Nämä äidit tietävät

Siis täh?

Eiköhän se lapsi kuulu äidille ihan itsestään selvyytenä. En tarkoita äitejä jotka eivät äitiyteen kykene. En voisi kuvitellakaan antavani lasta isälleen, no eikä hän sitä huolisikaan. Kaikki ja harvat isät ovat kypsiä kokopäivä isiksi, niin se vaan on.

Jaa lapsi KUULUU itsestään selvyytenä äidille? Miksihän? Sen ymmärtää, että imetysiässä oleva "kuuluu" äidille, mutta sen jälkeen lapsi kuuluu sille, kumpi pystyy paremmin vastaamaan lapsen tarpeisiin ja olemaan hyvä vanhempi, sekä edesauttamaan lapsen ja etävanhemman välistä suhdetta . Se voi olla joko äiti tai isä.

Lapset kuuluvat sekä äidille että isälle ja on erittäin itsekästä omia lapset itselleen. Tuo ohjelma on erittäin hyvä, siinä tuodaan esiin etävanhemmuuden raskaita ja raadollisia puolia. Kaikista vanhemmuuden muodoista niin etävanhemmuus taitaa olla se raskain ja vaikein.

Äiti pystyy vastaamaan aina lapsen tarpeisiin paremmin kun isä. Äiti odottaa lasta ja synnyttää, se on ihan eri asetelma ja tunneside kun isällä voi koskaan olla. Pelkkää paskanjauhantaa että äiti ja isä on saman arvoisia. Todella harva lapsi haluaa erotessa isälleen, niin se vaan on, totuus satuttaa......

Äidit ovat aian lapselle tärkeepi kuin isä. Äiti huoltaa lapsen yksin vaikka isä olisikin perhessä. Kun mies jättää, lapet jäävät luonnollisesti äidille, kunäiti vaan on parempi huoltaja kuin isä.

Ohjelma oli ihan hyvä, asiallinen ja kiihkoton, toisin kuin tämän palstan näköalattomat puheenvuorot aiheesta. Tärkeimmät asiat ohjelmassa sanottiin "sanomatta", kolmen pisteen jälkeen.

Tein ohjelmasta aloituksen silloin, kun se esitettiin ensimmäisen kerran http://keskustelu.suomi24.fi/node/9676187, mutta eipä näyttänyt silloin väestöä kiinnostavan.

Mietin koko ohjelman ajan ja pitkään sen jälkeenkin vielä, millainen on mies, joka haluaa väkivalloin erottaa lapset äidistään eikä uhraudu itse, onko sellainen mies kostonhimoinen vai niin narsistinen ettei voi antaa heikommalle armoa ja sopiiko sellainen mies kasvattamaan lasta lähihuoltajana. Mies on aina vahvempi osapuoli ja naista pitää suojella. Nykyaikana mies haluaa olla perinteinen alfauros ja äiti samassa kuoressa, sellainen miksaus ei voi toimia.

Henkilökohtaisesti en koskaan voisin hyväksyä huoltajuusriidan jälkeen lähi-isäksi päätynyttä miestä ystäväkseni, mikäli lasten äiti on ollut normaali ja tervehenkinen nainen. En keksi mitään lieventävää asianhaaraa joka kumoaisi ajatukseni.

En sano, etteikö isä olisi lapselle tärkeä, mutta äiti on tärkein, ilman mitään tasa-arvovouhotusta. Äiti on äiti, ja kuolinvuoteellakin lapsi huutaa äitiään. Niin se vain menee. Normaalilla tunne-elämällä varustettu nainen ei selviä täysissä henkisissä kantimissaan menetettyään väkivalloin lapset huoltajuusriidan tuloksena.

Siksi vuoroviikkohuoltoa pitäisi kehittää, ja se pitäisi aloittaa virallisista puolesta, että vanhempien olisi helpompi valita mielummin vuoroviikkohuolto kuin etänä- ja lähinä olemisen väliltä.

Molemmat ohjelman äidit joutuivat etä-äideiksi vastentahtoisesti, ja uhrautuivat etä-äideiksi painostuksen alla. Harva nainen kestää pitkittyneen huoltajuuriidan luovuttamatta, eli mies käyttää vahvemman oikeutta ja kyynärpäätaktiikkaa voittaakseen. Ennen miehet mittelivät voimiaan keskenään, ei naisia ja lastensa äitejä vastaan.

"Onko nainen ainoastaan ydinperheen äitinä täydellinen?" Siinäpä mietittävää uudismielisen lähi-isä ajattelun oheen.

Ohjelma oli minulle erittäin tärkeä, koska siinä tuli etä-aitiyden vaikeudet ja vanhanaikainen ajattelumalli selvästi esille.
Jos äiti tekee vuoro- tai matkatöytä on todella vaikeaa olla lähiäiti.

Asenteet vain ovat edelleen samat kuin milloin tahansa äidin lähtiessä ja lasten jäädessä isän luo. Äitimyytti sitoo naisia liikaa ja kenties vääriin raktaisuihin huoltajuudesta päätettäessä.

Eikä se äiti ole edes aina se oikea henkilö lähiksi, joten jos joskus edes päästäisiin realistiselle pohjalla näissä asioissa. Plussat ja miinukset yhteen molemmilta vanhemmilta sen suhteen miten arki parhaiten pystytään pyörittämään ja sen jälkeen oikea päätös ei teeskennelty.

Kipeää se tekee aina, mutta lasten eduksi täytyy ne päätökset tehdä. Ja kipeaa se tekee oli isä tai äiti etänä.
Siitä ei pääse mihinkään.

Kaikki tuo palstoilla melskaaminen elatusmaksuista tai niiden vähäisyydestä kertoo siitä miten huonosti asiat on hoidettu lasten kannalta. Uskoisin, että kaikki ne jotka ovat hiljaa eikä melskaa ovat asiansa selvittäneet henkisellä tasolla ja joilla kivi kengässä erosta hiertää edelleenkin melskaavat eniten.

Tuohon vuoroviikko systeemiin en todellakaan usko. Yksi koti luo turvallisuutta enemmän kuin lentävällä lähdöllä kotien vaihtaminen joka toinen viikko. Vai tuleeko vielä suomalaislasten elämään tämä kiertolaisuus, joka oli ennen sosiaalisia toimia huono-osaisten lasten kohdalta tapa. Jos kukaan ei satu tietämään niin orpo lapsi "myytiin" kunnan toimesta halvimman hinnan ottavaan perheeseen. Voitte vain arvailla minkälainen oli heidän kohtalonsa.

Elatusmaksujen ja lapsilisien saamisen ajattelu pitäisi sulkea kokonaan ulos silloin, kun katsotaan missä lapsen on paras asua.

Nyt sitten kuulun varmaankin niin tunteettomiin, sairaisiin jne... äiteihin.

Ei sen oo väliä, kun vain lapsilla on hyvä olla ja parhaat edellytykset käydä koulua, harrastaa, matkustaa ja saada apua tarvittaessa suvulta, mikä rakastaa heitä yli kaiken.