kuka maksaa laskut

Laskut maksetaan puoliksi, kotiin ei lähetetä rahaa kuin vaan merkkipäivinä.

Miehelläni on parempi palkka kuin minulla, joten hän maksaa enemmän kuluista. Asuntolainan lyhennys menee minun tililtäni, laskut ja ruoat mieheni maksaa. Mieheni perheelle ei lähetetä rahaa, koska he ovat itsekkin työssäkäyviä.

Rahaa ei kotiin.
Laskut pankkitilin mukaan ja se yhdistettynä laskun eräpäivään tietty. Ja ruuat maksaa se joka voittaa tinkauksen kassalla. Samaan talouteen ne tulee ja siksi haluan myös maksaa ruokia välillä vaikka se ei miehelleni hyvin sovi koska hän haluaa olla perheen elättäjä.

Meillä mies maksaa vuokran, laskut ja isommat ostokset, kodinkoneet, elektroniikka, huonekalut yms.
Mä ostan ruuan ja lapsille vaatteet. Mies maksaa myös jos mun tili näyttää nollaa.
Periaatteessa mies elättää

Meillä mies maksaa kaikki perheemme menot. Minun tulot jäävät minulle itselleni. Muulle perheelle lähetetään rahaa, mutta mies lähettää omistaan, joten en valita. Kai jokainen saa omilla rahoillaan tehdä, mitä haluaa.

Itse en ole nyt työelämässä vaan opiskelen ja hoidan lasta joten mies maksaa vuokran ja muut yhteiset laskut. Joskus hän maksaa minun henk.koht. laskujakin jos minulle tekee tiukkaa. Itse maksan ruokaostoksia, lapselle hankittavia tavaroita ja omat shoppailut. Mies antaa sitten tarvittaessa rahaa talouskassaan josta voin ottaa kun omat rahat loppuu. Sitten kun menen töihin niin aion kyllä maksaa puolet kaikista yhteisistä menoista.

Kotiin hän ei lähetä enää rahaa omasta päätöksestään (paitsi yhdelle sukulaiselle) kun on nyt itsekin perheellinen ja tarvitsee rahaa oman perheen elatukseen. Aiemmin lähetti kai aika paljonkin, nykyään vain yhdelle sukulaiselle joskus ja se on minusta kyseisen sukulaisen kohdalla ihan perusteltua.

Meillä mies kustantaa ihan kaiken, ainakin tällä hetkellä koska olen päättämässä opintoja. (Mieheni on ulkomaalainen) Sitten kun pääsen työelämään, niin kaikki tulot menevät samalle tilille. Heti alusta alkaen tili on ollut yhteinen. Meillä ei ole ollut koskaan minun ja sinun rahoja, vaan meidän.

Mieheni on varakkaasta suvusta, joten suvulle ei lähetellä mitään, kortteja joskus! ;) Mutta ymmärrän kyllä että jos toinen puolisoista tulee esim. kehitysmaasta, että suvulle lähetetään rahaa. On aivan oikein että länsimaalaista varallisuutta jaetaan tasapuolisemmin!

Potuttaa kun näyttäisi siltä, että olen aina niin epäonninen miesten suhteen. Miksi löydän miehen, joka laittaa elättämään itsensä tai ei ainakaan anna minulle tai huushollilleni pennostakaan ja itse vaan kertää rahoja omalle "hupi- ja säästötilille"? Hän ei ostaisi minulle tavaraa 5 euron edestä tai vähintäänkin vaatisi rahan samana päivänä takaisinmaksuun.

Meillä maksetaan kaikki puoliksi, eikä mies ole tainnut parin vuoden aikana kuin kerran lähettää parisataa euroa kotimaahansa. Meillä rahat menee kaikki yhteiselle tilille, josta sitten maksetaan laskut ja muut pois. Minulla on myös oma erillinen tili "omia" menojani varten (meikit ym). Ruoat, bensat, tupakat ym maksaa se joka sattuu kaupassa käymään, joka tapauksessahan raha kuluu siltä yhteiseltä tililtä.

ÖÖö, on mullakin turkkilainen mies, mutta en kyllä ymmärrä, miksi kotiin lähetetään rahaa? Ei kai aikuinen lapsi toisessa maassa ole mitenkään elatusvelvollinen vanhempiaan kohtaan? ja mikä "koti" se enää on, kun on omakin koti (ja elämä), joka nielee rahaa.

"Ei kai aikuinen lapsi toisessa maassa ole mitenkään elatusvelvollinen vanhempiaan kohtaan?"

Kyllä se joissakin maissa näin on. Kyse ei aina ole elatusvelvollisuudesta lain edessä vaan moraalista. Ja empatiasta. Me ollaan mieheni kanssa maksettu miehen vanhempien talon remontti, sairaalakuluja ja kotiapua. Tämä on ollut meille aivan itsestään selvää, kun maassa ei ole toimivaa eläkejärjestelmää. Mieheni vanhemmat ovat eläneet sen verran vaikean elämän, että oli ainoastaan kohtuullista yrittää järjestää heidän elämänsä mukavaksi.

Olemme myös rahoittaneet miehen sisarusten bisneksiä (tähän ei tosin enää ole tarvetta) ja äkillisiä sairauskuluja ja tuemme lasten koulunkäyntiä. Joskus olemme antaneet rahaa, joskus lainanneet. Satunnaisesti olemme auttaneet myös paria kaveria. Rahan lähettämisestä ei ole ikinä tullut kiistaa. Olemme keskustelleet eri vaihtoehdoista ja sopineet yhdessä, mitä tehdään. Apua on tullut myös muilta ulkomailla asuvilta sukulaisilta.

Koko sen ajan, mitä olemme yhdessä asuneet, meillä on ollut omat tilit, mutta yhteiset rahat. Ennen, kun raha oli tiukemmalla (opiskeluaikana), nostimme tietyn summan käteistä, jonka piti riittää kuukauden talousmenoihin. Nyttemmin laskemme palkkapäivinä, mitä laskuja on maksettavana ja onko tiedossa isompia menoja tai esim. tarvitsevatko lapset jotain erityistä. Molemmille jätetään "käyttörahaa" omiin menoihin. Loput siirretään säästötilille. Mä hoidan yleensä tän suunnittelupuolen, mies vain kuittaa ;)

Opiskeluaikana mies tienasi hieman vähemmän kuin mä, mutta toisaalta siirtyi aikaisemmin työelämään. Mä olen lisäksi ollut enemmän perhevapailla. Olemme ajatelleet, että oli kyse sitten opiskelusta tai lastenhoidosta, yhtä lailla siinä panostetaan yhteiseen kotiin ja tehdään työtä yhteiseksi hyväksi. Rahalla ei voi mitata kaikkea. Tällä hetkellä tulomme ovat samaa luokkaa, joskin mies tekee aika lailla ylitöitä. Meillä yhteisten rahojen periaate on vuosikausia toiminut hyvin, koska kumpikaan ei ole tuhlari ja koska päämäärät ovat yhteiset.

No kukin tavallaan, mutta onhan se järjetöntä lähetellä rahaa vanhemmilleen. Meidän perheessä se on niin, että isovanhemmat eli minun vanhempani lähettävät (tai antavat) meille ja lapsille rahaa kun tavataan. Eikä tulisi mieleenkään lähetellä sitä miehen vanhemmille!

Tilanteet ovat niin erilaisia, että on järjetöntä väittää, että olisi järjetöntä lähetellä rahaa vanhemmilleen. Mieheni kotimaassa ei maksella eläkkeitä juuri muuten kuin valtion virasssa toimiville eli jos ei pysty tekemään töitä, ei ole tuloja. Siellä on itsestään selvää, että koska vanhemmat ovat maksaneet lasten kuluja, lapset maksavat aikanaan vanhempien kuluja. Mieheni ei suinkaan ainoana osallistunut vanhempiensa elatukseen.

Kukin tavallaan tietty, mutta tulee tunne, että tässä toinen puhuu aidasta, toinen aidanseipäistä. Mulla ei olisi ollut kanttia kieltäytyä lähettämästä rahaa esim. silloin, kun anoppini sai aivoverenvuodon. Sairaalahoito maksaa: lääkärit, lääkkeet, ruoka ja hoitajat erikseen. No, sillähän olisi yhdestä kuluerästä päässyt, mutta en mittaa ihmisen arvoa rahalla.

"No mutta sehän vasta järjetöntä on tehdä lapsia vanhuuden turvaksi ja vaatia heiltä hoivaa ja taloudellista apua, koska he ovat sitä antaneet lapsille pieninä!!! "

Sun muisti ei taida kovin pitkälle ylettää tai sitten on historia opitus mennyt sun kohdalta ihan hukkaan. Mitä varten niitä lapsia on tehty sun mielestä sitten koko ihmiskunnan historian? Ei ainakaan vaan huvin vuoksi. Kyllä ihmiset ovat hankkineet lapsia suvun jatkuvuuden, toimeentulon ja vanhuuden varalle. Ei kuule tarvitse kovin montaa vuosi kymmentä mennä Suomessakaan taakse päin, kun meilläkin oli ihan toinen meno. Ei ollut eläkkeitä, eikä sosiaaliturvaa. Nuorempi sukupolvi on aina elättänyt ja hoitanut vanhukset, kun he eivät ole enää itse kyenneet hankkimaan toimeentuloaan. Tämä nykyinen malli, jossa vanhukset heitetään oman onnensa varaan, on meillä ollut vasta vähän aikaa. Ihmisen muisti vaan on aika lyhyt ja elämän realiteetit usein pääsee unohtumaan.

Voi olla ehkä Suomessakin tulevaisuudessa hieman eri meininki, jos nykyinen velkaantuminen jatkuu. Kohta ollaan mekin samassa jamassa kuin kreikkalaiset. Sittenpähän palataan taas vanhaan systeemiin, jossa mummot ja vaarit elävät saman katon alla lastensa ja lastenlastensa kanssa. Ja arvaa vaan, kuka ne mummot ja vaarit silloin hoitaa? Ei ainakaan valtio.

Olen tälläisen ulkomaanelävän anoppi ja saanut sivusta seurata niukkaaelmää jota tyttäreni perhe on elänyt.Vävy on lähettänyt vaihka perheen viimeiset rahat jos on ollut kyse talon korjauksesta tai sairaudesta entisessä kotimaasssaan olevalle perheelle.Minuakin on useaan kertaa pyydetty osallistumaan asunnon ostoon kyseisestä maasta, saisin sitten viettää lomani siellä.Täytyy sanoa että hullu voi aina olla mutta tyhmä se voi tulla kalliiksi..

Niin kauan kuin mulla oli ghanalainen mies, jouduin elättämään hänet, lapsemme ja itseni pienistä tuloistani. Omat tulonsa käytti itseensä ja lähetti kotimaahan. Elatusapua ei halua maksaa. Miehelle oli tärkeintä hankkia itselleen viimeisintä huutoa olevat laitteet ja muotivaatteet, ja vaihtaa esim. kännykkä aina uusimpaan ja kalleimpaan malliin. Itse kituutin aina, mutta nytpä sentään pärjään taloudellisesti ja kaikin tavoin paljon paremmin kun pääsin miehestä eroon. Mies oli myös luonteeltaan sadistinen ja totaalisen itsekäs narsisti. Välttäkää joutumasta hyväksikäytetyksi!, kannattaa ajatella enemmän järjellä kun sydämellä ulkomaalaisten kanssa. En ole kyllä yhtä hirveään tapaukseen koskaan törmännyt, vaikka on aiemminkin ollut ulkomaalaisia ystäviä. Ihanaa ku voi taas elää ns. normaalielämää ja multa löyty niin paljo itsekunnioitusta jättää se tyyppi, vaikkei olis kyllä pitänyt koskaan ottaakaan. Peräänsä en ruvennut itkemään, vaikka uhkaili että ero murskaa minut. Hohhoh!, murskasi ainakin ison osan pahasta olosta! Tosin vielä haluaa kiusata kun meillä on lapsi. Kiusaa lasta myös. Lisäksi oli ihan kun joku kämppäkaveri, ja kävi vaan kotona huoltamassa omia vaatteita ja syömässä jne., ei osannut keskustella, muuta kuin kavereiden kanssa netissä ja puhelimessa. Ei ollut kiinnostunut lapsestakaan ennenkuin menetti meidät. Nyt se on myöhäistä kitistä ja haluta valtaa lapsen kautta. En aio yhtäkään huonoa äijää enää nurkkiin ottaa, se on oma tupa, oma lupa. Jos löytyis rauhallinen ja raitis kiltti suomalainen mies, voisin harkita, mut laps on mulle kaikkein rakkain ja etusijalla aina.

Ulkomaalaistaustainen mieheni maksaa kaikki laskut. Hän käy töissä ja mä istun kotona. Vapaa-ajallani teen mitä huvittaa. Miehen kulkaas pitää olla aito mies!

Hmm... Meillä oli ennen silleen että minä maksoin kaiken mahdollisen. Tyyli muuttui kun ( uskoisin näin) mies teki jonkun sisäisen päätöksen että todella aikoo viettää meidän (minun ja lasten) kanssa loppuelämänsä... Nyt hän maksaa ja elättää meitä (minä kotiäitinä) ihan niinkuin kunnon miehen kuuluukin;)
En tiedä mikä muutoksen sai aikaan, lapsia meillä oli jo ennen tätä muutosta, mutta virallisesti vihille mentiin vasta pikkukakkosen synnyttyä ja siitä lähtien mies ollut erilainen:) Varmaan olin sitä ennen vain "tyttökaveri" (vaikka niitä lapsia olikin) ja hän vielä katasteli josko paremman löytäis, lotossa voittais tms. Vihdoin hän alkoi arvostamaan sitä mitä käsissä oli ja alkoi ns. kunnon äijäksi.
Luulisin että useammallakin ulkomaalaisella miehellä samanlainen kuvio... katsastellaan vielä mitä tulee eteen eikä tosissaan sitouduta ja laiteta omia ropoja suhteeseen vaikka näennäisesti lupailtaisiinkin vaikka kuu taivaalta. Monet menee naimisiinkin ilman että ovat vielä tosissaan, mitä vaan jotta saa lämpöä ja apua osakseen. Kannattaa itsekin ottaa sama linja näiden kanssa eikä heti antaa sielua sydämestä ja tuhkia pesästä. Sanat on vain sanoja, mutta teot todistaa oikeat tunteet ja ajatukset:)

Meillä maksaa se enemmän kummalla on tulotkin enemmän, niin se on aina mennyt. Emme lähetä rahaa kotia, miksi lähetettäisiin, tämä on meidän koti ja vanhemmat asuu lähellä, tulevat omillaan toimeen.

Pääasiallisena palkansaajana yhtiövastike, vesi, sähkö, TV-lupa ja kaikki auton kustannukset menevät suoraveloituksena tililtäni.

Ruokaostokset ja lastenvaatteet olen jättänyt pääosin vaimon huoleksi.

Puhelinlaskunsa molemmat maksavat itse. Lehtitilaukset ovat vaimon heiniä.

Ja "koti" on tässä, meidän kotimme.

Omia vanhempia muistetaan lähinnä muuten kuin suoraan rahallisesti. He ovat itsellisiä ihmisiä, ja meidän perheemme pääasiallinen vastuu on nyt pienistä lapsistamme.

Hyvin toimeentulevissa perheissä mies hoitaa raha-asiat ja vähävaraisemmissa perheissä nainen. Kumpi sitten lie seuraus ja kumpi syy.

Meillä on menny ihan alkuajoista asti rahat samalle tilille ja sielät on maksettu kaikki kulut. Eipä ole pahemmin rahasta tapeltu, kumpikin hankkii mitä tarvii, eikä törsää turhuuksiin.

Olemme avopari ja maksamme laskut puoliksi siis ruoat, mutta meillä on vielä omat vuokra-asunnot ja kumpikin maksaa omansa vuokran. Yleensä mies käy kaupassa ja tuo ruoat, mä kun käyn kaupassa ostan hygienia tuotteet ja vaatteet miehellekkin . Tälleen meillä vielä. Jos yhteen muutetaan katsotaan miten sitten käy, tietty vuokra puoliksi jne... tai oman asunnon jos hankimme sen lainan lyhennykset puoliksi ollaan jo niin sovittu, kun sen aika tulee. Minä en enää ole työ elämässä mukana vaan sairas eläkkeellä, joten tiukkaa aina tekee minulla ja miehellä myös, vaikka on töissä pieni palkka. Mut just nippa nappa toimehen tullaan.

No sehän nyt on selvä että muija maksaa laskut että mulle jää rahaa ryypätä! Ei tässä työttömänä oo muuta tekemistä kun muija ravaa töissä niin mä sit käyn bissellä!

Meillä maksetaan n. fifty - fifty. Lapsillemme lähetämme riittävästi ja tarpeen mukaan. Lastenlapsillemme hiukan vähemmän.

Itse tienaan ja itse maksan kaikki laskut; asuntolainan, yhtiövastikkeen, ruuan, auton kulut, lasten vaattet, lasten harrastukset, lomamatkat ym.. lähihoitajan palkasta ja kymmenen vuotta on HYVIN MENNYT!! :) ps. kaksi lasta :)

Olen kahden lapsen yksinhuoltaja 24/7 ja maksan elämisen ja ihan kaikki laskut aina asuntolainanlyhennyksiin ihan itse. Näin olen aina tehnyt ja tulen tekemään jatkossakin sillä en halua olla riippuvainen kenestäkään ja mahd. eron tullessa joutua ahdinkoon. Olen itsenäinen ja ylpeä siitä!

Laskun maksaa se kumman nimella se tulee koska se on kaikkein selvin juttu ja ismompia hannkintoja kuten kodnkoneet ostaa se kuka sitä tarvitsee enemmän niin menee helpoiten. Itse miehena olen hankkinut kodin elektroniikka laitteet kuten tv:t, videot, dvd, tietokoneet ja naiseni on ostanut perukoneen ja imurin. Seuraavaksi on listalla astianpesukoneen uusinta ja ajettelin että ostan sen koska ei ole hirveän kallis.

Miksei teillä ole niitä hemmetin taloustileja, mitkä on yhteisiä. Sinne sitten pystyy laittamaan molemmat kuussa rahaa vaikka 60% tuloistaan. Loput pitää itsellä, tai laittaa vapaaehtoisesti sinne tai lähettää kotiin tai vaikka joulupukille. Talousrahoista kuitenkin maksetaan vuokrat, lainat, puhelin, netti, sähö, vesi, autopaikka/-talli, sauna tai sitten lyhennetään talolainaa ja kaikki kodinkoneista lähtien. Sinne säästetään lomarahaa, ja siellä pitäisi yrittää pitää aina noin 10tonnia varalla, että jos sattuu joku isompi tapaturma, työttömyys tms. ja jos on lapsia, niin kannattaa ihan oikeasti ottaa molemmille säästötili ja säästää koulutusta varten alusta saakka.

Koulumaksut tulee, täällä määrää rikkaat ja rikkaat tulee ajamaan köyhät kyykkyyn. 20 vuoden kuluttua Suomessa maksaa lukausimaksut, hinnat ovat pilvissä, tuloissa ei ole eroja vaan railoja ja kuiluja ja köyhät elättää rikkaat jollain orjatyöllä, eikä niiden lapset mene kouluun, ketkä eivät ole säästäneet. Myös terveyden hoito maksaa ja on todennäköisesti vakuutuksen takana.

Joten, jos teillä on lapsia, kannattaa asiat hoitaa niin vastuullisesti, että teillä on varaa pitää lapsistanne huolta vielä 20 vuoden kuluttuakin, kun hän tarvitsee koulutuksen.

Jos kotiin lähetetään rahaa, eli elätetään ulkomailla ketään, sinne lähetetään korkeintaan 10% perheen tuloista, JOS on hyvä tulot. Jos on pienet tulot, sinne lähetetään vain 5%.
Jokaisen ihmisen kansallisuudesta riippumatta pitäisi auttaa pienituloisia ja köyhiä lähimmäisiään, muita, perhettään, jne. tuloistaan noin 10%:lla. Jos kaikki, rikkaita myöten tekisivät tämän, ja tuloja tasattaisiin kaikille tuon verran, olisi maailma 100% parempi paikka.

10€ ilmaista pelirahaa! http://voita-200-tonnia.tk

Meillä maksetaan laskut puoliks ruoka menen sen tililt kumpi käy kaupassa. mieheni halusisi lähettää porukoileen rahaa että pystyisivät kustantaan mieheni pikkusiskon menot sun muut mutta itse en haluisi! mutta minkäs teet en voi siihen puuttua. (: mutta muuten kyllä menee aika puoliksi kaikki.

Meil mie hoidan raha asiat, mut makselen laskut sen tilillä kummalal ny sillo sattuu rahaa olemaan (sovitusti mulla miehen verkkopankkitunnukset omieni lisäksi) ja mies on tyytyväinen kun ei tartte laittaa tikkua ristiin et raha asiat hoituu ja ei tarvitse huolehtia hoituuko ne.
Ruuat maksetaan kans sen tililtä kummalla sitä rahaa sillo sattuu olemaan..Näin meil o ain menny ja menee jatkossaki.

no Kela tietysti, sinnehän ne kansaneläkemaksut aikanan tuli tallennettua ja nyt sen kun mässäilen niillä euroilla miten lystään.

Puolisot avaavat yhteisen tilin, jonne periaatteessa molemmat siirtävät automaattisesti joka kuukausi saman summa. Kaikkin kodin jokapäiväiset menot maksetaan maitokassasta. Solidaarisuuden nimissä se, joka tienaa enemmän, maksaa tähän ns. maitokassaan enemmän. Varsinkin jos enemmän tienaava on mies. On huomioitava, että naisella on suuremmat henkilökohtaiset taepeet, joten vain vähän enemmän tienaava nainen maksaa yhtäpaljon maitokassaa. Lainoilla on vastaavalla tavalla toimiva lainan hoitotili.

Ja kun tässä yhteisessä tilissä on molemmilla pankkikrtiti, ilma luottokorttia, pysyy talous tasapainossa, kun ei elelä velaksi.

Minne kotiin sitä raha pitäisi muka lähettää?????? Outoa, TODELLA outoa! :D

meillä maksaa vaimo ja on maksanut jo 28 vuotta minkä olemme olleet naimisissa kun akan otin niin sanoin et minä en osallistu mihinkään laskujen maksuun se sopi hänelle hyvin näin toimii jatkossakin

Meilä maksa fatta kaiki laskut!

Onko hyvä jako, minä maksan vuokran vaimo ostaa ruuan???

Mulle maksaa sossu elämisen ajelen kortitta autolla poliisi puhalluttaa mutta ei älyä kysyä korttia koskaan. Näin helppoa se on saa nukkua pitkään ja ei tarvitse maksaa itte mistään.

Meillä on sellainen tapa ollut avioliiton alusta asti että molemmat laittavat ruoka ym menot ylös mitä ovat kuukauden aikana ostaneet perheen hyväksi. Kuukauden jälkeen sitten lasketaan menot yhteen. Minulla kun on suuremmat tulot niin maksan siis tulojen mukaan suuremman osuuden kuukauden menoista.Vaatteet ja muut henkilökohtaiset tarvikkeet maksaa tietenkin kumpikin itse. Tämä systeemi on meillä toiminut jo melkein kolmekymmentä vuotta.Mielestäni tämä on toimiva tapa eikä ole kummallakaan sanomista kun näin on sovittu.

Meillä kumpikin maksaa puoliksi laskut ja ruoat .
Vaatteet ostetaan omista rahoista .

Rahaa lähetän veljelle ja isälleni ja mieheni lähettää omalle perheelleen .

No me asutaan minun omistamassa ok-talossa ja hoidan laskut ja kauppaostokset. Avopuolisoni antaa tienaamastaan rahoista minulle joka kk puolet, jolloin minä hoidan edellämainitut asiat omalla ja avopuolisoltani saamalla osuudella. Hyvin on toiminut ja harvoin tarvinnut tehdä kompromissia.

seukkailut vuoden verran, asutaan erillään ja pitäs muuttaa yhteen mut huomannu et eukolla vaikka käy töissä aina rahat loppu ja pieni tuki paikallaan, tuntuu et kuukaudessa noin tonnin verran tarttee apua.

Meillä kepulaaset maksaa kaikki kunnan tililtä mahtava paikka ,ai nii paikka on Kauhajoki...

niin suomalainen mies on yleensä elättnyt perheen mutta tämä yhteiskunta on tullut kallis asua ja lisää tule kustannuksia kun hinnat nousee ja palkat siinä sivussa pysyy paikoillaan ..ei näytä hyvältä .vai mitä mieltä muut ovat ??

no laskut ja hankinnat maksetaan puoliksi jos mahdollista .
mutta nyt on kaikki laskut ite maksettava kun on sinkku ..
mutta siitä huolimatta mennään eteen päin ...rämpien suossa kuten sanotaan ...

hiukka huumoia elämään myös ja meno jatkuu

Mä maksan kaikki ite, kun olen vain minä ja kissa.
Naisen pitäminen tulee niin kalliiksi, ettei sellaiseen ole varaa:))

Minun laskut maksaa maakunta.

Kansalaisaloite turkistarhauksen lakkauttamiseksi kerännyt yli 37 732 allekirjoitusta

http://turkistarhatonsuomi.fi/

Nää laskujutut on sellainen parisuhteiden koetinkivi luottamuksesta. Jos se on kunnossa, no problemo, mutta jos taas ei.....? Meillä maksan minä(aviomies) lainanlyhennykset puhelin-,sähkö-,yms laskut ja vaimo ostelee ja makselee ruoat sun muut taloustarvikkeet. Meillä on yhteinen nettipankkitunnus ja homma on toiminut jo vuosikausia ilman ongelmia. Olen itse sairaseläkkeellä(aviomies), mutta ansaitsen paremmin kuin vaimoni, joten suuremmat kuluerät kuuluvat luonnollisesti minulle. Toimii!!

Meillä oli koko pitkän avioliittomme ajan yhteinen tili, joka toimi meillä. Se, kumpi ansaitsi enemmän, vaihteli (mieheni joutui työttömäksi 10 vuodeksi).

Aika vaikea minusta on alkaa laskuja jakamaan.

Laskuista puolet, ruuasta suunnilleen. Ei se ole niin tarkkaa, voi joustaa jos toisella on katko tuloissa. Omat huvit maksaa kumpikin yleensä erikseen. Ei tarvitse rahasta tapella eikä kumpikaan yritä lusmuta maksuista.

Meillä maksetaan vuokra puoliksi ja sähköt. Molemmat ostaa omat vaatteensa tms. ja maksaa myös itse omat henkilökohtaiset laskunsa. Mies omistaa myös auton ja maksaa käytännössä kaikki sen kulut paitsi jos käytän sitä välillä, niin makselen bensoja sitä mukaan. Miehellä on isommat säästöt kuin mulla ja sitä paisti hän käy töissä ja mä taas opiskelen. Jos tulee jotain yllättävää ostettavaa -varsinkin kun puhutaan vähän kalliimmista sijoituksista -yleensä mies hoitaa ne, kun hänellä on rahallinen tilanne parempi. Sitä paitsi hän tarjoutuu joskus kustantamaan mun menojani (esim. maksoi etelänmatkan loppumaksusta mun osuudenkin), kun on onneks ymmärtäväinen meidän tulojen eroista. Meillä toimii tää systeemi hyvin, koska mies ei tyydy olemaan liian kiltti ja elättämään mua kokonaan, enkä sitä haluaisikaan. Halun kantaa oman korteni kekoon. Toisaalta hän kyselee aina myös omaa tilannettani ja ottaa varakkaampana enemmän vastuuta tarvittaessa.

Meillä vaimo maksaa melkein kaikki laskut ,joskus erehdyin kysymään ,että voinko maksaa jonkun laskun,sanoi älä sinä puutu näihin. Ruokaa kyllä tuon kotiin ja suurempiin hankintoihin annan rahaa.

Ensin minä maksoin kaikki kun mies opiskeli, olin siis yksinkasvattaja
Sitten minä maksoin kaikki kun minä opiskelin, olin yksinhuoltaja
Sitten minä maksoin kaikki kun olin töissä ja maksoin pois opintovelkaa. Olin ainoa huoltaja kaksi lasta
Sitten maksoin kaikki ja aloin maksaa pois asuntovelkaa.Olin itsellinen asuin yksin.
Nyt asun omassa asunto-osakkeessa ja maksan kaikki menoni itse.

Meillä mies maksaa ruoat ja minä maksan laskut. Mies kyllä laittaa tietyn summan kuukausittain minun tilille, joka kattaa puolet lasten harrastuksista sekä hänen omat laskut.

En tällä hetkellä seurustele, mutta kokemuksesta oppineena olen tuon talousasian ajatellut seuraavasti:

Tulojen mukaan se menisi. Tienaan itse hyvin, mutta jos vaimoni ansiot olisivat vaikka puolet käteen jäävästä summasta, mahdollinen asuntolaina suhteutettaisiin tulojen mukaan. En kokisi oikeudenmukaiseksi, että vaimoni maksaisi yhtä paljon. Kyllä sitä käyttörahaa suo jäävän hänelle myös omiin kuluihin.

Tässä vaiheessa kun on jo oma pesä, toisen panos olisi se mitä maksaa (asunnosta). Lähtökohtana arvon määritys, joka mahdollisen myynnin seurauksena vaikuttaisi myös siihen mitä on maksanut (plussaa tai miinusta).

Edellytyksenä on oman elämän olemassa olo, ei raha tai omaisuus. Se mitä on hänelle siunaantunut, on hänen.

Siivellä eläjien suhteen on ollut pakko tehdä itselle pelisäännöt, mutta myös mahdollisen vaimon suhteen.

Sähkö ym. laskut sama juttu, prosentteina käteen jäävistä summista, jää molemmille omaa käyttörahaa suhteessa palkan määrästä.
On mielestäni oikeudenmukaista.

Minä olin yhdessä mieheni kanssa 30 vuotta (hänen kuolemaansa saakka). Meillää on aina ollut yhteiset rahat, niin kauan kun muistan, eli siitä asti kun on yhteen muutettu.
Kun mieheni oli töissö ja minä kotona lasten kanssa, niin mies aina laittoi suurimman osan rahoista mun tilille ja mä maksoin päiväsaikaan kaikki laskut ja kävin kaupassa yms. Sitten kun lapset kasvoi ja minä menin töihin, ja mieheni joutui eläkkeelle työtapaturman vuoksi, niin minä laitoin suurimman osan palkastani hänen tilille ja hän hoiti kaikki laskut ym...ja kävi kaupassa päivällä ja teki ruoat. Minä sitten tein ruoat viikonloppuisin ja yhdessä käytiin kaupassa. Hyvin toimi loppuun saakka eikä rahasta koskaan tarvinnut riidellä.

Kaikki laskut... toki minun tililtäni

Meillä vaimo tienaa enee ja maksaa laskut/ruuan.Multa menee tuvan lyhennys loppu rahoilla ostetaan jos jotain tarvitaan muuten pistetään säästöön pahanpäivän varalle.Turhuuksiin emme rahaa huvikseen käytä vaan säästämme ja hankimme sitten jos jotain tarvitaan,eipä tarvii ostella osamaksuilla;)))
Elämä on kun sen oivaltaa;))))

Minä maksan melkein kaiken. Se on toiminut jo vuodesta 1975 alkaen. Mies on ollut paljon tarpeellisempi kuin mitä kukkarosta on otettu.

Kun mentiin mieheni kanssa kimppaan,laitettiin yhteis tili,josta maksetaan kaikki kulut ja lopuilla ....ostellaan,mitä ostellaan...kuhan pärjätään,meille avioliitto/avoliitto on pyhä,jota molemmat kunnioittaa:)

Testaan yhteysongelmia. En ole tiennyt olevani missään tekemsissä Saunalahden kanssa.

Meillä maksan yhteisistä lakuista hieman enemmän kuin puolet ja ruuan maksan minä koska tienaan enemmän. laskujen ja ruuan ostamisen jälkeen omat rahansa saa käyttää mihin haluaa. omat jutut(harrastukset, lehdet, kännykkä) maksetaan tietysti itse. ja toiselle annan rahaa jos hänellä ei ole, mutta harvoin hän pyytää ei luonne anna periksi kysyä minulta rahaa. Tämä toimii meillä ihan ok hyvin.

Entisen vaimoni kanssa jako oli selvä.
Maksoin kaikki muut kulut häne lääkkeitään ja viinojaan myöten paitsi ne, jotka hän tarvitsi vaatteisiin ja meikkeihinsä.
Töissä hänkin kävi, ei edes huonopalkkaisissa.
Hän oli silti sitä mieltä, etten ollut mies enkä mikään, kun en kyennyt kaikkea maksamaan.
Eron jälkeen huomaisin olevani oikein hyvin toimeen tuleva. Yhdessä olessa tilinylitykset olivat arkipäivää. Mun tili oli yhteinen, hänen ei.

Hai sehän maksaa joka syöpi kahen eestä.

Eikö kellään ole välähtänyt päässä, että pankkiin saa avattua yhteisen tilin, jonne kummaltakin pärähtää automaattiveloituksena joka kuukausi sama suoritus. Sieltä sitten maksellaan iloisesti kaikki yhteiset menot ja molemmille jää se ikimoma saldo tuhlattavaksi mihin ikinä huvittaa. Ei tarvitse sen koommin miettiä, että kumpi maksaa ja mitä maksaa. Tilien avaaminen pankkiin on ihan ilmaista ja kulut on melko pienet. Järki päähän, kamoon.

Meillä vaimo hoitaa raha-asiat..On pankissa töissä..Tiedää miten rahaan saa lisäntymään!!.Minä yrititän kuluttaa mahdollisiman paljon.....

Olemme nelikymppisiä, yhdessä 12 vuotta joista naimisissa yhdeksän. Vapaaehtoisesti lapsettomia (lemmikkejä sen sijaan on :-)

Olimme tavatessamme jo molemmat yli 30-vuotiaita, olleet vuosia hyvinpalkatuissa ammateissa ja tottuneet olemaan taloudellisesti itsenäisiä ja hoitamaan omat asiamme, joten sitä olemme jatkaneet myös avioliitossa.

Kaikki yhteiset menot (asumiskustannukset, sähkö, vesi, lämmitys, vakuutukset, nettimaksut, kaapelitv, lemmikkien kustannukset yms. yms. maksetaan tasan puoliksi). Kaikki kuukausittaiset maksut menevät pääsääntöisesti minun tililtäni suoraveloituksina.

Päivittäiset menot hoidetaan niin se maksaa joka ehtii, ja sitten kulu merkitään "kuittilaskelmaan" jota pidetään Excelissä. Tuohon laskelmaan siis tulee jokainen ei-toistuva lasku jolla on maksettu jotain yhteiseen käyttöön tulevaa tai yhdessä tehtyä. Tällä hetkellä laskelmassa on jo parisen tuhatta riviä. Siitä näkee kätevästi hetki kuin hetki kumpi on ns. "velkaa" toiselle. Jos toinen on useamman satasen "velkaa", niin hän sitten maksaa muutaman seuraavan kulun ja tilanne tasoittuu. Mitään rahaa emme toisillemme anna, paitsi että lomien edellä siirrän mieheni tilille n. 3000 euroa joilla sitten katetaan osuuteni loman kustannuksista.

Omat ostoksensa kumpikin hoitaa ja maksaa täysin itsenäisesti ilman mitään selittely- tai tilivelvollisuutta toiselle.

Meillä tämä systeemi on toiminut äärimmäisen hyvin ja olemme todella tyytyväisiä. Rahasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä eikä edes keskustella. Minulle tämä järjestely on erityisen hyvä koska tykkään käyttää rahaa enemmän kuin mieheni, ja tukea myös sukulaisiani. Esim. vähän aikaa sitten lainasin siskolleni tuhat euroa ilman mitään takaisinmaksusuunnitelmaa; annoin veljentyttärelle 300 euroa valmistujaisrahaa, ja toiselle sukulaiselle 200 euroa synttärirahaa. Maksan myös usein äitini kuluja (esim. lääkäri). On todella mukavaa etten joudu näitä mitenkään neuvottelemaan mieheni kanssa. Hän samoin saa tehdä rahoillaan aivan mitä haluaa. Ainoa rajoitus on että yhteisiin kuluihin on löydyttävä rahaa kun sitä tarvitaan.

Tämä systeemi toki toimii parhaiten kun tulot ovat suunnilleen yhtä suuret, kuten meillä on.

Mun oli pakko selata tätä viestiketjua kun en kertakaikkiaan meinannut kässätä mitä toi rahan lähettäminen kotiin tarkoittaa, mutta kuten kaikissa ketjuissa välissä on niin paljon shittiä ettei jaksa kaikkia! Lopulta oli pakko nauraa kun tajusin. Olin ensiks ajatellut että joku lähettää rahaa kehitysmaissa oleville vanhemmilleen (mikä olisi ihan ymmärrettävää). Mutta että Suomessa, - no toisaalta, mikä ettei. Jos jää jonkin verran ylimääräistä fyrkkaa ja vanhemmat kituuttaa tosi pienellä eläkkeellä niin so what. Voisi mennä todella huonompaankin.
Meillä on yhteinen käyttötili ollut jo avioliiton alusta asti, johon palkat tulevat ja josta maksetaan juoksevat kulut, laskut, ruoat, katsastukset, kampaajat, vaatteet, hammaslääkärit ym. Sitten vielä molemmilla on omat säästötilit, joista otetaan rahaa tarvittaessa esim. matkoihin tai isompiin hankintoihin. Säästöön siis menee joka kuukausi säännöllisesti rahaa palkkapäivinä.
Itsekin pyöritin exceliä tässä lähinnä menovirran tyrehdyttämismielessä, mutta en kertakaikkiaan ehtinyt lopulta pyörittää sitä ja puoliksi tehty on ei lainkaan tehty.

olisko vinkkejä hyvästa exell taulukosta tai talousohjelmasta kotitalouden käyttöön ?

No nainenhan ne tottakai hoitaa, tässä sohvalla makaamisessa ja kaljan juonnissa on ihan tarpeeks homma että saakin luvan tehä jotain tän perheen eteen.

Nappaa ilmainen http://kymppi.tk ittelles ja voita sillä rahaa!

Molemmat maksaa omat laskunsa.
sähkösoppari on mun nimissä, miehen nimissä netti.. suunnilleen saman verran kuukaudessa.. jne.
Ruokaostokset tehdään vuorotellen mut ei mitään kuitteja tosiaan kytätä :D

Huh huh mitä tekstii osalla porukkaa, jos yhdessä asutaan niin miksi pitää joka hiton sentti laskee...
Menee eläminen liian vaikeaksi, jos ruuatkin pitää laskea.
Se käy kaupassa kumpi kerkeää ja on mahdollisuus ja ostaa mitä tarvii, eikä siintä tarvii keskustella paljonko maksoi.
Jos miettisin tolla logiikalla pää hajois koska pari aikaisempaa tyttöystävää maksoi todella paljon, kun maksoin käytännössä kaiken.

Nykyisen kanssa meni alkuun samaan tapaan .. Nyt tilanne on että hän yrittää jollain tapaa hyvittää ja maksaa menoista suurimman osan ..(uuden töllön,tietokoneen sohvat yms.)
Minä maksan velat ruuat ja auton.. voisin melkein sanopa että vaimoni loput toki omat baarireissut ja sen sellaiset toki itse.
Niin lapsia on muutama eli niittenkin menot vaimoni nyt hoitaa..

Velaa pelkästään (yhteisen talomme)maksan 1500€/kk eli onhan minulla vielä ehkä hieman suurempi yhteisistä menoista kummiskin.

Meillä mä tienään enempi kuin vaimo. Pääperiaate on että rahavarat on yhteiset mutta kulujen maksusta ollaan käytännössä sovittu siten, että mä hoidan asuntovelat ja asunnon vastikkeet/muut maksut auton huollot/bensat ja vaimon varoista menee sitten ruoat puhtaus, vaatteet sekä vakuutukset, sähköt ym.

Välistä kyllä mä maksan myös jotain noista vaimon yleensä maksamista jos sillä on rahat tiukalla.

Mä hoitelen käytännössä netissä kaikki nuo maksut ja myös pistän molemmille sukan varteen säästöön ja näistä aina välistä keskustellaan jos tarve vaatii. Kumpikin sitten voi ostaa sukanvarsi säästöillään mitä haluaa.

Suurin piirtein ollaan asioista samaa mieltä vaimon kanssa mutta joskus puolin toisin kyseenalaistetaan sitä mihinkä rahat tulee käyttää tai olisi pitänyt käyttää.

En oikein ymmärtänyt tuota "kuinka paljon lähetetän rahaa kotia ym.s" mutta voin kertoa ettei meillä ole tapana ollut lähttää rahaa koitiin kummallekaan vanhemmille vaan ollaan tämä puoli hoidettu toisella tapaa eli silloin kun kummallakin eli vanhemmat niin hankittiin jotain kivaa niille muuten vaan tai jos oli tarvis esim. synntärit jne.

Mun mielestä jokainen tekee mitä itse lystää, voi lähettää rahaa kotiin jne. mutta pitäis aina muistaa se, ettei raha korvaa sitä rakkautta eli vanhempiensa luona tulis käydä ja pitää yhdessä hauskaa eikä pelkästään vaan lähettää rahaa isälle tai äidille jos sitä rahaa on liikaa.

Rakkauteen ja parisuhteeseen kuuluu taloudellinen vastuunkanto sen mukaan mitkä on omat rahkeet eli pitää muistaa se, ettei välttämättä se toinen ole yhtä hyvin tienaava joten silloin voi itse maksaa enempi yhteisiä kuluja ja kun näin on niin ei pidä toista siitä syyllistää mutta toki voi yrittää avittaa asiaa tukemalla toista parempaan taloudelliseen tilanteeseen pääsemiseksi, tämä on paitsi rakkautta myös viisautta ja viisas tietää, että on helpompi vaalia rakkautta jos ei tarvi rahasta tapella ;-)

Meillä minä (mies) päätän rahankäytöstä, koska 1) tienaan paremmin, 2) olen osoittanut "sijoitushistoriallani" että pitkäjänteisyyttä löytyy taloutemme hyväksi, 3) rouva myönsi 10 vuoden avioliiton jälkeen ettei ole oikein saanut tehtyä koskaan "omaa säästöä" vaan kaikki hänen fyffensä on mennyt.

Yhteiselle tilille menee ns kiinteät kulut (joista katan 80%) ja hän sitten ostaa sapuskat perheeseen, muut rahat ovat "omaa rahaa". Nykyään hän kysyy luvan jokseenkin jokaiseen ostokseen jos se on yli 30 euroa, koska tietää että hermostun "kivasta akkamaisesta pikkukrääsästä" sen verran pahasti, ettei hän kestä viikon mykkäkouluja tms - mun mielestä kiinalaisen kivakrääsän hankkiminen on vihoviimeistä typeryyttä.

Ei, meille ei ostella uusia taulutöllöjä tai autoja, vaan käytetään kaikki loppuun. Saatan käyttää farkkuja 4-5 vuotta, kunnes rispaantuvat puhki, auto jolla ajan on 25 vuotta vanha mutta erittäin luotettava ja suht taloudellinen. Kaikki ylimääräinen pistetään säästöön/sijoituksiin ja ehkä jonain päivänä pääsen irti tästä "pahan päivän varalle"-asenteestani.

http://www.youtube.com/watch?v=VQ20_vW3ei0&feature=plcp

Lähettää rahaa kotiin? Jos et ole somalialainen en ymmärrä.

Perheeseen tulee reilu 130.000 euroa vuodessa. Molemmilla omat tilit ja lisäksi kolmas yhteinen tili. Palkat tulevat omille tileille joilta siirrämme saman vakiosumman yhteiselle tilille.

Yhteiseltä menee kaikki kuukausittaiset asumisen kulut ja lasten kk-kulut (harrastukset, päivähoito ym.). Muut menot maksamme itse. Jos meno kalliimpi yhteinen (vaikkapa huonekaluja tms.) voi sen maksanut siirtää summan yhteiseltä tililtä omalleen.

ESIMERKKEJÄ:

Perhe 1: kaksistaan asuva pariskunta
- puoliksi: asumiskulut ja nettimaksut
- kummankin itse maksettavaksi: lääkäri, kännykkälaskut, huvit
- vuorotellen maksettavat: ruoka, bensa

Perhe 2: pariskunta, jolla on yksi tai useampi lapsi
- yllä olevien listan lisäksi kummankin vanhemman tililtä olisi hyvä pistää yhtä paljon rahaa (määrä sopimuksen mukaan) lapsen tilille ja lapselle ostettavat asiat otettaisiin lapsen tililtä. Tilille olisi kuitenkin hyvä pyrkiä jättämään ns. pesämuna lapsen tulevaisuutta ajatellen.

Perhe 3: yksinhuoltaja, jolla yksi tai useampi lapsi
- pois muuttanut vanhempi maksaa lapsen elatusmaksuja, maksut siirretään lapsen omalle tilille.

Perhe 4: alle 18-vuotias yksin asuva opiskelija
- opiskelijan asunnon kannattaa olla pieni opiskelija-asunto/yksiö tai soluasunto asumiskulujen minimoimiseksi. Lapsilisät opiskelijan tilille sekä vanhemmilta rahaa ruokaa varten. Yleensä pelkkä lapsilisä ei riitä kattamaan sekä asumiseen että syömiseen meneviä kuluja. Monesti vanhemmat joutuvat avittamaan lastaan myös 18 vuoden ikävuoden jälkeen.
- vanhempien tulee huolehtia, että opiskelija ei käytä vähäisiä rahojaan esim. tupakointiin tai alkoholin kulutukseen.

Meillä maksaa se, kenellä sillä hetkellä on enemmän rahaa. Oli kysessä sitten laskut tai ruokaostokset. Näin on meillä ollut siitä asti, kun aloimme asua yhdessä. Meillä ei ole koskaan laskettu kuka on maksanut mitä ja kuinka paljon. Kaikki, mikä on mun on myös sun on meillä periaate. Yhdessä samassa veneessä ollaan.

Meillä on molemmilla omat tilit ja maksamme lainat puoliksi. Kumpikin maksaa omat laskunsa, puh., auto ym. sekä vaatteet. Mies maksaa ruuat ja lomat, koska hänellä on isommat tulot. Tilanne oli tietenkin erilainen silloin kun lapset olivat kotona.