Näinkö on?

Olen pahoillani, jos koet noin, mutta se ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, ettet ole tavannut itsesi kaltaista naisihmistä ja tuosta luonnehdinnastasi en voi sanoa muuta kuin että tuo asenne ei auta mitään, kategorisoi epäreilusti vain ja ei lisää "kysyntää" ainakaan.

Älä käsitä silti väärin, sillä tuo on tuttu tunne ja näin yksinäisenä, vaikkakin suhteita hieman kokeilleena (huonoin tuloksin) nuorempana olin katkeruudessani hyvin pitkälti tuota mieltä. Mutta myöhemmin huomasin, etten ole ainoa yksinäinen ja kaltoinkohdeltu, vaan "meitä" löytyy niin naisista että miehistä, eikä se sukupuoli vaikuta loppujenlopuksi mitenkään tai etenkään tee naisista biologisista syistä juonittelevia ja laskelmoivia, millainen on äärimmäisen loukkaava ennakkoluulo.

suomessa tuntuu olevan vain yhdenlaisia miehiä: sellaisia jotka on ainoastaan pillun perässä.

Heh.. no parisuhteeseen kuuluu seksi eikä siinä mitään vikaa. Kyllä ne naiset tykkää kun hemmottelee. Noin yleensä. Mikä nyt kolahti? Joku juttu kolahti ja lujaa.

TIedätkö edes mikä on estynyt?
Keskiaikainen narsismi ja keskitysleirinarsismi

"Mut tapetaan, jos mä seurailen sua."
Ihmisrotu, laumaeläin, ihmisten kanssa ja ihmisseurassa.

"Ihmisseurassa olen laumaeläimenä joukkohaudan takia, makaamassa leikkauspöydällä. Punainen ja musta, kumman valitset? Kumpikin on mielenvikainen ylipainoseurassa, jossa Jumala on kaukana orjuuttavassa paranoidiatyössä. Paranoidia täydellisyydestä... Olisi kiva olla lomalla sairaalasta ja sairaudesta, kun perhekin kerran voi paremmin. Paranoidia täydellisyys edellyttää oikeaa suunliikerataa. Kuinka lapsekasta? Kuinka seksuaalista? Suunliikerata on vain kamppailu hengestä vangin ja potilaan asemalla.
"Joku ehkä kysyy: *Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on? Mikä järjetön kysymys! Eihän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole." 1. Korint. 15:35-36 Vakaumus on eri asia kuin ammatti. Mene itse vaihtamaan sääntö, oikeudenmukaisuus ja yhteiskunta pois. Heroiini on rankka kokemus sukupuolelle. Se on taivaan lahja, manna Jumalan lapsille. Silmät irroitetaan sekuntikellolla tavallaan pohjistaan, sitten ne nussitaan päivittäisessä perseeseen panemisessa takaisin kiinni ja paikalleen. Tämä johtuu vain siitä, että olet täydellisyyspäissään koko ajan. 1.Korint. 15:52 "yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuunan soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme." Tällä ammatti-ihmiselle pakkotyön, orjatyön, seksuaalityön ja seksityön Jumalkäsityksestä tehtäväksi, että saisit perheellesi jotakin.

pettynytsuomimies: tutustu siihen ujoon paremmin, ehkä hän ei olekaan niin ujo kuin mitä ensivaikutelma antaa ymmärtää. Ujoudesta yleensä kasvaa pois. On joitain ihmisisä joille tuntemattomat ihmiset ovat pelottavia, mutta kun he tutustuvat heihin paremmin, se ujous karisee pian pois.

Kovasti oon yrittänyt tutustuu mutta katoavat pois eikä mahdollisuutta siis saa. En itseäni halua ylentää millään lailla mutta en nyt läheskään huonojmmasta päästä miehiä ole.

En täydellinen mutta fiksut harrastukset ja järki päässä. Oma kämppä jne.

ehkä vika onkin sinussa? Oletko liian hyökkäävä tai annatko vahingossa joitain tiedostamattomia viestejä vaikka kehon kautta? Naisten kun tulee luonnonlakienkin mukaan varoa ja pelätä hieman tuntemattomia miehiä. Eikä heti lähteä jokaisen mukaan. Sellainen vie vaaraan. Yritä olla kohtelias ja turvallisen oloinen. Oletko yrittänyt "iskeä" liian nuoria naisia? Kerro tarkemmin.

Suomessa on vain naisia jotka ei halua olla missään tekemisissä minun kanssa. kiltille ja mukavalle miehelle naiset ei edes puhu. lähtevät karkuun tai kysyvät et mitä vittua sä haluat.

Kolme miljoonaa naispuolista, jotka ovat kaikki joko jakorasioita tai estyneitä? Ei yhtään ainoaa naista siltä väliltä?

Ongelmana eivät taida olla naiset, vaan sinun omat ajatuksesi, tunteesi ja suhtautumisesi naisiin.

Nainen ei ole joko huora tai madonna, vaikka ajattelisitkin niin.

On niin mukavaa ja helppoo aatella et nainen on joko huora tai madonna ja alle jotain 30-vuotias, ja sitä vanhemmat on jotain...epämäärästä jota ei voi enää luokitella naiseksi. Mummot ei oo naisia eikä tyyliin jotku äidit oo naisia. Siskot ei tietenkään oo naisia. Mä en osaa ajatella et mussa ois mitään vikaa, koska mä oon niin kiva ja kiltti ja mukava mut naisis on mun mielest kaikki vika. Silti mä haluun p*llua. Ottakaa kantaa.

Baarista ei naista löydä muuta kuin pantavaksi.

Kannattaa katse ehkä suunnata ulkomaille. Suomi on pilattu tasa-arvohömpällä, josta johtuen naiset eivät ole enää naisia. Toki vakaita, rauhallisia, järjellisiä naisia taitaa olla vaikea löytää mistään, ainakaan sinkkuina. Taitavat olla vähemmistötyyppiä muutenkin. Internetin kautta ainakin on suurempi todennäköisyys löytää sitä "toista" tyyppiä, sillä masentuneet yms roikkuvat hyvin paljon netissä. Baarit toki eivät ole sen parempi vaihtoehto, jos haluaa etsiä vakaata seurustelukumppania.

Ainahan toki on mahdollista, että osuu joku timantti kohdalle, joten ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Kannattaa myös yrittää etsiä ihan ulkoakin, vaikka kirjaston liepeiltä, urheilukentiltä, ehkä jopa luonnosta voisi yhyttää jonkun, joten eikun patikkaretkelle jonkin ryhmän kanssa tms.

Hieman naimattoman kolmikymppisen naisen näkökulmaa. Mä olen tässä viimeisen vuoden yrittänyt kovasti löytää seurustelukumppania netistä. Olen huomannut, että monet miehet hakevat kovasti samantyyppistä naista: iloista, kaunista, liikunnallista, työssä käyvää. En oikein uskalla vastata noihin ilmoituksiin, kun luonnehtisin itseäni ensisijaisesti muilla ilmaisuilla: pohdiskeleva,empaattinen, tunnollinen koti-ihminen. Tällaista ihmistä vain ei kukaan näytä etsivän. Vai onko se, että jouduin aloittamaan opintoni tavallista selvästi vanhempana ja siten olen nyt vasta niiden loppusuoralla, ratkaiseva karkotin?
Ehkä mä olen myös miehien kannalta häiritsevän androgyyni joissain asioissa, vaikka itse pidän tätä piirrettä sinänsä myönteisenä. Vierastan sellaista perinteistä asetelmaa, jossa mies on korostetun aktiivinen, yrittää saada naisen nauramaan vitseilleen jne. Haaveilen erityisesti siitä, että voisin soittaa kerran viikossa vailla pelkoa häiriintyneen vaikutelman antamisesta ja helliä toista jossain vaiheessa. Haluaisin, että toinen olisi kiinnostunut minusta yksilönä, haluaisi vaihtaa kanssani ajatuksia, koska en jaksa olla mikään silkka naiseuden yleinen edustaja kenellekään. Varsinkaan, jos naiseus määritellään tietyn hyvin kapean normin kautta, kuten edellinen kirjoittaja näyttää tekevän.
Sinänsä en ole ulkonäöltäni mitenkään "epänaisellinen". Tosin meikkaaminen ei kiinnosta tai tunnu mitenkään omalta. Miehille "luonnonkaunis" ja taitavasti meikattu näyttävät muuten olevan synonyymeja. Joskus kadehdin musliminaisia, jotka saavat varata sulonsa omalla miehelleen (joo joo, eivätkä he kaikki edes ole surkean alistettuja). En ylipäätään ymmärrä, miksi pitäisi näyttää naiselliselta kenenkään muun kuin kumppanin silmissä. Tässä piilee kai jonkinlainen motivaatioansa, sillä olisin valmis näkemään paljonkin vaivaa viehättääkseni ja ilahduttaakseni tiettyä, tuntemaani ihmistä. Yleisesti koen kuitenkin itseni paljon naisellisemmaksi vaikkapa lasten seurassa kuin laittautuessani baari-iltaa varten
. Olen tiedostamattani kai jonkin verran ujo, koska miehet ovat sanoneet minulle, että teen pelokkaan tai varautuneen vaikutelman. Olen kuitenkin niin paljon tätäkin työstänyt, etten tiedä, miten asian korjaisin. Ongelma ilmenee jossain ilmeiden ja eleiden tasolla.
Hyvin usein miehet vetoavat ns. kunnollisuuteensa jonkinlaisena takeena siitä, että heille pitäisi löytyä nainen. (Jos mietitään tuon kunnollisuuden sisältöä, naisella se ei ole vielä meriitti eikä mikään... Ehkä siksi naiset eivät siitä niin vakuutu myöskään miesten osalta.) En kaipaa mitään suurta intohimoa enkä välttämättä pientäkään, mutta kyllä kumppanin pitäisi olla myös ystävä. Jos mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei löydy, tutustumiseen ei ole helppoa löytää motivaatiota.
Harvoin saan viestejä muuta kuin tyyliin "Hei kaunis tyttö, tahtosin tutustua", vaikka ilmoituksissani olen kertonut kunnolla itsestäni (mutta en liittänyt kuvaa). Tulee olo, että jotkut ajattelevat määrän korvaavan laadun yhteydenotoissaan: kun tarpeeksi monta laittaa, kai joku vastaa. No, sitten ei vastaa välttämättä kukaan, kun jokainen kokee tulleensa vain spämmin kohteeksi.
Olen itse ollut aloitteentekijänä satoja kertoja. Useimmat miehet eivät vastaa, eikä siinä mitään. Vastaajista jotkut ovat halunneet minusta vain ja ainoastaan ystävän. Muutama on osoittautunut ns. rentuiksi, joiden kanssa en uskaltaisi perustaa perhettä. Sitten on viisitoista vuotta vanhempia tyyppejä toisella kierroksella - kivoja ja fiksuja silloin kun osuu kohdalle, mutta kun olen itse seurustelukokemuksiltani reilu parikymppisen tasolla, kuilu tuntuu isolta.
Olen miettinyt, missä majailevat lempparimieheni: hiljaiset, selkeät, lempeät, pohdiskelevat, kokemattomat ja vastuuntuntoiset. Ovatko he nykyisin vain minua kymmenen vuotta nuorempia ja napataan puolisoiksi ja perheenisiksi heti tilaisuuden tullen?