Viikon luontoääni on harmaapäätikka, en ole ennen kuullutkaan.
On sanonta, että kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa.
Mutta miten on, mikä ajaa "harmaapäätikan" puuhun, vai pitääkö sen sinne mennäkkään, vai pitääkö sen tulla puusta alas, siinäpä ongelma.
Nyt kun tuo luonto herää, niin millaiseen puuhun sen "harmaapäätikan" pitäisi kiivetä.
Tikapuut siihen ainakin tarvitaan. Vai tarviiko se muitakin turvavarusteita, ettei tule vahinkoja.
On sanonta, että kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa.
Mutta miten on, mikä ajaa "harmaapäätikan" puuhun, vai pitääkö sen sinne mennäkkään, vai pitääkö sen tulla puusta alas, siinäpä ongelma.
Nyt kun tuo luonto herää, niin millaiseen puuhun sen "harmaapäätikan" pitäisi kiivetä.
Tikapuut siihen ainakin tarvitaan. Vai tarviiko se muitakin turvavarusteita, ettei tule vahinkoja.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Harmaapäätikka...jaa. Jos on kovinkin kömpelö voisi ne tikaspuut tarvita. On se kuitenkin sen verran hellyttävä olento jotta voisin pukata takalistosta ja avittaa jollei ole kovin arka. Nokkia ei saa myöskään koska en halua jälkiä käsivarsiini. Hieman voisin huumorilla katsella yritystä josko se kiipeäisi kelohonkaan.
Turvavarusteita ei luonnon yksilö tarvitse:))
Ei ei, kelohonka on nuoria hurjia tikanpoikia varten,
Harmaapäätikalle parempi puu on tiheä ja paksuoksainen kuusi. Kömpelöitä kiipeily-yrityksiä ei kauempaa nähdä.
Ja harmaapäätikan loppukin itseluottamus häipyy, jos sitä takapuolesta aletaan työntää.
Nokka on vielä kova, että voi niitä jälkiä tulla, käsivarsiin.
Viime keväänä taisi olla.....meillä mustaras oli tehnyt parveekkeelle pesänsä. Olin jättänyt sellaisen "lokerikon" koko talveksi parvekkeelle missä ikäänkuin tälle pariskunnalle muodoistui tästä hyllyköstä oma suojaisa rivari;)))...no kliffaa oli seurata tätä touhua...meillä kun tämän parvekkeen edessä on snadi koivu...istuivat vuorottelen siinä vahtimassa...tätä pesuetta uros ja naaras...Lopulta sitten lähtivät heittäytymällä nämä poikaset alas nurmikolle...ja vähän aikaa siinä emo vielä ruokki ruohikon sylissä...yksi näistä poikaisista ei millään olisi rohjennut hypätä...yritti piiloutua meille epätoivoissaan sisälle kaapin taakse....Hellävaroen kannoin kuitenkin takaisin parvekkelle ja kehotin hyppäämään...että, rohkeutta nyt kundi;))) kyllä ne siivet kantaa...lopulta sitten uskalsi....flygata..
Jäänyt vaan tämä mieleeni. Tuota lokerikkoa ei tosin voinut käyttää enää..Oli laitettava roskiin. Täällä linnut ovat todella urbanisoituneet pesä on haettava vaikka mistä...ei saa pelätä myöskään ihmistä...jos aikoo selvitä...Kovaa elämää...
Tsau:Friidu
Kerran oli kottaraisenpönttö puhelinpylväässä tuossa kymmenen metrin päässä etuovelta.
sen otti tikka talviasunnokseen. Joka ilta se kellontarkkuudella siihen tuli yöpymään, samoin aamulla kellontarkkuudella lähti.
Kun päivä jatkui tuli aina myöhemmin.
On se ihme, että kovalla pakkasella sulana pysyi.
Kottarainen, lapsuuden lintu.
Ennen Elo/syyskuussa niitä oli puheinallgat raskaina.
Ainaki 15. 3 1969
Jolloin pääton hatrrastaa Parus Majoria, ja Corvus Coraxia.
Linnut kiinostivat että aamulta kolmelta piti päästä Jupitetilla Keltavastaräkkiä tai
Silkkiuikkua tähystelemään...
Kottaraiset hävisi 80-luvulla ihan yhtäkkiä.
Minä tein pönttöjä, moottorisahalla sahasin koivusta sisuksen pois.
Ne oli niin mieluisia, että kun sellaisen vei, niin muuttivat lautapöntöstä siihen, vaikka varmasti haisi pakokaasulle.
Kävelin tuolla tervaleppälehdossa eilen, siellä on tosi kesyjä lintuja.
Meinas tikka lentää päin, pikkutikka tais olla.
Siihen ihan viereiseen puuhun meni, ei hakannut päätään puuhun.
Pitkään sain seurata kun kaiveli ja kaiveli, ja löysikin jotain.
Sitten taas lensi seuraavaan puuhun kauemmas.
Aivan ihana pieni metsikkö joka on jätetty omilleen. Luonnonsuojelualue jossa puut on jätetty kuolemaan sitä ei siivota. Pitäisi siellä naapurin mukaan käärmeitäkin olla, on myöskin erittäin kivikkoinen. Mutta käärmeet on vielä kohtaamatta.
Pari viikkoa sitten löysin paikan ihan tässä lähellä, sieltä saa varmaan kuulla multa vielä monta juttua, älkää kyllästykö :))
Tohon mun ikkunan eteen on tullut viime vuotinen joutsen pariskunta. Nyt enään en mene niiden tielle, meinas viime kesänä tulla sekin päälle.
Täällä ei muuta olekkaan kun metsää.
On minullakin tuossa ihan hyvän kokoinen puisto satakahdeksankymmenta hehtaaria.Suurin osa luonnontilassa.
Joutsen niinkuin kurki on paikkauskollisia, tuolla kurki syö sadan metrin päässä. Minä vien sille jyviä. Toinen hautoo tuolla puolen kilometrin päässä.
Sen haluaisin tietää, miten ne osaa suunnistaa tuhansien kilometrien päästä vuodesta toiseen samaan paikkaan.
Nyt voisin kyllä vaihtaa lintua sun kanssas.
Kurki on yks mun lempilinnuista, ei toi puhtaanvalkea joutsen niin mun sydäntäni ole vienyt kuin kurki on.
Kissat joskus muinoin juoksi kurkia pakoon kun kaksi niistä lennähti pihalla olevalle lammelle. Sen oli edellinen omistaja kaivuuttanut siihen.
Keittiön ikkunasta katsoin kun musta kissa edellä ja ruskea perässä juoksivat hännät paksuna ikkunan ohi.
Vähän olivat noloja kun nauroin niille "kissat juoksee lintuja pakoon. Heh"
Aivan kuin olisivat ymmärtäneet.
Keskisuomessa oli meidän naapurin pellolla aina kurkia.
Metsää on tässäkin paljon, mutta vain tuo tervaleppälehto on jätetty luonnontilaan. Tää muu ympäristö on ihan siivottua.
Onhan se upean näköistä, kun kaksi kurkea laskukiidossa laskeutuu. Kerran oli jäniksiä siinä lähellä, niin ne säikähti ja suinpäin ryntäsivät metsään.
Kyllä se, kun ne on tuossa kymmenen vuotta pyörineet, niin keväällä miltä lämmittää, kun ne tulee.
sen olen huomannut, että kun ne vanhenee, niin ne ei huuda niin paljon.
Muutama viikko sitten niillä oli kai soidintanssi, minä panin verhot kiinni. Eihän sitä toisten lemmenpuuhia passaa katsoa :).
Harmaapäätikka (??) ihka outo laji. Varmasti kiipeilee ihan näppärästi, kun on kuitenkin tikka. Eihän ne kovin isoa reviiriä kävellenkään voi pitää. Se puu täytyy olla kuusi tai keväällä haapa, leppä tai koivu, mutta talvella havupuusta on enemmin tuulensuojaa ja sinne voi kätkeä kesän satoa talven varalle, tosin muutkin tekee niin ja voihan ne jakaa ruokavalionsa mukaan talvijemman antimet. Tikka pärjää tietysti *nokkansa ansiosta parhaiten, mutta migreeni voi koitua kohtaloksi. Reuma on myös paha juttu jos siipien kolotuksia tulee tai laihojen paljaiden jalkojen säryt vaatisivat muuttoa kotimetsistä.
Kaiketi eläinten sairaudet ja vaikeudet parisuhteissa ym. on tosiasioita, me näemme vain koreat sulat tai sileän turkin, joko huvin, haitan tai hyödyn näkökulmasta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Harmaapäätikka
Outo lintu, muuttaa talvella päinvastaiseen suuntaa kuin muut
Kyllä kai harmaapäätikka on oikeasti olemassa, niin olin radiosta kuulevinani.
Parempi sen tikan on pysytellä kotimetsissä, sieltä voi lentää viipottaa kovan migreenin aikaan syömään lintulaudalle talia ja maapähkinöitä.
Tuo harmaapäätikka tuli mieleen, kun vilkaisin itseäni peilistä.