Onko bipot ollu lapsena "riiviöitä",

voisipa tuo olla yhtä hyvin adhd

TV:ssä oli dokumentti bipo-lapsista. Ne kaikki oli hankalia ja kiukuttelevia tapauksia, mistä oli helppo arvata, että kyse oli mielen sairaudesta. Nuorena pahoitin mieleni helposti. Myös järjestelin kaikenlaista, vaan en tietääkseni pilannut toisilta mitään, päinvastoin olin suosittu tyttö. Minulla oli mm auto ostettuna ennenkuin itse sain ajokorttin. Kaverit ajoi autoni mäsäksi moneen kertaan ja se oli entinen kun vihdoin viimein sain kortin 2 vuoden kuluttua. Että olin aika hölmö, kun lainasin autoani kavereille, vaikka tiesin ett ne voi sen rikkoa.

Itse oon ollut lapsena välillä äärimmäisen herkkä, ja välillä täysin piittaamaton muita kohtaan - liekö sitten bipon alkua, en tiedä. Oon saattanut omaksi huviksi uhkailla tuntemattomia lapsia vakavasti tietäen itse, että vaan pelottelen. Oon ollut pelottava ja sisäänpäinkääntynyt muille lapsille, aikuisille luotaantyöntävä ja etäinen - en oo koskaan luottanut aikuisiin pätkääkään. Ensimmäistä kertaa puhunut aikovani tehdä itsemurhan joskus 8-vuotiaana.

Henk koht olen bipo ollut 19-vuotiaasta saakka.. lapsena olin herkkä, kiltti ja sisäänpäinkääntynyt tyttö.. ei tietoakaan masennuksista tai ylihilpeystiloista. Mulle lapsuudessa eräs tärkeä ihminen opetti kuinka tärkeä asia elämä on ja sitä pitää varjella ja mulla ei ole koskaan ollut itsemurha-ajatuksia. Kummallista, ettei mun kohdalle sattunut tuollasia ajatuksia tai että olisin ollut se kiusaaja tai muuten erikoinen tapaus.

Ei. Lapsena sairaus ei ole välttämättä edes puhjennut(?)

Alttius tähän sairauteen toki on. Tarvitaan vain se laukaiseva tekijä (stressi, päihteet.."

Itse olin hyvin kiltti ja tunnollinen lapsi. Myös hyvin jaksava; ei tietoakaan masennuksesta. Toisaalta ei maanisia piirteitäkään. Kaikki alkoi sitten kertarysäyksellä, kun sairaus puhkesi päälle parikymppisenä.

Ite olin lapsena aivan kamala, sain ihmeellisiä raivokohtauksia, suutuin aivan pienestä, tykkäsin pilata muiden elämän. Kaiken lisäksi olin sulkeutunut ja en osannut hallita käytöstäni. Äiti oli usein sekoamis pisteessä minun kanssa. Pidin itseäni muita huonompana ja vihasin myös itseäni. Itsemurhaa tuli yritettyä ekan kerran 9-vuotiaana, mutta sitä ennen olin jo laitoksessa itsetuhoisuuden takia. Bipo todettiin sitten kun minulla oli ikää 14-vuotta.

itse olin kiltti, arka ja melankolinen lapsi

Olin hyvin arka, herkkä ja jollain tavalla ehkäpä surullinen ja ahdistunut. Tunsin aina olevani täysin eri maailmasta, enkä ymmärtänyt ikäryhmääni.

Villi rämäpää. Kaksisuuntaista sairastavan äidin lapsi.