöksensä. Tutkia tunteitaan. Kysyä itseltään, ovatko ne oikeita vai kohtuuttomia MUIDEN kannalta. Tiedostaa itsensä, ja "panna itselleen hanttiin".
Tähän Sinä ilmiselvästi pystyt.