Olen seurustellut pari vuotta, tarkoituksena on sopivassa vaiheessa avioitua ja muuttaa yhteen. Minulla on yksi murrosikäinen lapsi joka ei ole millään tavalla hyväksynyt sulhastani ja tunne taitaa olla molemminpuolinen. Mies painostaa etenemään suhteessa koska ei jaksa elää yksin, on myös tahollaan murrosikäisten yksinhuoltaja. Tiedän, että jos pakotan lapseni muuttamaan saman katon alle toisen perheen kanssa, kaivan verta nenästäni. Äitinä vaistoan ettei lapseni tule sopeutumaan, olemme olleet kahdestaan tosi kauan eroni jälkeen. MIes ei rakenna suhdetta lapseeni ja heidän välinsä ovat erittäin etäiset. Mies ei ymmärrä mielipidettäni siitä, että nyt kannattaa odottaa eikä laittaa väkisin perhettä pystyyn. Yhteenmuuttaminen tarkoittaisi myös muuttoa toiseen kaupunkiin ja jättämään kaiken turvaverkon, mukaanlukien lapseni isän. Hyviä neuvoja?
Lapsen ja puolison suhde jumissa
Kahden tulen välissä
31843
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Jos tää teini muuttaisi isälleen asuun.
Tuskin hyviä neuvoja pystyn antamaan mutta itse en tuossa tilanteessa muuttaisi nuoren kanssa mihinkään. Jos mies ei jaksa muutamaa vuotta odottaa että lapset ovat omillaan niin antaa miehen mennä. Jos etukäteen tietää ettei yhteenmuuttamisesta hyvää seuraa niin miksi pilata monen ihmisen elämä. Et sinä itsekään olisi siinä tilanteessa onnellinen. Jostain kumman syystä miehet eivät oikein innostu kaukosuhteesta vaan haluavat yhteisen katon alle vaikka näkevät varmaan itsekin ettei siitä välttämättä mitään hyvää seuraa.
Olen samaa mieltä,ettei nuoren kanssa kannata tuossa tilanteessa muuttaa mihinkään.Kuten mainittiin,miksi pilata monen ihmisen elämä??
Mutta sitä ei voi yleistää,että miehet haluavat saman katon alle hinnalla millä hyvänsä.Kyllä sitä naisissakin samaa ilmiötä löytyy,ikävä kyllä.Ei tässä voi sukupuolta yleistää.
Olisin ollut itsekin aivan samaa mieltä jos minulta olisi 14v joskus edes kysytty ennen muuttoa oudolle paikkakunnalle keskelle metsää uuden alkoholisti-isin isän vanhaan taloon. -.- Juu ja kaikki turvallinen jäi vanhaan kotiin esim. kaverit ja kaikki. Uudessa kodissa ajauduin heti väärään seuraan ja vasta kun 14v olin niin lastensuojelu-juttuhan siitä syntyi. En tajua äitiäni, äitini on kyllä joo todella sinisilmäinen, mutta että ei osaa tuon selkeämmin ja kauaskatseisemmin asioita katsella ja miettiä niin kyllä köyhää on. Ja ei tuokaan muutto vielä yksistään mitään, mutta kun piti vielä kaiken maailman uudet siskopuolet muuttaa samaan osoitteeseen joka oli minua vain vuoden vanhempi. HUH!!! Kyllä siinä oli kestämistä rampata lastenkodista toiseen ja äitini mukaan kuulemma vieläkin koko sotku omaa vikaani. HALOO!! OLIN MURROSIKÄINEN NUORI!!!! Ajatelkaa äidit ja tulevat äidit vähän kauaskatseisemmin asioita jos lapsestanne on kyse.....
Niin. Lapseni haluaa asua kanssani ja kunnioitan sitä, tapailee isäänsä hyvin säännöllisesti. Näin se näyttää näiden miesten kanssa usein olevan, naiset pärjäävät paremmin omillaan:) Toisekseen meillä ei ole kaukosuhteesta johtuen ollut vielä sellaista normaalia seurustelusuhdetta, jossa voisimme viettää enemmän aikaa yhdessä. Mies ei halua muuttaa minun kaupunkiini vaikka hänen lastensa äiti asuu täällä. Joten pattitilanteessa ollaan:(
V AI IIN
Suosittelen samaa, että muutaman vuoden päästä nuori muuttanee omilleen, tai jos teinisi on vielä alle 15 aika on tietenkin pidempi. Mutta kertoo myös jotain miehestä, jos hän ei halua minkäänlaista suhdetta rakentaa tyttäreesi. On myös niinkin, ettei tyttäresi voi sanella kenen kanssa sinä seurustelet, että vaikka kuinka olisi teini, on hänenkin tultava puolitiehen vastaan. Nyt on keskusteltava asiallisesti erikseen ja yhdessä ja mietittävä miten edetä asiassa. Turvaverkon ja kavereiden menetys voi aiheuttaa todella paljon ongelmia, toki pysyvämpää parisuhdetta jokainen toivoo, mutta aikuisuuden mitta on sekin, että voi odottaa ja kykenee hakemaan kaikkia osapuolia edes jotenkin tyydyttäviä ratkaisuja.
Tyttäreni käyttäytyy asiallisesti miesystävääni kohtaan mutta heidän tutustumisensa ei ole edistynyt oikeastaan millään tavalla. He eivät kommunikoi jos ei ole aivan pakko.Tytär tietää, että aion jatkaa seurustelua, se asia on tehty selväksi jo alkumetreillä. Lähinnä mietityttää se ettei mies ole valmis odottamaan että lapseni kasvaa ja asiat sujuisivat helpommin. Olenko aivan väärässä jos odotan, että mies olisi aloitteellinen ja pyrkisi huomioimaan tytärtäni tai edes näkemään tyttäreni näkökulman? En toivo lapselleni sellaista elämää, jossa hän kulkee jatkuvasti kahden kaupungin väliä reppuineen.
Jotenkin tulee kuva AP, että sinulla on kiire painostaa miestäsi ja tytärtäsi kiirehtimään suhteen luomisessa, et anna sille omaa tilaa kehittyä, suo sitä aikaa minkä se vie ennekuin kiintymys ja luottamus kasvaa (se vie aikaa), vaan kiirehtimällä ja painostamalla tapat mahdollisuuden mihinkään luonnolliseen ja syvempään. Miehesi otti koko paketin, ja saman tien kun rakastui sinuun oli velvollisuus rakastua tyttäreesikin? Anna tilaa, sekä tyttärellesi että miehellesi, nämä asiat vievät aikaa ja kiirehtimällä todennäköisesti pilaat/ saat aikaan korvaamatonta vahinkoa.
...yksi hyvä neuvo vielä, kerro tyttärellesi miehestäsi hyviä asioita, puhu positiiviseen sävyyn, ja samoin miehellesi tyttärestäsi. Se on oikea tapa auttaa ja kumpikin ajattelee/kuulee näin toisistaan positiivisia asoita. Mutta muuten älä tuppaudu heidän väleihinsä sormi ojossa, äläkä käskytä/ komenna miestäsi siitä miten olisi kiire ottaa tyttöön enemmän kontaktia. Silloin mies tekee sen "kun äiti komentaa", se ei ole aikuisen tapa, miehesihän on kuitenkin aikuinen jonka pitäisi osata itsekin ajatella?
Voit miehellesi kertoa mistä tyttösi on kiinnostunut, mitä tykkää tehdä, päin vastoin, mutta ei kehoituksena vaan ihan muuten vaan, juttelettehan muistakin?
Kiitos mielipiteestäsi. Silti voisi kuvitella että muutaman vuoden seurustelun jälkeen olisi jo jotakin nähtävillä. Mutta hiljaa hyvä tulee.
Tuo on totta että hiljaa hyvä tulee. Ei ole mitään syytä kiirehtiä vaan edetä hiljalleen. Minun uusi suhteeni on kestänyt vähän reilu kaksi vuotta, ollaan kihloissa mutta ei edes mietitä että muutettaisiin saman katon alle asumaan. Ei siitäkään huolimatta että minun lapset toivovat ja "rukoilevat" että saisivat tänne miehen. Meistä on hyvä näin että molemmilla on oma koti ja oma pyykkikori.
Minun mielestäni myös miehen olisi otettava kontaktia tyttöön ja yritettävä luoda häneen jonkinlaista suhdetta. Ei voi odottaa että yhteys löytyisi nappia painamalla vaan kyllä sen eteen on tehtävä myös töitä. Eikä ainoastaan tyttäresi vaan myös miehen. Jos hän ei sitä halua tehdä niin enpä itse olisi moisesta miehestä sen jälkeen enää kiinnostunut. Minä ja lapset ollaan koko paketti ja siihen pakettiin on todella tutustuttuva ja se paketti hyväksyttävä kokonaisuudessaan. Näin varmaan sinäkin ajattelet.
Kumpi on tärkeempi, lapsi vai se uusi ukko?
Valitse sen mukaan kumpi muutttaa pois. Ei se sen kummempaa ole.
Uuden miehen saat, uuden lapsenkin saat.
Mutta lapsi ei koskaan saa uutta äitiä.
Niin mies ei asu luonamme mutta haluaa kovasti lusikat saman katon alle. Jarruttelen juuri siksi, että hänen ja lapseni ihmissuhde ei tässä vaiheessa näytä oikein rakentuvan tai sitä ei ole ollenkaan. Parisuhteeseemme lyö kiilaa se, ettei mies jaksa eikä halua kauaa odottaa koska tahtoo jakaa arkensa jonkun kanssa. Minun järkeni samoo että muutaman vuoden päästä tilanteet ovat toiset mutta en tule tässä asiassa kuulluksi ollenkaan:(
Jätä tuollainen mies joka haluaa roikkua koko ajan yhdessä.
Älä pilaa lapsesi ja jopa omaa elämääsi moisen takia.
Se suhde lähenee väkisinkin (mies lapsesi), kun muutatte yhteen, mutta sitä ennen keskustele vakavasti miehen kanssa ymmärtääkö hän, millainen on lapsiperheen arki, mitä haasteita on odotettavissa perheessä jossa on teini, että häneltäkin odotetaan normaalia enemmän (kuin pelkässä parisuhteessa) panostusta siihen, että homma toimii? Onko mies tähän valmis? Tuntuu että ei ole eikä tajua, että ei muuta yhteen vain naisen kanssa, vaan siinä tulee jo valmis kipuileva murrosikäinen mukana.
Jaa-a...
Kantapään kautta oppineena sanoisin näin : mieti hyvin tarkkaan ..
Oma kokemus oli erittäin suuri virhe, vaikka mies olikin aluksi hyvin ystävällinen minun lapselleni ja kaikki näytti hyvältä .Pikkuhiljaa todellisuus alkoi tulla esiin ja miehen luonteen nyanssit paljaistuivat esityksen alta. otin lapseni ja lähdin - nyt korjaillaan rikkoutuneita elämiä..
Kiitos vastauksestasi. Teinillä on jo tarpeeksi vaikeaa minunkin kanssani eikä halua missään nimessä muuttaa mihinkään. Aika vaikea on murrosikäisen kanssa lähteä sille linjalle että on pakko muuttaa. Tuleehan siinä parisuhde testattua kun tapellaan lasten kanssa kaiket päivät...
Älä missään nimessä muuta mihinkään ja sit ävoi seukata vaikka ei samassa taloudessa asutakkaan ja kasvat lapsesi ekana aikuiseksi ja sitten voitte yhteen muuttaa ja niin edelleen. Tulee vain ongelmia kun murrosikäinen lapsi muuttaa uuteen ympäristöön ja pitää etsiä uudet kaverit kun vanhat jäävät entiseen asuinympäristöön ja nyt menet lapsen ehdoilla niin hyvä tulee. Miksi mies ei muuta sinun asuntoosi.
Mies on tahollaan myös yksinhuoltaja ja haluaa pysytellä omassa kaupungissaan vaikka muuttaminen minun kaupunkiini helpottaisi hänen lastensa elämää tuntuvasti (lasten äiti asuu täällä). Yhteen muutto minun asuntooni ei onnistu tilojenkaan vuoksi. Ja vaikka tilaa olisikin niin yhteenmuuttaminen on vielä liian aikaista. Lulenpa että mies nostaa kytkintä koska ei jaksa odottaa ja reissata luonani.
Mieti vielä sitäkin, että miehesi lapsetkin asuisivat saman katon alla, koko kuvio muuttuisi aika rankasti. Toki aika moni yh isä olisi valmis ottamaan "arjenpyörittäjän" omiin kuvioihinsa. Sinä ja tyttäresi menenettäisitte paljon!
Nämä eivät ole pikkuasioita! Murrosikäisen irtirepäisy kavereistaan, koulustaan, ympäristöstään vasten tahtoa on varsin huono päätös. Saati sitten se, että samalla lapsesi menettäisi äitinsä aikaa ja huomiota.
EI TOIMI.
Älä hyvänen aika muuta. 5 vuoden päästä sulla on aikaa koko loppuelämä tehdä omalla elämälläsi mitä haluat. Kyllä niitä vuosia piisaa! Lapsellesi älä omaa (siis miehesi) itsekkyyttäsi aseta enää yhtään enempää muutospakkoa ja stressiä. Hän ei ole osaansa valinnut, ei eroa, ei kulkemista nykyisin 2 kodin väliä...Kai pystyt siihen mihin hänetkin olette pakottaneet - kulkemiseen kotien välillä?
Ajattele vähän, miltä herkässä iässä olevasta neitosesta tuntuu joutua asumaan vieraan miehen kanssa samaan asuntoon.
Suihkussa joutuu astumaan samalle lattialle, johon miehen liat ja eritteet ovat valuneet, vessassa joutuu haistelemaan äijän lemuja. Ruokapöydässä kuuntelemaan maiskutusta ja röyhtäisyjä, ja ehkä vielä öisin makuuhuoneesta ähinää. Pyykkikorissa on isoja likaisia kalsareita ja haisevia sukkia, sohvalla makaa ja kaukosäädintä kontrolloi muukalainen.
Lisäksi joutuu kuuntelemaan oudon "vanhan" miehen omituisia mielipiteitä ja ehkä käskyjäkin ja näkemään oman äidin muuttuvan erilaiseksi äijän komennossa. Kotiin voi ilmestyä alkoholia ja tupakkaa.
Tyttö joutuu pelkäämään koko ajan äijän suuttumusta tai lähentelyjä ja häpeämään kaveriensa aikana äitinsä valintaa.
Asettukaa lastenne asemaan, hyvät ihmiset!
avioliitolla ei ole enää varsinaista merkitystä,,,,ensimmäisellä silmäyksella
rakkaus,,,,toisella ,,avioliitto,,,,kolmannella,, avioeero,,,,,,sen jalkeen monta onnettomija lapsija ovat ilman suoelun ja kontroolin jotka ovat hyvin useasti kohtalokkaita kun lapsi joutuu jonkun sedän, tädin tai isomman kaverin opetuksella (viinan,,tupakan,,huumen,,,special sex,,y,m,,,)
ateismi on täyspaljastunut itsensa ,,,,100%,,,vain uudella nimellä
DEMOKRATIA,,,,
oppikamme uutta terminologia,,,,,
persut----perussuomalaiset
perset----perus maailmanmenno
oli monta muita PER,,llä alkavia sanoja,,,-valinta on vapaa!!!!!!!!!!!
Ei kannata muuttaa yhteen jos kaikilla osapuilla ei sitten ole mukava asua yhdessä vaan se on sellaista pakkopullaa.
Itse seurustelin muutama vuosi sitten miehen kanssa jolla oli pari lasta, ala-asteikäinen ja yläaste ikäinen.
Omat lapseni ovat ala-asteikäisiä ja silloin ammattikoulussa ollut lapsi.
Kyllähän minun piti hyysätä ja kokata ja ties mitä, kun hänellä lapset olivat viikonloppuna siellä, mutta hänen lapsistaan vain nuorempi yleensä puhui minulle mitään tai otti minkäänlaista kontaktia. Lopulta tuli tunne ettei meille mitään välejä tulekkaan. Ja piti varoa kaiken aikaa ettei heille mitään negatiivista olisi sanonut, koska mies heti sanoi pahasti minulle.
Minun poikani ja amis ikäisen lapsen kanssa miehellä sujui ihan ok, mutta tyttärelleni 8v hän oli tosi ilkeä.
Kohteli todella epäoikeudenmukaisesti ja saattoi ruokapöydässäkin tokaista jotain sellaista ilkeää,vaikka lapsiraukka yritti olla niin hiljaa ja näkymätön kuin olla ja voi.
Kun otin asian puheeksi niinmies myönsi olleensa ilkeä,pyysi anteeksi tytöltä ja jatkoi lähes heti ilkeilyään.
Yhteen muuttoa suunniteltiin, mutta kun tajusin miten paljon tyttäreni kärsi siellä olosta ja kun sitten myös kaksi lastani sanoivat, etteivät haluaisi muuttaa tutuista ympyröistä epävarmaan niin emme muuttaneet yhteen.
Ja tämä ei sitten ollut sitä,että lapset olisivat asian yksin saaneet päättää vaan aloin itsekin voida tosi huonosti hänen luonaan, joten oma koti vei voiton, enkä voisi eteenpäinkään lapsiani muutattaa paikkaan jossa heillä paha olla.
Ja jälkeenpäin ajatellen olenpa päätökseeni olla muuttamatta todella tyytyväinen.
Jos rakastat lastasi , niin älä hylkää häntä. Voisin kertoa kokemuksestani uskovaisesta isäpuolesta ja mukamas välittämisesä. Tarinaa riittäisi siintä mulkusta kirjaksiasti. Hevetin pelle pilasi elämäni.
Minulle tapahtui kanssa muutto toiseen lähiöön koulut ja kaverit muuttu, sopeutumisvaikeudet alkoivat . Äijä rupesi muokkaamaan minua tahtonsamukaiseksi ei sika tajunnut että olen ihminen (Nuori ) enkä mikään pelinappula. Perheeseen syntyi uudesta suhteesta lapsi,jonka jälkeen uskispellen asenne muuttui täysin.Äiti ei pannu äijälle hanttiin vaan hyväksyi mukisematta kaikki helvetin valheet ja väitteet mitä sika esitti. Ukko lopetti kun kasvoin isommaksi noin 17v ja vedin sitä turpaa oikein kunnolla. Ikää alkaa olemaan jo lähes kuusikymmentä eikä viha ja arvet menetetystä lapsuudesta ole vieläkään hälvenneet. Kun ette ole asuneet yhdessä et voi tietää kokelaan todellista luonnetta ,kun saat sen selville voi vahinko ollla jo tapahtunut. Mulla rupesi hälytyskellot soimaan kun kerroit että ukko ei ole rakentanut minkäänlaisia suhteita lapseesi. Pidä vaan jalkasi tiiviisti yhdessä ja kasvata ensin omalapsesi, asuinpaikkakunnallasi,missä hänellä on kaverit ja koulut, sekä tuttu ympäristö. Ehdit kyllä myöhemmin elää ja nauttia suhteestasi hyvällämielellä. Jos kokelas ei kestä potkase mäkeen löydät kyllä uuden. Jos äijä on uskovainen pysy kaukana oman mielenterveytesitakia.
Keskustele erikseen lapsen kanssaja miehen kanssa, ja käykää läpi tunteet ja toiveet.
Minun miehen poika ei hyväksynyt minua ja ei taida hyväksyäkään. Tosi vaikeaa on ja suosittelen pohtimaan asiaa monelta kantilta. Paras olisi odottaa se pari vuotta.
Viisaasti teet kun laitat poikasi etusijalle.Se maksaa vaivan ja poikasi aikuisena ymmärtää ,että rakastit häntä.Lapsista pitää tehdä tasapainoisia.Miksi pitäisi kantaa ikuista syyllisyyttä?Miksi toinen aikuinen on niin itsekäs,ettei kykene ymmärtämään lapsien kasvua ja heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan?Toisen aikuisen itsekäs vaatimus,kertoo vallan ja omistamisen tarpeesta-ei rakkaudesta.Harmittaa tilanne voi,mutta se on täysin eri asia!Voimia sinulle!Mieti tarkkaan suhdettasi tähän mieheen,lapset aistivat usein tahattomasti asioita.Pidä mies suhteesi,mutta ei millä hinnalla hyvänsä.Hyvää kesää sinulle ja ihmisillesi!
eräässä uusperheessä ei sun ja mun teini-ikäisiltä lapsilta kyselty mitään kun äityliini ja uusio-isukki päättivat perheenlisäyksestä eli pökkivät vielä yhteisen sykerön tuohon perheen "irvikuvaan ".Siellä asutaan nyt kuin sillit suolassa ja anoppi luuhaa joka päivä perheessä "ihailemassa "tuota uutta penskaa.Osaa mokoma ämmä teeskennellä pitävänsä mukulasta vaikka ei ole koskaan osannut olla oikea mummo.Sääliksi käy uusperheen teinejä.Kukaan heistä ei ole enään minkään arvoisia kun uusiovauva tuli "perheeseen".Pahasti pelkään että pian tarvitaan kolme sijaisperhettä.Äityli on täysin avuton vauvan kanssa vaikka on melkein 50v ja eipä ole isukillakaan paljoakaan lapsen hoitokokemusta.SÄÄLI,SÄÄLI.Älä ihmeessä muuta sen miehen luokse ennekuin teini-ikäisesi on siiihen valmis.Jos hän ei suostu odottamaan,anna mennä.
Mies haluaa teille ja lapsillenne yhteisen kodin mahdollisimman kaukaa ex:stä vaikka kaikille nuorille olisi helpompaa että asuisitte lähellä heidän toisia vanhempiaan?
Juuri näin. Mies on itsepäinen eikä anna tässä asiassa periksi, ajattelee asioita lähinnä omasta näkökulmastaan. Minä kieltäydyn tekemästä lapsesatni heittopussia kahden kaupungin välille.