Aina halusit, koskaan et kieltäytynyt, ostit pieniä lahjoja, soittelit perään, vaikka juuri olimme nähneet.
Olisimpa ymmärtänyt ja sanonut sinulle, ei tarvitse niin paljon yrittää ..rakastan sinua muutenkin ja rakastan edelleen.
Olisimpa ymmärtänyt ja sanonut sinulle, ei tarvitse niin paljon yrittää ..rakastan sinua muutenkin ja rakastan edelleen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Olisiko noin? Mikset sit soita??
Ei mua uskota ..loukkasin häntä kun ahdistuin
Aina kantsii yrittää, ja ei se loukkaus ole niin vakavaa, toki riippuu miten loukkasit.
Väärä sanavalinta ja sitten ..sanotaan vaik et se alkoi pienestä lumipallosta, mut kieriessään mäkeä alas.. : /
Niin minunkin mielestäni kannattaa yrittää, mut..
Mut mitä??
..kun vaan hän ymmärtäisi.
Korjaan.. kun myös Hän ajattelisi niin?
Sit vaan rohkeasti ottaa yhteyttä siihen, laita viestti, s-postii kyllä se varmaan ymmärtää :)
Niinpä, mä vaan luulen (tiedän), ettei hän ajattele niin, vaan et "suhteen pitää mennä omalla painollaan" ..näinhän joskus kertoi.
Vastoinkäymiset ei vain jostain syystä ole voitettavissa, itse taas ajattelen niiden vahvistavan suhdetta.
..mutta kiitos sinulle kuitenkin vastauksista ja kun luit kirjoituksiani.
Aina voi yrittää ja se vois myös ajatella siltikin et vastoinkäymiset vahvistaa :) Mut hyvää ja rentouttavaa kesän alkua sinne :)
ps. Avoimin silmin siltikin ;)
Miksi sitten ei yritetä on minullakin sinua mieletön ikävä joka päivä
Mitäs pientä ostit, kerro, haluu tietää. Ite ei keksi koskaan mitään.
Jos kerran tiedät kuka niin otapa rohkeasti yhteyttä! : )
..siis tämä "tiedät kyllä kuka"
Eikö ihminen saa olla sellainen kun on? Joillekin lahjan antaminen tuottaa samanlaista mielihyvää kuin lahjan saaminen. Jos toisen seurassa on ollut mukavaa, miksi sitä ei saisi sanoa ääneen, niinkuin senkin, että hän oli/on rakas sinulle?
toiset ei vain ymmärrä sitä, että toinen on erilainen kuin hän itse on .. jokaisen pitää saada olla sellainen kuin on.
Oliko tämä mulle "11522"?
En tarkoittanut tuota moitteena ollenkaan, kaikki toi oli ihan kivaa, se tässä harmittaakin..
No jos olet aloittaja. Aloitukseesi vastasin kun ajatuksia heräsi. Erilaiset luonteenpiirteet, ja toimintamallitkin, imetään jo äidinmaidosta ja osa muovautunee maailman turuilla. Rikkautena pitäisin erilaisuutta vaikka ihmissuhteessa särmien hiominen on joskus työlästä molemmille. Kunnollinen pihvi ja nakkimunakas, yhteistä niillä ei taida olla kuin pannu, mutta molemmat maistuvat silti hyvältä.(Makuasia tietenkin.) Tarkennuksena tämä edelliseen.
Harmitukseen löytynee varmaankin ratkaisu, jos ratkaisua tarpeeksi haluaa. Vai onko se "mission impossible", sen tietää vain asianosainen itse.
Niinpä juuri näin, aivan samaa mieltä, se erilaisuus (ja samanlaisuus) oli ihan hieno juttu ja rikastuttava tekijä suhteessamme.
Ihmettelen vaan sitä, miten "helposti" oikeastaan Hän antoi lopulta periksi ja loukkaantui eikä suostunut kuuntelemaan/ uskomaan syitä ahdistukseeni.
Saattoiko ahdistus olla kaksisuuntaista? Useinhan se syntyy asioiden summana. Kunnollinen ajatustenvaihto on raskasta, vaatii rohkeutta, molemminpuolista kuuntelua ja kärsivällisyyttäkin, mutta motiiveja ei tiedä, jos niistä ei puhuta oikeilla nimillä, eikä toisen asemaan asettuminen ei aina ole niin helppoa kenellekään. Joskus on vaan mentävä kauemmas jotta näkisi lähelle.
Asioiden summana siinä mielessä, et mulla vaikutti sen hetkinen elämäntilanne lisäksi, muuten en tilannetta ahdistavana ois kokenukkaan.
Sitten myöhemmin kun yritettiin asiasta keskustella, hän koki sen ahdistavaksi..
Ihminen menee joskus sanattomaksi kun tekee oikein kipeätä ja ahdistaa. On helppoa kirjoittaa tuntemattomalle tuntemattomalta aiheesta, ja katsoa asioita ulkopuolisena, mutta tilanteessa sen rakkaan ihmisen kanssa tunteet vaikuttavat liikaakin. Mahdolliset fyysiset tekijät, kuten väsymys jne, varmaankin myös vääristävät tulkintaa. Kärpäsestä syntyy härkänen, vaikka asia olisi todellisuudessa kirpun kokoinen.
Jaettuna ahdistavat asiat saa helpommin kutistettua pienemmiksi, olettaen että kumpikin kykenee myös aktiivisesti kuuntelemaan toista. Elämässä tulee myös tilanteita, jolloin se ihminen on tukena pelkästään läsnäolollaan. Vaikeista asioista kun ei heti pysty edes puhumaan.
tuntien.
http://www.youtube.com/watch?v=Gm5S43YC2uo
Että mitä?
rakkautta ja elää!
http://www.youtube.com/watch?v=hqDEn7uUhFc&feature=youtu.be
Hauska video, hyvä biisi ja sanatkin antaa ajattelemisen aihetta.