Eli meillä lapsi 2v kotihoidossa ja osaa kyllä syödä itse ruokaa kuin ruokaa, mutta usein haluaa että äiti syöttää, koska lapsi inhoaa/pelkää sotkua ylikaiken! En tiedä ketään muuta lasta, joka pelkäisi sotkua niin paljon, ettei usein sen vuoksi halua itse syödä. Meillä lapsi söi lusikalla itse 1v3kk iässä, mutta taantui kun kuopus syntyi 6kk sitten...esikoinen halusi, että häntäkin syötetään kun äiti imetti/syötti pikkuveljeäkin :-)...annoin siis silloin periksi, koska hän oli vasta 1v6kk kun kuopus syntyi, mutta nyt vieläkin vaatii usein äitiä syöttämään vaikka osaa itse syödä lusikalla tms.. Jätän aina ruoan hänen eteensä ja kannustan syömään ja välillä syö koko ruoan itse ja välillä vaatii syöttämään tai muuten jättää ruoan kokonaan väliin. Pitäisikö teidän mielestä vain yksinkertaisesti jättää silloin syöttämättä vaikka ei sitten söisikään mitään vai syöttäisittekö vielä jos sitä vaatii? Jos ruoka on vähäänkään haastava (tulee sotkua) tai ei-lempiruoka, niin vaatii syöttämään....miten muilla 2-vuotiaat kotihoidossa olevat syövät?
milloin lopettaa syöttäminen kokonaan?
erteqer
342897
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Meillä 2v syö itse mutta kyllä syöttäisinkin jos niin haluaisi. Jos kerran kuitenkin osaa ja välillä syökin itse niin ei siinä mitään pahaa ole että hakee sitä huomiota sillä että haluaa äidin syöttävän.
Kyllä meilläkin 2 vuotias osaa syödä itse sekä lusikalla että haarukalla, mut pyytää silti välillä syöttämään. Useimmiten syö ensin itse ja lopuksi pyytää äitiä syöttämään. Mun mielestä parivuotiaalta ei vielä voi vaatia, että söisi joka murun itse.
Meidän parivuotiasta ei ole koskaan syötetty... eikä anna edelleenkään syöttää :)
Tuskin ihan noin, että KOSKAAN ei olisi syötetty..
No ehkä olen jonkun jogurttikipon viimeisen kaapimislusikan tms. joskus työntänyt suoraan suuhun... ehkä... en ole varma. Hän on siis aloittanut kiinteät aikanaan sormiruokaillen, eli tosiaankaan edes vauvana ei ole syötetty mitään. Isompana olen kyllä auttanut pilkkomaan ja joskus lastannut hankalampia juttuja valmiiksi lusikkaan tai haarukkaan, mutta itse hän laittaa suuhunsa mitä syö. Ihan yhtä vähän siis syötän häntä kuin vaikka miestäni, kaikki meillä ruokapöydässä keskittyvät omaan syömiseensä ;)
Vautsi, joku tekee oikeasti tuollain :) ihailen :) Itselläkin OLI tarkoitus, että lapsi saa itse syödä, oli kuinka sottaista tahansa. Mutta jotenkin se vain jäi... Tai no kyllähän neiti (7kk)joka pv saa sormiruokaa (naksuja, porkkanaa, leipää, banaania... ymym..) mutta soseet syötän lusikalla, pääsen helpommalla :D toki soseet on lautasella ja neitokainen saa tunnustella sitä mömmöä ja laittaa vaikka suuhunsa jos hoksaa, mutta pääasiassa itse syötän ne.. No, kohta saa opetella itse :)
Miten se säilyi hengissä siihen saakka että alkoi itse syödä jos ei koskaan ole syötetty?
Onko tämä tosiaan näin vieras juttu vielä täällä? Kyseessä on siis sormiruokailu, voi googlata vaikka "baby-led weaning" niin löytyy tietoa.
Ensimmäisen puolisen vuotta vauva oli pelkällä rintaruokinnalla, sen jälkeen alettiin tutustua kiinteisiin omin käsin. Rintamaitoa sai tietysti koko ajan. Puolivuotiaalle ei tosiaan tarvitse soseuttaa mitään, riittää kun antaa eteen reilunkokoisia paloja joita vauva saa nakerrettua nyrkistään. Ihan samoja juttuja meillä syötiin kuin muutkin vauvat, suurin osa syö parsakaalinsa ja bataattinsa soseena, mutta yhtä hyvin ne voi antaa vauvalle kypsinä paloina käteen.
Ihan samalla lailla siis pysyi hengissä kuin soseita syövätkin, ensin pelkällä rintamaidolla, sitten kiinteiden määrä alkoi hiljalleen nousta kun vauva oppi aina vaan paremmin käsittelemään ruokaa. Ja tämän lapsen kohdalla jäivät puuttumaan myös kaikki mahavaivat (ripulit, ummetukset...) kun kiinteiden määrä nousi vauvan omaan tahtiin eikä mössöä tuputtamalla. (minulla on siis soseruokinnastakin kokemusta edellisen lapsen kanssa, ja tämä sormiruokailu oli kyllä kaikin puolin parempi vaihtoehto!)
Meidän 2 vuotias syö itse.. mutta hänellä on 3,5vuotias isosisko.. Meillä oli isomman kanssa samanlaista joskus. Mutta tilanne helpottui kun nuorempi aloitti harjoittelemaan syömistä.. Tilanne kääntyi vähän päälaelleen, koska sitten nuorempi otti mallia isommasta ja oppi nopeammin syömään itse, ja nyt molemmat tosiaan syö ihan itse :)
Nuorempi on muutenkin oppinut kaikkea nopeammin, kun on ottanut mallia, ja ovat jo vuoden päivät leikkineet yhdessä
Jos olisin sinä, syöttäisin isompaa jos haluaa.. sitten mielestäni ei tule sellaista sisaruskateuttakaan, että toinen saa "erityiskohtelua"
meidän yli 2v ei syö itte. tietää mitä lusikalla tehdään, mutta korkeintaan kaksi lusikallista menee suuhuh. sitten alkaa ruoan lykkiminen lautaselta pöydälle. tuuminkin, että pitääkö ruoka alkaa tarjoilla lattian kautta, kun kaikki muruset ja kissan/koiranruoka kelpaa. pikkusen ärsyttää tuo syöttäminen kun nuormpaakin pitää ruokkia. molemmat muksut karttaat kylmää ruokaa. maitokaan ei saa olla kylmää edes vanhemmalle. nuoremmalle ei uppoa lämminkään maito. sen on oltava lähes kuumaa. huoh. enkä todellakaan ole heitä siihen opettanut.. kylmä tai viileä ei vain ole kelvannut.
Meillä kyllä osaisi syödä ite, mutta haluaa että äiti syöttää. Joskus ottaa ite pari lusikallista mutta siihen se sitten jää. Olen myös ollut hieman huolissani, että pitäisikö tuon ikäisen syödä jo itse. Äitini antoi neuvon, että syötä niin kauan kuin lapsi vaan haluaa, koska tulee aika jolloin hän ei enää anna syöttää ja haluaa tehdä kaiken itse..
oikeastaan aika helpottavaa kuulla, että muilla on samanlaista! Kysyin neuvolasta ja sanoivat, että kotihoidossa olevilla on usein tuo syömisongelma, mutta esim. päivähoidossa olevat usein oppivat jo alta 1-vuotiaina syömään itse, koska ryhmäpaine kova ja ottavat mallia muiden esimerkistä....kuulemma 3-vuoteen asti asiasta ei kannata stressata, mutta kannustaa aina lasta syömään itse. Meillä muuten nyt tyttö syönyt viimeiset päivät kaikki ruoat itse lopulta, joten eiköhän se tästä helpotu...
Minullakin nuorin lapsi oli selainen ettei halunnut syödä itse. Tuttipullostakin tykkäsi juoda velliä lähes 4 vuotiaaksi. Mutta enpä näistä stressiä repinyt. Sanoin tutille jotka ihmettelivät että syötän vaikka 21-vuotiaaksi jos on tarve. No, kyllä lapsi alkoi syödä itse ennenkä kouluun lähti.
Hän on nyt 25-vuotias ja valmistuu kohta opettajaksi, on matkustellut paljon, ollut vaihto-oppilaana, päsrjännyt hyvin ja ollut aina työissä milloin ei ole opiskellut. Töitäkin on löytynty heti. Joten ei hätää. Lapsestasi silti kasvanee kelpo kansalinen vaikka ei nyt sitten halua itse vielä syödäkään. Syötä pois vaan äläkä sen kummemmin siitä numeroa tee. Anna käteen leipäpala, makkaraa tms ja kyllä se siitä...
Mun muksu oli pienenä just tollainen sotkukammoinen. Jos paidalle tippui, hän vaihtoi paidan, muuten ei voinut jatkaa syömistä. Teki meinaan muutaman kerran äiren puolihulluksi tarkkuudellaan. Noin 4-5 vuotiaana söi siistimmin kun kouluikäiset sukulaiset. On nyt murkkuna tosi tarkka tavaroistaan ja tekemisistään, mutta aivan ihanan siisti teini! Ei puhettakaan vaatekasoista tai kaaoksesta lattialla.
Heh, pakko vastata "kuitenkin tyytyväine" lle ku tuosta tulia aivan mieleen mun poika ja mies. Mieheni on huisin tarkka järjestyksestä ja omista tavaroistaan että tekee minut hulluksi. Vaikka päivän siivoaisin hän löytää jotain... ei tarkota mut ärsyttää... Oli kuulema samanlainen kun ihana suloinen poikani pienenä... Ruoka tai edes vesipisara ku tipahtaa paidalle pois heti päältä, häntä häiritsee roskat lattialla esim vieraillessa, pesee käsiään jatkuvasti jne.... ihana pikku herrasmies... Kunhan hän isona ei olisi liian tarkka että tekee tyttöystävän elämästä painajaista... Muutkin osaa siivota tavallaan nimittäin...
Pääasia, että syö terveellisesti. Ihimiset oppivat useimmiten syömään enemmin tai myöhemmin..Stressiä kannattaa ottaa vain lapsen turvallisuudesta ja riittävästä huomioimisesta.
joo,meillä syö 14 v ihan itse :) Kyllä se siitä aikanaan
Miksi ihmeessä et voisi lasta syöttää? Jos todellakin mietit syöttämisen lopettamista kokonaan ja oletetaan että seuraus on se, ettei lapsi syö lainkaan, mietipä nyt uudelleen. Jos tietäisin jonkun toimivan noin älyttömästi, ottaisin asian puheeksi tai tekisin vaikka ls-ilmoituksen jo silkan tyhmyyden takia.
En ole ikinä ymmärtänyt, mikä itseisarvo se on että meidän MinttuLiisa osaa tehdä jo kaikki nämä asiat 1v1kk iässä itse. Miksi pitäisi osata, miksi se on niin hienoa? Kaikki kuitenkin kouluiässä syövät itse. Esimerkkinä nyt tuo syöminen, mutta tuo asenne ylipäätään on pelottava. Mieti asiaa sen lapsen kannalta. Se ei takuulla voi käsittää, miksei äiti voi syöttää kun se syöttää pienempääkin ja osaa tehdä sen siistimmin niin ettei lapsen inhoamaa sotkua tule.
Mielenkiinnosta kysyn, mistä olet ylipäätään keksinyt että tuon ikäisen "pitäisi" syödä itse tai että teillä on "taannuttu" yms. Kuulostaa vain siltä, että yksinkertaisesta ja kivasta asiasta (=syöminen, yhteinen ruokailu) tehdään jotain käsittämättömän hankalaa. Soppakulho aikuisen käteen ja maitomuki, leivänpala ja vihanneksia lapselle. Kaikki on tyytyväisiä?
minun mielestäni se johtuu nykyajasta..(tai en nyt tiedä millaista oli ennen) neuvolat syynäävät, testailevat ja kyselevät, jaetaan ohje kirjoja ja lappuja miten kuuluisi toimia, millaista pitäisi olla jne. jotta lapsesta kasvaisi tasapainoinen ja hyvä, terve ihminen... On taulukoita minkä ikäisenä lapsen kuuluisi keskimäärin osata sitä ja sitä ja tätä ja tota.. paino/kasvukäyriä minkä ikäisenä kuuluisi olla niin ja niin pitkä ja painaa niin ja niin paljon...
Sitten siihen lisätään kodinhoito, mahdollisesti työ jne.. pitäisi tehdä sitä ja tätä ja käydä siellä ja täällä ja plaaplaa.. kyllä paineita riittää.. Lisäksi itselläni ainakin sukulaisetkin asuvat satojen kilometrien päässä..
"jos et nukuta lasta vaunuissa, se on kipeä vanhempana koko ajan"
"jos et pidä tiukasti päivärytmistä kiinni, lapsella ei ole turvallinen olo ja sille kasvaa huono itsetunto..." jnejnejne
Mites jos aamulla laittaa pyykkiä ja pitäisi imuroida, niin ei keretäkään ulos ennen lounasta.. jos laittaisi ne päivällä "äidin pitää muistaa myös levätä kun lapsi lepää"....
Enkä ole edes niin kirjaimellisesti lukenut näitä kirjasia, vaan mikä nyt sopisi meille ja että ymmärtää lapsen kannan paremmin. Mutta silti niistä on muodostunut sellainen tietty mielikuva miten pitäisi toimia ja mitä lapsen osata sen ja sen ikäisenä.. mutta elämä/arki ei nyt vaan mene aina niin, ja siitä pitäisi sitten potea huonoa omaa tuntoa, ja kokea että olen "epäonnistunut työssäni", hoitovapaalla..
Pienet lapset, pienet huolet -Suuret lapset, suuret huolet...
Odota vaan, kun mukelosi on murrosikäinen, silloin kaipaat aikoja jolloin huolet olivat tosiaankin pieniä...
Nauti nyt, kun lapset ovat pieniä, he kasvavat niin nopeasti ja tosiaankin välillä kaipaat pikkulapsiaikoja! Älä stressaa turhasta, hyvä kun lapsesi jollain tavalla saa ruokaa sisäänsä! Meillä esim. toinen imi pelkkää rintaa liki vuoden vanhaksi, toinen kieltäytyi rintamaidosta 1 kk vanhana, pullomaidosta noin puolivuotiaana ja siirtyi pottujen ja puuron syöntiin, ja terveitä nuoria miehiä heistä on tullut, liki 2-metrisä.
Eipä ollut mökillä kiva katsella miesystäväni silloin noin 8-9v pojan syömingejä.Tein 4l,kattilan ns.pikalounasta eli makaronia,jauhelihaa ja vihanneksia sekaan.Poika veti miltei koko satsin päivän aikana plus isukin ostamat monenmoiset herkut.Illalla olin jo niin kypsä pojan ahmimiseen että tarjosin hotdogeja ja niitäkin poika veti 9 kappaletta.Hyi hitto kun inhotti.Koko perhe muutenkin ylensyöneitä isiä lukuunottamatta.Nyt siellä perheessä taistellaan läskien kanssa.Siellä kun on syöty vain niitä valmisruokia,kiitos äitylin laiskuuden.
Voi voi sentään, lapsesi on varmaan jälkeenjäänyt.
Miten sit minä, 34-vuotias ihminen kun inhoan pastan syömistä, koska siinä on kastikkeen roiskumisvaara ja jätän pastan mielummin syömättä. Mites minä? Tuletko syöttämään minuakin?
Mikä vittu teitä nykyajan vanhempia vaivaa, kun ette osaa käyttää järkeänne?
Mitäpä jos kehuisit ja kannustaisit lastasi syömään itse ja antaisit positiivista palautetta kun onnistuu. Sitten kun on vaikeaa ruokaa, johon noin pienen lapsen koordinaatiokyky ei riitä, tarjoaisit apuasi - hyppimättä seinille sen vuoksi, ettei lapsi osaa.
Sotkun pelkäämisen lapsi on oppinut vain ja ainoastaan esimerkistä. Jos olet aina hypännyt putsaamaan joka vitun sotkun syöttäessäsi joko häntä tai pienempää ja parhaassa tapauksessa kiljunut kuin pistetty sika, onko ihme jos lapsi pelkää sotkua?
Nyt on niin, että lapsi pelkää sotkua ja sotkua tullessa kieltäytyy syömästä, ettei tulisi enemmän sotkua. Sinä sitten ajattelit rankaista jättämällä kokonaan ilman ruokaa? No, mitä luulet; ajatteleeko noin pieni lapsi monimutkaisesti vai yksinkertaisesti? Heureka! Tietenkin lapsi ajattelee että koska tuli sotkua, nyt jää ilman ruokaa. Ja mitä siitä seuraa: lapsi pelkää sotkua jne..
Voi talipalloaivot, kun ette osaa käyttää Ihan Tavallista MaalaisJärkeä!!!
huh huijaa, missäköhän kohtaa olen väittänyt, että olen kiljunut, huutanut lapselle, kun ei ole syönyt? Kuules en ikinä huuda lapselleni, mutta olen vain ihmetellyt kun jotkut esim. perhepäivähoitajat ja muut äidit tuntuvat ihmettelevän jos syötän lastani! Ikinä en ole jättänyt syöttämättä jos ei ole yhtään syönyt! Ja sen myönnän, että en pidä sotkusta, mutta katsos me ihmiset kun olemme erilaisia - mitä vikaa siinä on jos siivoaa sotkut heti ruokailun jälkeen kunnolla koska en halua asua sikolätissä! Ja siksi kysyn, kun tuntuu siltä, että muiden mielestä pitäisi jo aina syödä itse kun heidän Petteriään ei ole ikinä syötetty
Muiden mielestä ja muiden mielestä.. Kasvatatko muiden lapsia tai kasvattavatko muut sinun lapsiasi? Totta vitussa ne siellä hoitopaikassa taivastelevat, kun eivät jaksa lapsia hoitaa ja syöttää, sylivauvankin pitäisi itse osata ryömiä tissille ja kaivaa se ulos paidan alta - eihän sillä nälkä ole jos ei osaa!
Enkä sanonut, ettei sotkua saa siivota ruokailun jälkeen.. mutta olen aika varma, ettet ole ihan rehellinen nyt. Etkö vain pyyhikin pöytää/ leukaa/ ruokalappua/ alustaa ihan koko ajan? Jokainen pieni pisara on pyyhittävä heti ja jos lapsella tulee sotkua tai lusikka ei osu suuhun, olet sitä oikomassa koko ajan. Oletko antanut lapsesi syödä rauhassa? Ilman että päpätät koko ajan vieressä?
Ja MIKSI lapsi ei saisi haluta samanlaista huomiota kuin nuorempi sisarensa???!!!! 2-vuotias on vielä niin pieni, ettei todellakaan tarvitse osata itsenäisesti toimia, ja jos edes kerran viikossa syö itse, on se hieno juttu, mutta ei pakollista.
no ilmeisesti ainakin sinun kasvatus on jäänyt kesken, kun täällä haukut, huudat ja kiroilet anonyymisti. Eikös tämä keskustelupalsta ole sitä varten, että täällä voi kysyä muiden mielipidettä lasten hoitoon liittyvästä asiasta? Kuka täällä myöntää, että ympäristö ei lainkaan vaikuta lapsen kasvatuskäytäntöihin, ainahan saamme neuvoja esim. neuvolasta, omalta perheeltä/suvulta, kavereilta yms. ja kun on esikoinen kyseessä, niin totta kai sitä haluaa vaihtaa muiden mielipidettä asiasta. Tuohon sotkuun, joskus 1v sitten puutuin ruokailuun liikaa, mutta sitten kyllä itse tajusin asian ja olen jo vuoden päivät antanut ensin rauhassa itse syödä (ja kannustanut siihen) ja sen jälkeen vasta syöttänyt tai siivonnut!
Vai onko niin, etten käyttäydy sen mukaan, miten minun pitäisi muiden mielestä käyttäytyä? Ei nimittäin paljoa kiinnosta, mitä muut minusta ajattelevat.
Mut mieti nyt vähän! Kyselet tuntemattomilta ihmisiltä, että mitä sinun pitäisi tehdä, kun muut ajattelevat tekemisistäsi sitä sun tätä. Vaihdoit vielä pahempaan vaihtoehtoon: tuntemattomiin!
Tutustu itse lapseesi, hänen persoonaansa. Opi tunnistamaan itse lapsesi tuntemalla, että mikä on hänelle parasta. Tutustu asialliseen tietoon, esim MML:n nettisivuilta vanhempainnetistä lapsen kehityksestä ja muista, että kaikki on viitteellistä ja keskiarvoa, mitä ikäkausien kehitystasosta sanotaan.
Sattumalta olen alan ammattilainen (ylläri! etpäs ois arvannut) ja olen TODELLA kyllästynyt ajattelukyvyttömiin vanhempiin. Jollei jotain ole ohjekirjassa, ollaan heti hätää kärsimässä, että mitä tehdä kun ei uskalleta ajatella itse! Siitä syystä vittu, vattu ja paskanmarjat, kun ei enää hermot kestä AIKUISIA! Sitä päivää ei vielä ole tullut vastaan, että lasten kanssa menisi hermot.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/
Ja eniten olen kyllästynyt nettipalstoilla lapsiaan vertaileviin äiteihin! Voisko ne pienet saada kasvaa ihan rauhassa lapsuutensa, ilman että ovat äidin jatke, ja pätemisen väline?
juupa juu, "alan ammattilainen" aina tietää parhaiten :-)., Tunnen monta esim. kasvatustieteiden maisteria, jotka ovat aivan pulassa lastensa kanssa, joten eipä se koulutus ole minuun tehnyt mitään vaikutusta.
Miksi et muuten hauku kaikkia muitakin palstalaisia, jotka kysyvät mielipidettä lasten hoitoon liittyvästä asiasta? Minulle on aivan sama miten pitkään lasta syöttää, mutta halusin vain tietää, tulisiko tuosta jotenkin huolestua, koska kaikki tuntemani äidit eivät enää syötä 2-vuotiaita ja mielestäni se on vain hyvän vanhemman merkki, että on huolissaan ja ottaa selvää lapsen kehitykseen liittyvistä asioista. Se, että on jossain asiassa epävarmempi äitinä ei tee kenestäkään huonoa äitiä!
Olet jyrkkä vain,jos alkaa itsestä tuntumaan siltä.Ei kait se lapsi pilalle mene,tekisit niin tai näin.
Ihan huomiona vaan joissain kommenteissa esiin vilahtaneesta vitusta. Miten vittu liittyy tähän aiheeseen? Minulla ja lapsillani ainakin se on kyllä ihan eri päässä kuin mistä ruoka laitetaan sisään. .."vitussa ne siellä hoitopaikassa taivastelevat..." No eivät kai sentään, toivottavasti jossain muualla! "Mikä vittu teitä nykyajan vanhempia vaivaa..." No ei ole vielä ollut vitussa pahemmin vaivaa, vaikka ikää alkaa olla jonkin verran. Flunssa kyllä vaivaa.
No kuule, toiset nimittelevät sukupuolielintään vituksi, toiset käyttävät sanaa voimasanana ilmaisemaan pahaa tuultaan, suuttumustaan, ärtymystään jne. Voimasanojen käyttö on yleistä kaikissa kulttuureissa, ympäri maailman, sanat vain vaihtelevat. Kunkin sanan etymologiaa en jaksa alkaa tässä vatvomaan.
Meillä päin on sanonta, että vittu on viiden lapsen äidillä, huoralla ja hevosen tammalla, ja koska en ole noista mikään, en tapaa elintäni vituksi kutsua. Mikä noista sinä ja lapsesi olette?
Voima- ja kirosanan käsitteeseen voit tutustua tarkemmin alla olevassa osoitteessa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirosana
Sanoit aikaisemmin, että olet alan ammattilainen. Niin, siis minkä alan (minä en ole ainakaan arvannut) ja missä tarkoituksessa itse viittasit vittuun tässä keskusteluketjussa? Täytyy sanoa, että en luokittelisi itseäni enkä kolmea lastani mihinkään noista mainitsemistasi kategorioista. Kiitos kuitenkin tarkennuksesta, nyt alan vihdoinkin ymmärtää noin yleisesti. Tosin en edelleenkään ymmärrä, miten vittu liittyy aiheeseen "milloin lopettaa syöttäminen kokonaan". Mutta kuka mitenkin haluaa asiansa esittää......vapaa maa. Jos on noin pahalla tuulella, niin kannattaa käydä vaikka kävelyllä eikä purkaa sitä pahaa tuulta täällä. Asioitahan voi esittää ystävällisestikin ihmisille, joilla on ehkä vasta se ensimmäinen lapsi, jota jännitetään enemmän kuin muita.
Ahaa, olet sellainen henkilö, joka jankkaa samaa kysymystä kerta toisensa perään, vaikka saisi kuinka monta vastauta? Eikö ymmärrys pelaa? En viitsi toistaa itseäni loputtomiin, sillä jo edellisessä vastauksessani valotin sinulle voimasanojen (eli kirosanojen) käyttötarkoitusta ja linkitin sinulle tarkentavaa tietoa wikipediasta. Luulisi avartavan hieman?
Työskentelen lastensuojelussa.
Joo, niin olen, ihan jäi levy päälle. Kiitos, että sinä vaan jaksat kärsivällisesti selvittää käsitteitä minulle ymmärtämättömälle :) Nyt minäkin osaan käyttää sitä vittu -sanaa oikeassa merkityksessä. Niin, jonnekihan se paha tuuli, suuttumus ja ärtymys pitää purkaa. Miksei sitten pienten lasten äiteihin vaikka tällä palstalla. No se siitä, saimmepahan kumpikin huvimme, mutta...........................
Ou nou, ei voi oikeastaan muuta todeta muilta osin.. Kirjoitat klo 10, joten arvelisin, että olet joko 1) turhautunut lasten kanssa kotona 2) teet vuorotyötä suht ilottomassa hommassa tai 3) kirjoitat työajalla. Voisin oikeastaan toivottaa sinulle jaksamista ja toivottavasti elämäsi ei ole sitä pelkkää pahaa tuulta, suuttumusta ja ärtymystä. Ja aloittajalle, rennosti vaan, kyllä se siitä aikanaan, ei kannata kantaa turhaa huolta. Hyvää viikonloppua kaikille! Minä aion käyttää viikonlopun iloisiin asioihin perheen kanssa.