nopea synnytys

tuurilla ;)

Olen kokenut sekä nopean ja rauhallisen synnytyksen. Mielummin kyllä ottasin jälkimmäisen. Esikoisen synnytys kesti 7,5h (lapsivedet meni edellisenä iltana )ja kuopuksen 1h 45min. Esikoisen synnytyksessä supistukset ei tuntunut niin pahoilta ja ne sieti paljon paremmin. Kuopuksen synnytyksessä supistukset oli todella kivuliaita ja lähes jatkuvia. Toivon nyt että tämä kolmas synnytys olisi enemmän ensimmäisen kaltainen... Tosin minulla molemmat synnytykset on käynnistetty tableteilla ja esikoisesta sain vielä tipan.

tunnin synnytys...ei niin kauheen kiva kokemus...miks pitäis toivoa sitä ja tätä ja tuota...miksi ei vaan luottaa siihen että luonto hoitaa????

Sektiolla? Et voi oikeesti olla tosissasi? Kuulutko kenties näihin jotka suunnittelevat synnytyksen minuutti minuutilta valmiiksi ja sitten kun kaikki heittää härän pyllyä, niin kiukutellaan kun jäi niin kovin synnytyksestä hampaan koloon? Rauhoitu ja anna synnytyksen menna painollaan ilman mitään ennakko-odotuksia.

Synnytys menee niinkuin menee,siihen ei kovin paljon pysty vaikuttamaan.
Eikä tällaisia asioita todellakaan kannata suunnitella etukäteen koska synnytyksessä voi sattua mitä tahansa!

Siihen et pysty vaikuttamaan mitenkään. Ehkä rentoutumalla ja antamalla elimistön hoitaa itse synnytyksen tavallaan vastaan pistämättä. Eli mukaillen elimistön merkkejä.

Luulisin, että varsinkin ponnistusvaihe voi pitkittyä, jos ei uskalla ponnistaa kunnolla luvan saatuaan.

Itse nopea synnyttäjä (kolme lasta), pisin 2 tuntia, lyhin 45 minuuttia. Onneksi oli ohjattu tulemaan välittömästi äitipolille, jos jotakin ihmeellistä tuntuu. Eli supistukset alkoivat viimeseltäkin vasta sairaalassa. Pientä nipistelyä tunsin kotona ja lähdin tarkastukseen. Supistukset alkoivat siis sairaalassa, samaten lapsivesi meni siellä ja poika syntyi 45 minuuttia lapsiveden menon jälkeen.

Nopea synnytys on hyvä, jos se tapahtuu itsestään. Elimistö teki työn ja synnytykset olivat helppoja. -Voisin kuvitella kuitenkin että "pakotettuna" tuommoinen vauhti ei olisi kiva. Ja jos olisi muualla kuin sairaalassa synnytyksen käynnistyttyä.

Nopeaa en ehkä toivoisi. Tai riippuu mitä nopealla tarkoitetaan... Paljoa ei välttämättä pysty itse tekemään, mutta yleensä synytystä edistää kun äiti on rentoutunut. Sairaalaympäristö usein hidastaa synnytystä, koti on yleensä se rentouttavampi ympäristö, eli kovin aikaisin ei kannata sairaalaan lähteä. Ja kaikki tavat millä äiti kokee olonsa turvalliseksi ja "tilanteen tasalla olevaksi" (ettei siis jää passiiviseksi potilaaksi) auttavat. Rentoutta voi edistää esim. vedenkäyttö (suihku/amme), mielikuvat, turvallinen tukihenkilö/henkilöt, synnytyslaulutyyppinen äänenkäyttö jne. Ylipäänsä se että antaa synnytystapahtumalle periksi eikä pistä vastaan, ja luottaa omaan kehoonsa. Konkreettisesti kannattaa huolehtia siitä ettei jännitä leukaansa. Jos esim. puree hampaita yhteen, on myös lantionpohja kireänä, jos taas leuanseutu on rentona on lantionpohjakin.

Yleensä myös liikkuminen ja pystyasennot auttavat kohdunsuuta aukeamaan ja lasta laskeutumaan, liikkeellä olo voi myös parantaa vauvan hapensaantia (eli sydänääniä) ja helpottaa kipua. (kipu on yleensä pahimmillaan makuulla, pystyyn kannattaa pyrkiä vaikka tuntuisi ettei siitä millään pysty, se saattaakin helpottaa!)

Ponnistamisesta sanoisin kyllä että ponnistaminen "heti kun saa luvan" ei ole paras mahdollinen tapa. Esim. täältä löytyy asiasta tarkempaa tietoa tieteellisine lähdeviitteineen: http://cid-45a60baefe79409a.skydrive.live.com/self.aspx/.Public/RCM^_paper^_on^_pushing.doc
Monilla on vielä siirtymävaihe menossa ennen ponnistamista, eikä minkäänlaista ponnistamisen tarvetta tunnu vaikka kohdunsuu onkin jo avautunut 10 cm. Jos äidin ja vauvan voinnissa ei muuten ole mitään hälyttävää, on parasta odottaa luonnollista ponnistamisen tarvetta ja ponnistaa sen mukaan. Spontaani ponnistaminen itsestä parhaalta tuntuvalla hengittämisellä ja äänenkäytöllä (vs. kätilön ohjaama "nyt ponnistetaan, vedä keuhkot täyteen ilmaa ja pidätä hengitystä...") näyttää mm. suojelevan äidin kudoksia paljon paremmin ja pitävän lapsen hapensaannin parempana!

"Yllättyisit, kuinka moneen asiaan synnytyksen aikana voi synnyttäjä itse vaikuttaa. Ei muuta kuin lukemaan asiasta.
Itseä jopa kovasti häiritsee tällainen asenne, että mitä sitä perehtymään se menee niin kuin menee.. Monesti se sitten menee todella miten sattuu. Ottakaa synnytys omiin käsiin ja lukekaa niitsä loppujen lopulta pienistä jutuista, joilla voitte ennalta ehkäistä monia ikäviä asioita, joita muuten saattaa synnytyksessä tulla eteen."

Taisin ilmaista itseäni huonosti.
Tarkoitin että synnytystä ei kannata suunnitella tarkasti etukäteen,sen näkee vasta synnyttäessä.Itse luotin siihen että tämä on maailman luonnollisin tapahtuma,menin sen mukana ja sain helpon synnytyksen.En siis vaivautunut lukemaan aiheesta koska luotin omaan kroppaani ja se toimi MUTTA se ei toimi kaikilla.
Pitää muistaa että synnyttäminen on hyvin yksilöllistä ja kaikkien kropat ei vaan toimi oppikirjojen mukaan.